Hae
Kutsu vapauteen

Yöllinen kauhukohtaus ja muut parasomniat- on siinä miehellä kestämistä:)

Yöllinen kauhukohtaus on unenaikainen erityishäiriö

 

 

Yöllinen kauhukohtaus voi olla pelottava kokemus ja sen voi helposti sekoittaa pahaan painajaiseen. Se on parasomnia eli unenaikainen erityishäiriö, joita ovat myös esimerkiksi unissakävely, unihalvaus ja unissa puhuminen. Se alkaa yleensä 1-3 tunnin kuluttua nukahtamisesta syvän unen aikana. Kohtauksen aikana pulssi ja hengitys kiihtyy ja henkilö hikoilee. Silmäterät ovat laajentuneet, silmät tuijottavat yhteen paikkaan eikä henkilöön saa kohtauksen aikana kontaktia. Kauhukohtauksen aikana ihminen voi itkeä,  huutaa, huitoa käsillään, istua tai kävellä. Hiljainen rauhoittava puhuminen voi nopeuttaa kohtauksen loppumista. Aamulla ihminen ei välttämättä muista  kohtausta. Yöllisen kauhukohtauksen voi laukaista mm. stressi, unenpuute tai vaikkapa jokin sairaus (esimerkiksi uniapnea, levottomat jalat, migreeni, aivovamma) ja häiriö kulkee tavallisesti suvuittain. Lähde täällä.

 

 

Lue myös: Helsingin uniklinikan Markku Partinen: Levottomien jalkojen ja raajaliikehäiriön hoito

 

 

yöllisten kauhukohtauksien lisäksi myös muita parasominioita

 

 

Yöllisten kauhukohtausten lisäksi olen kärsinyt koko elämäni ajan muistakin parasomnioista: unissakävelystä, unissa puhumisesta ja levottomista jaloista. Minulla on ollut myös unihalvauksia. Lapsena kävelin paljon unissani ja puuhastelin kaikenlaista: joskus minut löydettiin yöllä istumasta auton etupenkiltä, toisinaan vasara kädessä autotallista:) Paradoksaalista kyllä nukun myös hyvin sikeästi, tosin vaihdevuodet ovat häirinneet viime vuosina välillä nukkumista. On ihan tavallista, että en muista edellisestä yöstä yhtään mitään, en välttämättä edes sitä että olen sulkenut silmäni eli nukahdan yleensä muutamassa sekunnissa. Monet näistä edellä mainituista asioista tulivat ilmi Helsingin Uniklinikalla tehdyssä Laajassa unipolygrafiassa, lue siitä lisää täältä.

 

 

Lue myös: Tietopaketti unesta: unitutkimus, riittävä syvän unen määrä, unenseurantalaitteet ja unihäiriöt

 

 

Yöllinen kauhukohtaus ilmeni itselläni ensimmäisen kerran sen jälkeen kun minulle tärkeä läheiseni sairastui vakavasti ja meinasi kuolla. Säikähdin tapahtunutta niin paljon, että hermostoni ylivirittäytyi ja aloin saamaan unen aikaisia kauhukohtauksia, joissa sydän hakkaa villisti ja olen ihan hiki märkä. Joskus huudan ja huidon käsiäni, joskus taas yritän huutaa apua, mutta en pysty. Kauhukohtausta edeltää aina jokin tietty inhottava uni, jossa jollekin läheiselleni tapahtuu jotakin ihan kamalaa ja se on minun syyni. Muistan kohtauksen seuraavana päivänä mikäli herään kesken kohtauksen. Aina en niitä kuitenkaan muista vaan mieheni Kari kertoo niistä minulle seuraavana päivänä. Kari on itse meinannut saada monta kertaa sydänkohtauksen kun on herännyt meuhkaamiseeni: millon olen saanut kauhukohtauksen, millon kävelellyt unissani, milloin etsinyt kontallani sängystä trooppisia hyönteisiä, milloin olen huutanut apua, milloin olen roikkunut pää alaspäin sängystä ja kysynyt kuka laittoi valot päälle:) On siinä miehellä kestämistä…

 

 

 

hermoston tasapainottaminen vähensi yöllisiä kauhukohtauksia

 

 

Yölliset kauhukohtaukset ovat loppuneet lähes kokonaan sen jälkeen kun aloin tasapainottamaan hermostoani. Vieläkin saan niitä joskus mikäli elämä on liian hektistä, olen liian väsynyt, järkytyn jostakin tai katson illalla liian jännittävää sarjaa Netflixistä. Esimerkiksi viime kesänä luin yhden koskettavan jutun borrelioosiin sairastuneesta naisesta ja seuraavana yönä sitten yritin tappaa Karin tyynyllä luikertelevaa JÄTTILÄSMÄISTÄ punkkia. Kari heräsi siihen kun istuin hänen vieressään ja mun käsi oli hänen päänsä päällä- onneksi en ehtinyt läiskäyttämään kättäni hänen tyynylleen. Eli nykyään pystyn itse vaikuttamaan yöllisiin kauhukohtauksiin tiettyyn rajaan saakka, mutta aina se ei onnistu. Nellin kuoleman jälkeen niitä on esiintynyt pari kertaa enkä ihmettele yhtään. Olen kuitenkin kaikesta kauheudesta huolimatta onnistunut välttämään sympakotonian ja siitä olen todella kiitollinen. Minua haastateltiin aiheesta MTV:n nettisivuille, lue haastattelu täältä.

 

 

Seuraa instassa: satusjoholm ja 2blackgsd

 

 

 

Suklaamunien etsintä kisa: verta, hikeä ja henkistä painostusta

suklaamunien etsinnän kauhuskenaario

 

 

Pääsiäisen viettoon kuului tänä vuonna (ja myös seuraavina) suklaamunien etsintä kisa- Nopan ja Jennin toiveesta. Kisa täytyi tietenkin huolellisesti pohjustaa ja valmistella koska kyse on meidän porukasta: veljekset ovat tunnetusti maailman kilpailuhenkisempiä olentoja ja heillä on pitkä kokemus kaikenlaisesta kisaamisesta. Ja Karilla on pitkä kokemus ylituomarina olemisesta. Hän on nimittäin toiminut mm. Suomen lentopallo maajoukkueen joukkueenjohtajana ja näin ollen hänellä on kokemusta suurista urheilu tapahtumista. Olemme reissanneet jätkien kanssa ympäri maailmaa ja reissuilla on pidetty jos minkälaisia turnauksia, jotka muistamme aivan varmasti läpi elämämme. Nuorempana tennis- ja lentopallopelit päättyivät usein suuriin tunteisiin ja tuomarin arvosteluun (ja lopuksi tietenkin anteeksi pyyntöön) häviäjän toimesta:) Tämän vuoksi kaikkien kisojen suunnittelu lähtee SÄÄNTÖJEN LAATIMISESTA- mitä tarkemmat säännöt sitä parempi. Eikä koskaan ne ole tarpeeksi yksityiskohtaiset. Nimittäin kauhuskenaario on se, että meidän talossa huutaa ja juoksee 3 ihmistä, jotka taklaavat toisiaan ja pahimmassa tapauksessa estävät toistensa liikkumisen. Naapurit vielä soittavat poliisin….

 

 

 

Suklaamunien etsintä kisan säännöt

 

  1. Suklaamunien määrä on 30 kpl
  2. Suklaamunat eivät ole avattavissa kaapeissa eikä laatikoissa
  3. Etsintä aika on 15 minuuttia (tärkeä, ettei etsintä kestä päivä kausia, jolloin kaikki tulevat hulluiksi)
  4. Kisa alkaa vasta kun kaikki kilpailijat ovat paikalla
  5. Etsintäalueeseen ei saa tutustua ennalta
  6. Tuto ja Ove ovat kisan aikana terassilla tai pihassa
  7. Fyysinen kontakti ehdottoman kiellettyä, henkinen painostus sen sijaan sallittua
  8. Suklaamunaan ensimmäisenä koskenut on sen löytäjä. Ristiriitatilanteen sattuessa ylituomari päättää löytäjän. Jos menee hösseliksi siitä huolimatta, niin kyseinen suklaamuna diskataan ja ylituomari syö sen.
  9. Voittajaksi julistetaan henkilö, jolla on hallussa eniten löydettyjä suklaamunia. Tasapelin sattuessa arpa ratkaisee voittajan. Arvonta suoritetaan ylituomarin valvonnassa.
  10. Kävi miten kävi, niin ylituomaria ei saa haukkua paska tuomariksi eikä häneen saa kohdentaa minkään tyyppistä vihapuhetta, painostusta eikä henkistä/fyysistä väkivaltaa.
  11. Ylituomari julistaa voittajan, joka saa palkinnoksi ison suklaamunan
  12. Jälkipelit sallittuja
  13. Sääntöjen rikkomisesta seuraa sanktio, joka on meidän talon ikkunoiden peseminen pilvisellä säällä

 

 

 

suklaamunien etsintä kisan tulokset

 

 

Meillä on oma perhe watch up ryhmä nimeltä Hullujen Huone, jossa saatiin seuraava toive kisan suhteen: ”Ja kunnolla niitä munia ja vaikeisiin paikkoihin”. Ja me Herra Sjöholmin kanssa tehtiin työtä käskettyä ja yllätettiin koko porukka: peräti 9 suklaamunaa jäi löytymättä! Itsekään ei löydetty enää niitä munia vaikka kuinka yritettiin muistella mihin niitä piiloteltiin. Voittaja tänä vuonna oli Allu, joka löysi 12 munaa ja pokkasi ensimmäisen palkinnon. Ensi vuonna on sitten kunnos panos tyyliin vaikkapa vuoden kuntosalikortti- aletaan nyt jo sitä suunnittelemaan, että varmasti ehditään. Nyt on sitten taulut vinossa, matot rullalla ja kämppä sen näköinen kuin meillä olisi ollut kotietsintä. Mutta kukaan ei vahingoittunut eikä alkanut edes itkemään vaikka lähellä se oli. Kari piti kisan päätteeksi osallistujille juhlallisen puheen ja ilmassa oli muutoinkin suuren urheilujuhlan tuntua. Tämä postaus pitäisi tietenkin lopettaa ”tärkeintä ei ole voitto vaan reilu peli ja osallistuminen”- lauseeseen. HAH, niinhän se ei mene. Ainut mikä merkitsee on voitto ja sitä hehkutetaan aina siihen asti kunnes tulee seuraava kisa. Ja yleensä se tulee pian…

 

 

Seuraa instassa: satusjoholm ja 2blackgsd