Hae
Kutsu vapauteen

Täydellinen loma

Tänä aamuna aamulenkillä totesin itselleni, että minulla oli täydellinen joulu ja loma. Moni on kysellyt olimmeko reissussa loman aikana kuten yleensä aiempina vuosina on ollut tapana. Tai mitä olemme puuhailleet loman aikana. Ei oltu reissussa eikä olla tehty oikeastaan yhtään mitään ihmeellistä. Ollaan vaan oltu ja suurimman osan aikaa olen ollut metsässä. Toki käytiin sukuloimassa Pohjanmaalla joulun jälkeen, mutta tuolloinkin lenkkeiltiin paljon koirien kanssa ja vaan oltiin. Ja syötiin. Ja naurettiin.


Minulla on ollut usein loman jälkeen sellainen olo, etten ole loman aikana palautunut oikeastaan ollenkaan. Nyt olen palautunut hyvin ja olo on levännyt. Olen nukkunut hyvän määrän syvää unta oikeastaan joka yö ja REM-unen määräkin on ollut sopiva. Illalla kun olen mennyt sänkyyn, poskilla on vieläkin tuntunut ihanan raikas suomalainen talvisää. Olen tullut siihen tulokseen, ettei ole parempaa paikkaa viettää vapaa-aikaa kun Suomen luonto ja metsä. Ihan sama onko kaamos vai auringonpaiste, valoisaa vai pimeää, tuulista tai tyyntä. Metsässä koirien kanssa sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Mikään luksuskohde maailmassa ei voi korvata sitä rauhaa mitä olen tuntenut viime aikoina luonnossa. Mikään ei voi olla kauniinpaa kuin  luminen talvimaisema ja täysikuun valaisema sinisenhohtava kuunsilta pimeällä metsäpolulla. Kun vielä vierellä kulkee kaksi luotettavaa saksanpaimenkoiraa, voiko ihminen enää elämältä mitään enempää vaatia?


Miksi emme ole lähteneet lomalla minnekään reissuun? Vaikka en ole todellakaan kaikkea vielä nähnyt, mutta paljon olen: viiden tähden hotellit, notkuvat all inclusive pöydät, tunnelmalliset esitykset on tullut koettua moneen kertaan eikä niistä mikään ole tehnyt minuun sitä vaikutusta kun suomalainen mäntymetsä. Reissuista kotiutuessani aikaero ja pitkät lennot ovat aiheuttaneet aina sen, että olen ollut ihan poikki töiden alkaessa vaikka reissuista on jäänyt runsaasti ihania muistoja ja elämyksiä. Lisäksi minulla on ollut reissussa aina kova ikävä Tutoa. Jossakin vaiheessa huomasin, että pitkät lennot, jättisuuret kauppakeskukset, auringossa lojuminen ja rantaelämä ei olekaan enää se asia, joka rentouttaa ja palauttaa minua eniten. Aikansa kutakin enkä todellakaan vanno, etten enää koskaan lähde rapakon taakse vaan seuraavan kerran kun lähdemme, niin olemme siellä pidemmän aikaa kerralla eli kyse ei ole vaan lomareissusta.

Lupasin itselleni ennen joulua yhden joululahjan: tänä jouluna en stressaisi siivouksesta enkä ruoan laitosta. Enkä stressaisi siitä, ettei saisi stressata. Tänä jouluna kuuntelisin oikeasti itseäni enkä olisi aaton aatto iltana niin väsynyt, että taju meinaa lähteä kun menen illalla nukkumaan. Käsittämätöntä mutta totta: onnistuin!! Yhdessä vaiheessa stressi nosti päätään, tunnistin sen ja touhottamisen sijasta lepäsin. Petauspatjat jäivät pesemättä, mutta olo oli kuin voittajalla, sillä stressitön elämä varsikin ennen joulua on ollut ylivoimaisesti suurin haaste itselleni viime vuosina. Olen aina ollut kova suorittaja ja halunnut tehdä asiat täydellisesti. Ja se on vaatinut veronsa. Olen ollut perfektionistnen suorittaja pahimmasta päästä, joka on aina tehnyt parhaansa unohtaen tärkeimmän eli itsensä. Itsensä rakastamisen ja kuuntelemisen sijasta on ollut helppo kiinnittää huomiota ruokavalioon ja liikuntaan. Se on ollut niiiin helppoa sen sijaan että olisin oikeasti pysähtynyt ja kysynyt itseltäni, mitä Satu sinulle oikeasti kuuluu?


Näköjään ihminen voi muuttua mikäli tahtoa löytyy tarpeeksi. Pahinkin suorittaja voi oppia rentoutumaan ja lakata pyörittämästä kiveä kun siihen alkaa kiinnittämään huomiota. Mitä merkitystä on terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla, jos kortisolit huitelevat koko ajan korkealla. Se on kuin kaataisi vettä saaviin, josta pohja vuotaa. On ollut ihana huomata, että elämän parhaimmat asiat ovat käden ulottuvilla ja ne ovat ilmaisia. Kaikki lähtee omasta asenteesta ja omasta mielestä. Uusi asenteeni ja elämäntapani tulevat näkymään blogipostauksissani tulevana vuonna. En väitä, että postaukset ovat tähänkään asti olleet täydellisiä, mutta lupaan, että tulevana vuonna ne eivät ainakaan ole lähellekään täydellisiä? Ehkä blogistani tulee tulevan vuoden aikana maailman epätäydellisin blogi. Ehkä uskallan kirjoittaa yhä enemmän asioista, joista sydämeni haluaa kirj
oittaa, mutta jotka eivät välttämättä ole sellaisia, jotka ovat suuren yleisön suosiossa ja joiden myötä blogiin tulee järkyttävät määrät sivuklikkauksia? En tiedä pystynkö siihen ja onko aika vielä oikea. Se nähdään sitten ensi vuonna…


Ps. Tämä postaus sisältää epätäydellisiä puhelinkuvia viime päiviltä

Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa

Blogin uusimmat ruokaohjeet ja muut terveyteen liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä. Päivitän myös säännöllisesti blogin uusimpia ruokakuvia instagramiin, jonka löydät klikkaamalla tätä linkkiä.

Blogin terveellisiä ruokaohjeita löydät täältä.

Kohu Antti Heikkilän kirjasta- mitä rakkaus tekisi?

Olemme viime viikkoina saaneet seurata ennennäkemätöntä spektaakkelimaista kohua Antti Heikkilän uuden kirjan ympärillä, joka huipentui siihen, kun S-ketju veti kirjan pois markkinoilta. Sodan osapuolina näkyy olevan itse Heikkilä kannattajineen ja ns. virallinen taho, joka koostuu pääosin lääkäreistä ja muista asiantuntijoista. Sotanäyttämönä on liian pieni hiekkalaatikko, johon egoilla on vaikea mahtua leikkimään samoilla leluilla. Sodan aiheena on tällä kertaa Heikkilän kirjan sisältämät tulkinnat, joista tietenkin sodan osapuolilla on tismalleen eriävät ja vastakkaiset näkemykset. Sodan osapuolet eivät välttämättä huomaa miten hengitysilma hiekkalaatikon läheisyydessä muuttuu päivä päivältä tunkkaisemmaksi ja sakeammaksi ja hiekkalaatikon yläpuolella leijuu harmaan ruskea pölypilvi.

Asettumasta kenenkään puolelle kysyin blogini facebook sivustolla lukijoiltani, mitä mieltä he ovat tästä kohusta. Eräs lukijani esitti kysymyksen, mitä rakkaus tässä tilanteessa tekisi? Niin, rakkaushan ei ihan ensimmäisenä tässä oikeassa olemisen sodassa ole tullut kenellekään varmaan mieleen, enemmänkin ehkä viimeisenä. Se jopa kalskahtaa irvokkaasti sanana tässä yhteydessä ja sai minutkin hetkeksi hymähtämään lakonisesti. Lasketaan hetkeksi sotahaarniskat ja miekat, unohdetaan oikeassa oleminen, pistetään egot syrjään ja leikitellään ajatuksella mitä rakkaus tekisi. 

Itse en ole kummankaan puolella vaan molemmilla osapuolilla on hyviä näkökantoja asiaan, joten seuraava teksti ei ole suunnattu Heikkilälle eikä ns, viralliselle taholla vaan molemmille ja itse asiassa meille kaikille, myös minulle. En kuvittele itse olevani mikään yli-ihminen ja näin ollen tavallisten kuolevaisten yläpuolella, kunhan ainoastaan leikittelen ajatuksilla. Lisäksi minulla on ihan tarpeeksi tekemistä siinä, että saan oman egoni pidettyä aisoissa enkä aina siinä edes onnistu. Tällöin löydän itseni aina kontaltani häpeämästä- mielestäni se on elämän suurta armoa, että elämä antaa minulle välitöntä palautetta siitä, että yritän olla jotakin mitä oikeasti en ole??


Mitä rakkaus tekisi?

Rakkaus katsoisi asioita monista eri näkökulmista ja haluaisi ymmärtää myös vastakkaisen näkökulman vaikka olisikin itse asiasta eri mieltä.

Rakkaus ei lietsoisi vastakkainasettelua vaan pyrkisi rakentamaan siltoja niiden polttamisen sijaan.

Rakkaus myöntäisi omat virheensä ja sen, ettei kukaan ole täydellinen.

Rakkaus ymmärtäisi, että asiat riitelevät eivät ihmiset.

Rakkaus sanoisi asiat suoraan, mutta ei pilkkaisi toisinajattelijan persoonaa eikä ammatillisia saavutuksia.

Rakkaus uskaltaisi rohkeasti seisoa oman mielipiteensä takana ja puolustaa omaa näkökantaansa, mutta ei olisi aggressiivinen eikä solvaisi mitään eikä ketään.

Rakkaus ymmärtäisi, että asioilla on usein kaksi tai useampia puolia eikä välttämättä kukaan ole oikeassa. 

Rakkaus suhtautuisi vastakkaisiin mielipiteisiin nöyrän uteliaasti, ei kuiteskaan nöyristellen.

Rakkaus ei syyttelisi ketään eikä mitään ja ymmärtäisi, että sanat ovat miekkoja, jotka saattavat lävistää sydämen. 

Rakkaus ei tavoittelisi taloudellista voittoa toisten ihmisten terveyden kustannuksella.

Rakkaus antaisi anteeksi ilman, että vastapuoli edes pyytäisi sitä. 

Rakkaus olisi aivan ihmeissään mikseivät  korkeasti koulutetut asiantuntijat pysty yhdessä pohtimaan ja etsimään konsensusta ja samalla entistä paremmin auttamaan ihmisiä terveyteen liittyvissä asioissa.

Muutos lähtee omasta itsestä

Kuulostiko naiivilta ja utopistiselta? On helppoa löytää perusteluja, miksi jatkaa sotaa ja miksi valita riitely ja solvaaminen rakkauden sijasta. Toista ihmistä tai osapuolta ei voi muuttaa, muutos pitää aina lähteä omasta itsestä. Muutos ei ole välttämättä helppoa vaan usein se vaatii nyörtymistä, kipua ja poistumista omalta mukavuusalueelta. Muutos
on kuitenkin aina mahdollista. Jotta rakkaus voisi vallata tilaa, olisi ego työnnettävä sivuun. Se ei tarkoita nöyristelyä, yhtä ainoaa totuutta, virheettömyyttä eikä välttämättä edes sitä, että yhteinen tahtotila ja sävel vaihtoehtoisen ja virallisen tahon kanssa löytyisi. Yrittäminenkin ja positiivinen tahtotila olisivat kuitenkin jo iso askel parempaan. Käden ojennus ja puristus vapauttaisivat tunkkaista energiaa hiekkalaatikon ympäriltä, jolloin aivan varmasti kaikkien sodan osapuolten olisi helpompi hengittää. 


Tiedän olevani naiivi. Uskon ihmisen ja jopa instituutioiden hyvyyteen ja siihen, ettei kukaan ole paha tahallaan vaan kaikkien ihmisten käyttäytymiseen on jokin syy. Tämä ajattelutapa on oma valintani. Uskon, että ihminen heijastaa omalla käytöksellään omia pelkojaan, häpeäänsä ja omaa keskeneräisyyttään. Me kaikkihan olemme täällä oppimassa ja näin ollen keskeneräisiä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, luojan kiitos. Näen elämän teatterinäytelmälmänä, jossa jokaisella on tietty rooli tässä elämässä ja joskus tekee hyvää tarkastella omaa elämäänsä ulkopuolisin silmin. Mitä minun pitäisi tästä asiasta oppia? Miksi tuo ihminen tai asiaa saa minussa aikaan negatiivisen reaktion? Ja usein suurimpia opettajia meille tässä elämässä ovat ne ihmiset, jotka uskaltavat kyseenalaistaa omat ajatuksemme. 

Toivotan kaikille upeaa tulevaa vuotta ja toivon, että vuosi 2019 muistetaan terveystietoisen keskustelun huippuvuotena, jolloin vastakkainasettun sijasta keskityttiin siltojen rakentamiseen? Koskaan ei ole liian myöhäistä valita rakkaus ja koskaan ei pitäisi aliarvioida rakkauden voimaa. Loppujen lopuksi: onko millään muulla yhtään mitään merkitystä kuin rakkaudella?


Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa

Blogin uusimmat ruokaohjeet ja muut terveyteen liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä. Päivitän myös säännöllisesti blogin uusimpia ruokakuvia instagramiin, jonka löydät klikkaamalla tätä linkkiä.

Blogin terveellisiä ruokaohjeita löydät täältä.