Hae
Kutsu vapauteen

Meitä ravistellaan rajusti

En ole koskaan kokenut vastaavaa

 

 

Olen kirjoittanut aikaisemminkin täällä blogissa siitä, että elämäni muuttui. Viimeksi kirjoitin siitä, kun olin ystävieni kanssa Tony Robinsin seminaarissa Lontoossa. Niin, no elämähän muuttuu koko ajan ja me muutumme elämän kanssa. Eihän se muutoin olisi edes elämää. Elämä on täynnä yllätyksiä, positiivisia ja negatiivisia. Toiset asiat muuttavat meitä enemmän kuin toiset. Ja joskus itse haluamme muuttaa elämämme suuntaa. Teemme isoja ratkaisuja tai alamme affirmoimaan tulevaa muutosta. Teemme elämäntapamuutoksia, solmimme uuden parisuhteen tai lopetamme vanhan, saamme lapsen tai lapsen lapsen tai vaihdamme työpaikkaa. Kaikki nuo ovat isoja muutoksia, jotka tuntuvat ja usein näkyvät ulospäinkin. Muutos saattaa tuntua hyvältä ja uudistaa elämää ja virkistää mieltä. Positiivinenkin muutos saattaa aiheuttaa stressiä- mieli tarvitsee aikaa sopeutua uuteen. Ja sitten on niitä muutoksia, jotka eivät pelkästään järkytä maata jalkojen alla, vaan elämän perustukset romahtavat ja menevät uusiksi.

 

 

Lue myös: Sukuamme on kohdannut suuri suru:(

 

 

 

en enää koskaan herää samanlaiseen aamuun kuin aikaisemmin

 

 

Veljeni tyttären Nellin kuolema heitti meidän suvun sellaisen tilanteen eteen, että kenenkään meidän elämä ei jatku enää entiseen tapaan. Ei vaan voi jatkua. Elämä muuttuu sellaisella tavalla ja tasolla, etten pysty sitä edes pukemaan sanoiksi. Tunnen se joka solussani ja sieluni syvimmissä sopukoissa. Tiedän, etten enää koskaan heräämään samanlaiseen aamuun kuin aikaisemmin. Kuolema on ravisuttanut meitä niin rajusti, että vanha ja entinen ole enää mahdollinen. Sitä ei ole enää olemassa. Elämässä voi näköjään tapahtua IHAN MITÄ VAAN eikä mennyttä saa takaisin vaikka kuinka haluasi. Yksi on poissa, lopullisesti. Oman perheen, suvun ja lähimmäisten arvo on hetkessä noussut arvoon arvaamattomaan vaikka ainahan ne ovat olleet minulle tosi tärkeitä.

 

 

Lue myös: Ja vaikka väkisin mä käynnistäisin sun sydämen

 

 

musta aukko- rakkauden kosketus

 

 

En ole koskaan pelännyt muutosta vaan toivottanut sen avosylin vastaan. Muutoshan tuo mukanaan kovasti kaivattua dopamiinia. Toivotan muutoksen tervetulleeksi nytkin eikä tässä ole edes vaihtoehtoja. Tulevaisuus näyttää miksi meitä ravistellaan näin kovasti. Mitä meidän pitää oppia. Mitä hyvää tästä kaikesta seuraa. Mitä Nellin kuolema haluaa meille opettaa. Isoja kysymyksiä, joihin ainoastaan aika antaa vastauksen. Puran ja jäsentelen ajatuksiani kirjoittamalla. Olen kirjottanut ihan aina. Viime viikkoina olen suoltanut valtavan määrän tekstiä paperille, jotka ovat kastuneet kyyneleistä. Kirjan nimeksi tulee Musta aukko- rakkauden kosketus. Se on raju, totuudenmukainen ja kaunis tosikertomus elämästäni. Tiedän, että lukija ei tule koskaan uskomaan kirjaa lukiessaan, että kaikki kirjoittamani on totta. Mutta on se. Esikoiskirjani tultua painosta viime lokakuussa ajattelin, etten pitkään aikaan halua kirjoittaa uutta kirjaa. En jaksa. Mutta elämä päätti toisin. Lupasin, että Nelli ei kuollut turhaan. Enkä usko, että tuo kirja on ainut hyvä asia todellakaan mitä Nellin kuolemasta seuraa. Mutta sen me näemme sitten tulevaisuudessa kun vain jaksamme odottaa.

 

 

herkkä hetki sohvalla

 

 

Tätä postausta kirjoittaesani Ove makaa jalkojeni päällä, kuten aina. Välillä se painaa päänsä tiukasti syliäni vasten ja silitän nuoren pojan pehmeää turkkia. Kari ja Tuto tulevat yläkerrasta katsomaan meitä. Yhtäaikaa Tutokin hyppää meidän viereen sohvalle. Se tulee meidän kaikkien keskelle ja menee selälleen makaamaan ja kerjää rapsutuksia. Ove nuolee Tuton huulia. Rapsutamme Karin kanssa molemmat Tutoa ja meillä on vedet silmissä. Tuto ei yleensä käyttäydy näin- se tulee aina jalkoihin makaamaan. Se on aina ihan lähellä, mutta ei iholla kuten Ove. Hetki on tosi kaunis ja liikuttava, ainutlaatuinen.  Säilön sen vereslihalla olevaan sydämeeni ihan niin kuin kaikki kauniit hetket tästä eteen päin.

 

 

Kiitos rakkaat valtavasta tuestanne<3 Olen lukenut kaikki kommenttinne vaikka en pysty niihin niiden suuren määrän vuoksi vastaamaan vaikka haluaisinkin. Maailmassa on niin paljon kauneutta<3

 

 

Tuu instaan: satusjoholm

 

 

 

 

2 kommenttia

  1. Manja kirjoitti:

    Tämä julma todellisuus on lähentänyt meitä sukulaisia rajusti. Olemme samaa verta, joka on vettä sakeampaa, vaikka kaukana toisiamme olemmekin.
    Olette olleet joka päivä ajatuksissani, ettekä sieltä poistu. Vain voimia ja kevät auringon haavoja hellivää lämpöä voin teille ja meille kaikille toivoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *