Hae
Kutsu vapauteen

Matti Nykäsen muisto tällä kertaa ääri feminismin uhrina:(

Lukiessani lehdistä Matti Nykäsen kuolemaan liittyvästä somesodasta koskien Viitalan kommentointia, tunsin toista kertaa elämässäni häpeää siitä, että olen nainen. Ensimmäinen kerta oli viime vuonna katsoessani Aku Louhiniemeen kohdistuvaa julkista lynkkaamista suorassa tv-lähetyksessä. Ei sillä, että hyväksyisin minkäänlaista naisiin, miehiin tai eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa tai kaltoinkohtelua, mutta se tapa millä sinänsä tärkeitä asioita tuodaan esille ja käsitellään ajankohdista puhumattakaan, aiheuttaa enemmän hallaa kuin parantaa naisten asemaa yhteiskunnassamme. Onneksi Matti joutui tämän ilmiön kohteeksi vasta kuolemansa jälkeen. Ei olisi tarvinnut joutua silloinkaan.


Matti Nykäsen kuolemaan liittyvä somekommentointi on saanut aikaan suuren kohun. Iltalehtien mukaan kaikki sai alkunsa kun Pihla Viitala jakoi tiistaina Instagramtilillään kuvakaappauksen blogitekstistä, jossa kritisoidaan mäkihyppääjä Matti Nykäsen sankaritarinaa. Viitala oli kommentoinut asiaa instassaan seuraavasti: Matti on monen ihmisen mahdollisesti myös tuhonnut. Onko saavutetut mitalit se mikä tekee ihmisestä kunnioitettavan, vai voitaisiinko pohtia ennemminkin sitä, minkä jäljen tyyppi on jättänyt tähän yhteiskuntaan suhteessa vaikka hänen läheisiinsä”.


En hyväksy ihmisiin tai eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kannatan ihan kaikenlaista tasa-arvoa. Haluan sanoa tämän sen takia, ettei kenellekään tule sitä mielikuvaa, että hyväksyisin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai että hyväksyisin minkäänlaista sukupuoleen kohdistuvaa sortamista tai epäasiallista käytöstä. Mutta minun on vaikea hyväksyä tapaa, jolla asoita käsitellään nykysomessa.

Nykäsen tapauksesta tuli mieleen Louhimiehen ristiinnaulitseminen

Louhimiehen tapaus oli ensimmäinen kerta, jossa asian julkisen puimisen ajoitus oli erittäin huono (paria päivää ennen Jussi-gaalaa) ja ilmeisen tarkkaan harkittu. Ei sillä, etten uskoisi hänen käyttäytyneen tiettyjä naisnäyttelijöitä kohtaan arveluttavalla tavalla, mutta ajankohdan lisäksi se tapa millä asiaa puitiin julkisesti, oli hämmästyttävä. Sen sijaan, että asian osapuolet olisivat keskenään käyneet asiaa läpi tai että uhrit olisivat nostaneet hänen toimintatavoistaan oikeusjutun jossa myös Louhimies olisi saanut puolustautua, hänet ristiinnaulittiin elävältä suorassa tv-lähetyksessä ja suomalaisessa mediassa. Louhimieheen kohdistuva halveksunta ja viha oli jotakin niin äärimmäistä, että se sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaani. Häntä kohdeltiin kuin massamurhaajaa tai maanpetturia vaikka mies pyyteli suorassa lähetyksessä anteeksi, myönti virheensä ja lupasi muuttaa toimintatapojansa. Jos hän olisi vielä ryöminyt maassa, itkenyt suoraan huutoa tai vaikkapa luvannut hypätä katolta, niin olisiko se riittänyt hänen uhreilleen? Ilmeisesti Louhimies oli niin fiksu, ettei edes yrittänyt puolustaa itseään, koska tiesi, ettei naisvihaa vastaan voi taistella yhteiskunnassamme. 

En tuntenut Mattia henkilökohtaisesti, mutta median saaman vaikutelman kautta minulle Matti on aina näyttäytynyt aitona, nöyränä, huumorintajuisena ja herkkänä ihmisenä. Ihmisenä, joka on ollut toistamiseen polvillaan elämän edessä, koska elämän polku ei ole ollut helpoin mahdollinen. Hän sai nuorena paljon, mutta maksoi siitä kovan hinnan ja hän on ihan itse mitalinsa saavutanut. Uskon, että useimmat suomalaiset toivoivat hänelle tasapainoista, rakkaudentäyteistä elämää. Ja varmaan sitä hänen elämänsä viime aikoina olikin.

Ihmisen kuolemaa on pidetty pyhänä asiana eikä vainajan elämän heikkoja hetkiä ole ollut tapana alkaa retostelemaan julkisuudessa hänen kuolemansa jälkeen. Ei edes feminismin nimissä. Niin kauan kuin feministit yrittävät ajaa naisten oikeuksia vihan kautta, ei siitä seuraa mitään hyvää. Louhimiehen tapauksessa ihmiset eivät uskaltaneet suuressa määrin puolustautua tätä vihaa vastaan, etteivät tule leimatuksi naisten vihaajiksi ja naisten oikeuksien polkijoiksi. Kukaan ei halunnut asettua vapaaehtoisesti tämän vihan uhriksi ettei esimerkiksi menetä työpaikkaansa tai yhteiskunnallista asemaansa. Mutta Matin tapauksessa asiassa tuli somesota- suomalaiset näyttivät, että jossakin menee raja ja se raja menee tässä.

Olen hävennyt sukupuoltani (ensimmäistä kertaa elämässäni) viime aikoina kaksi kertaa: ensimmäisen kerran katsoessani Louhimiehen nöyryyttämistä suorassa tv-lähetyksessä ja eilen lukiessani Viitalan aiheuttamaa somekohua. Tämäntyyppinen feminismi ei edistä naisten tasa-arvoisia oikeuksia. Se tekee hallaa sille kaikelle hyvälle, mitä feminismin nimissä on saa
tu aikaan. Pahimmassa tapauksessa se tuhoaa sen mihin se koskee. Onneksi Matti joutui tämän ilmiön kohteeksi vasta kuolemansa jälkeen. Ei olisi tarvinnut joutua silloinkaan.

Hyvää matkaa Matti Nykänen: lennä Matti lennä, nyt korkeammalle kuin koskaan, lennä vapauteen ja pääse valoon?

”May all be peaceful.
May all be happy.
May all be well.
May all be safe.
May all be free from suffering.”

-Metta Bhavana-


Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa

Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä.

Blogin etusivulle pääset klikkaamalla tätä linkkiä.


Päivitän myös säännöllisesti blogin uusimpia ruokakuvia instagramiin, jonka löydät klikkaamalla tätä linkkiä.

Blogin terveellisiä ruokaohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

5 kommenttia

  1. Unknown kirjoitti:

    Hei,
    Olen täysin samaa mieltä kanssasi,hienosti kirjoitit siitä mitä itsekin ajattelen aiheesta. Kiitos!

  2. Anonyymi kirjoitti:

    Kiitos❤️

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus. Olin tosi hämilläni Louhimiehen tapauksen kulusta ja samoin nyt Nykäsen kohdalla. Osasit pukea tunteeni sanoiksi. Kiitos.

  4. Anonyymi kirjoitti:

    ❤️❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *