Hae
Kutsu vapauteen

Sympatikotonia- kärsitkö oudoista oireista vaikka lääkärin mukaan kaikki on kunnossa?

Heti alkuun tiedoksi,  että en ole koulutukseltani lääkäri vaan hallintotieteiden maisteri ja liikuntatieteilijä ja olen itse kerännyt tietoa sympatikotoniasta hyvin hajanaisista lähteistä. Eli jos haluat tieteellistä tietoa ja tarkkoja tutkimusviitteitä, niin lopeta lukeminen tähän. Tästä aiheesta on tietoa saatavilla melko vähän jostakin kumman syystä tai ainakaan minä en ole onnistunut sitä löytämään. Vielä vähemmän tästä kuulee puhuttavan. Sen vuoksi haluankin kirjoittaa aiheesta ja lisätä tietoutta aiheesta sillä ymmärryksellä, mikä minulla on tällä hetkellä koskien sympatikotoniaa. Lisäksi toivon sydämestäni, että mikäli Sinulla on lisätietoa aiheesta, niin kommentoi ihmeessä joko tänne blogiin tai blogin facebooksivustolle. Aiheesta olisi hyvä saada tietoa niin paljon kuin mahdollista.

 

 

sympakotonian aiheuttamat oudot oireet

Sydän hakkaa, väsyttää, hikoiluttaa, keskittymisongelmia, seksuaalista haluttomuutta, ruoansulatusongelmia, vyötärölihavuus, aivosumua, rytmihäiriöitä ja tykyttelyä, alentunut vastustuskyky ja uniongelmia. Edellä mainitut oireet voivat johtua mm. raudanpuutteesta, kilpirauhasen vajaa- tai ylitoiminnasta, kroonistuneesta infektiosta tai jostakin muusta sairaudesta. Tai sympatikotoniasta eli sympaattisen hermoston yliaktiivisuudesta, joka yleensä tulee viimeisenä mieleen tai sitä ei edes tunnisteta koska siitä ei ole tietoa eikä siitä puhuta. Kyse ei ole sairaudesta vaan häiriötilasta. Lue lisää täältä.

Koska sympaattinen hermorunko sijaitsee rintarangan alueella, niin niska-hartiaseutu sekä rintaranka reagoivat herkästi sympatikotoniassa. Myös selkäkivut ovat yleisiä. Mikäli tila jatkuu pitkään, voivat hermoston välittäjäaineet kulua loppuun, jolloin kipuherkkyys kasvaa eli jatkuvat pienet kipusignaalit aistitaan herkemmin. Lue Duodecim-lehden erittäin hyvä artikkeli täältä.

Villi arvaukseni on, että meistä ihan jokainen on joskus kärsinyt ainakin jonkin verran sympatikotonian oireista. Jo pelkästään digitalisaatio ja se, että koko ajan pitää olla muka tavoitettavissa, edistää sympatikotonian kehittymistä. Muistathan myös sen, että positiivisetkin asiat voivat stressata kehoa jos olet herkästi innostuvaa tyyppiä. Tuo viimeksi mainittu on itselleni se pahin sudenkuoppa- kuinka monta kertaa olenkaan menettänyt yöuneni positiivisten asioiden vuoksi!

 

 

Olo on kuin jyrän alle jäänyt- lääkärin mukaan kaikki on kunnossa

Tyypillinen tilanne voi olla se, että ihminen on kärsinyt oudoista oireista jo pitkään. On rampattu lääkärissä, käyty verikokeissa ja muissa kokeissa, etsitty netistä tietoa outoihin oireisiin, keskusteltu vertaistukiryhmissä, muutettu ruokavalio, kokeiltu lisäravinteita jne. Kuitenkaan lääkäri ei löydä mitään sairautta ja selitystä oireisiin, koska kaikki näyttää olevan kokeiden ja testien mukaan kunnossa. Mutta kun ei ole. Olo voi olla kaamea, kuin jyrän alle jäänyt. Uni ei virkistä vaikka saisikin nukuttua. Gluteeniton ja maidoton ruokavalio on saattanut auttaa alkuun paljon, mutta ajan myötä osa oireista onkin palautunut takaisin. Paluu normaaliin ruokavalioon heikentää oloa kuitenkin entisestään. Tuntuu siltä, että on umpikujassa, mistään ei saa apua. Vähempikin alkaa ahdistamaan.

Sympatikotonia johtuu usein stressistä, mutta ei välttämättä aina. Se voi johtua ilmeisesti myös ahdistuneisuushäiriöstä, niskan retkahdusvammasta tai vaikkapa kilpirauhasen liikatoiminnsta. Joskus sympatikotonian oireet ajoittuvat sellaiseen elämnvaiheeseen jolloin vaiheessa elimistössä tapahtuu suurempia hormonaalisia muutoksia kuten menopaussin aikana. Hormonit kun tuppaavat menemään yhdessä ylös ja alas eli sukupuolihormonit vaikuttavat esimerkiksi kortisoliin, kilpirauhashormoneihin, insuliiniin ja päinvastoin. Eli ei ole ollenkaan sattumaa, että silloin kun estrogeeni- tai testosteronitasot alkavat laskea, tuntuu siltä, ettei keho ja mieli kestä enää samalla tavoin stressiä kuin aikaisemmin eli stressinsietokyky on valmiiksi heikentynyt.

Mikä avuksi ja miksi sympatikotonia hoito on niin vaikeaa?


Olen jo aiemmin kirjoittanut yhteistyössä Nina Saineen kanssa postauksen siitä, mitä sympatikotonia on ja mitä sille voi itse tehdä (linkki postaukseen tämän postauksen  ensimmäisen kappaleen lopussa), joten en aio tässä postauksessa luetella noita asioita uudestaan. Ongelmahan tulee yleensä siinä, että vaikka tiedätkin, että hengitysharjoitukset sun muut auttaisivat sinua, mutta sympaattisen hermoston yliaktiivisuus tekee rauhoittumisen ja keskittymisen mahdottomaksi, mikä taas aiheuttaa sen, että teet kaikkea muuta kuin sitä mitä pitäisi. Vaikka haluaisit meditoida, rauhoittua, hengitellä, rentoutua, niin hermoston yliaktiivisuus tekee sen mahdottomaksi. Saatat kuulla itsesi sanoavan yhä useammin, että tiedän, että minun pitäisi rauhoittua, mutta inhoa kaikkea rauhallista- jep! Tämä asia mielestäni tekee tilanteesta niin haastavan sen lisäksi, ettei yleensä edes tiedosteta mistä on kysymys.

 

Parhaat omat vinkkini hermoston rauhoittamiseen

 

Itse kärsin sympatikotonian oireista muutama vuosi sitten kun läheiseni sairastui vakavasti. Sairastuminen aiheutti niin voimakkaan stressireaktion elimistössäni, että se vaikutti selvästi hermostooni. Tämä on toki ihan oma diagnoosini, eihän tästä kukaan lääkäri ole mitään minulle puhunut. Nykyään osaan jo varhain tunnistaa merkit, kun autonominen ja parasympaattinen hermosto ei ole tasapainossa. Mitä nopeammin merkit tunnistaa, sitä nopeammin pystyy saavuttamaan tasapainon. Seuraan päivittäin stressitasoani ja untani useilla eri hyvinvointiteknologialaitteilla, joista olen jo kirjoittanut tänne blogiin ja tulen jatkossakin kirjoittamaan. Lisäksi käytän Neurosonic patjaa muutaman kerran viikossa tukemaan hermoston hyvinvointia ja parantamaan yönunta.

Omiin kokemuksiini perustuen paras tapa rauhoittaa hermostoa on varata joka päivä itselleen rauhallinen vähintään 20:n minuutin pituinen rauhoittumishetki. Varaa sille aikaa vaikka kalenterista ellet muuten sitä saa järjestettyä. Sympatikotoniasta kärsivälle tuo oma rauhoittumishetki voi olla ylivoimainen tehtävä, kaikki muu voi mennä sen edelle. Miksi? Koska se on niin hemmetin epämiellyttävää, koska ei pysty rauhoittumaan!! Ajatukset laukkaa hullun lailla ja sitten kun PITÄISI rauhoittua eikä pysty, menee hermot.

Mikäli tilanne on edellämainittu, kokeile nauhoitettuja rentoutumis- tai meditaatioharjoituksia. Youtube on niitä pullollaan ja täältä blogistakin niitä löytyy runsaasti sekä nauhoitettuna että kirjoitettuna. Alkuun voi mieli lähteä laukalle, mutta älä ala tuossa vaiheessa sättimään itseäsi tyylin mähän-tiesin-etten-voi-rauhoittua vaan palaa kuuntelemaan nauhoitusta. Tärkeintä on, että et yritä rentoutua liikaa, ainoastaan kuuntelet. Pikku hiljaa kuunteleminen alkaa sujumaan paremmin ja keho ja mieli alkaa rentoutumaan, toki siihen voi mennä aikaa muutama viikko tai jopa kuukausi. Kun olet tehnyt tästä rutiinin, alkaa mielesi jo kaipaamaan päivittäistä lepotilaa tai jopa vaatii sitä. Itselläni meditaatiohetki on päiväni kohokohta, josta en ole enää valmis luopumaan. Kuuntelen joka päivä vähintään 20 minuuttia nauhoitettua yoganidraa, jonka lisäksi meditoin tai rukoilen (kummaksi sitä nyt sitten haluaakaan kutsua, itselleni se on sama asia) joka päivä kun olen metsälenkillä koiran kanssa. Jos en saa yöllä nukuttua, kuuntelen nauhoitettuja harjoituksia sen sijaan, että hermoilisin ja stressaisin ajankulusta (tämäkin on tullut koettua).

Jooga- ja shindoharjoitukset rauhoittavat hermostoa. Joogasta parhaiten ehkä yinjooga, mutta voit harjoittaa mitä tahansa joogmuotoa, kun vaan muistat tehdä kaikki liikkeet meditatiivisen rauhallisesti- ole tarkkana myös siirtymissä. Muistathan, että myös joogaa voi tehdä suorittaen mikä taas pahentaa sympatikotoniaa eli mikäli et pysty joogamaan rauhallisesti, palaa yinjoogaan tai shindoon. Itselläni ehdottomasta tehokkain tapa rauhoittaa hermostoa on shindo. Blogista löydät shindoharjoituksen joogaharjoitusten lisäksi, jota voit harjoittaa omassa kotonasi juuri silloin kuin sinulle sopii (linkki postauksen lopussa).

Vielä yksi vinkki: rauhoita ruoka- ja kahvihetket täysin eli älä tee muuta silloin kuin syöt tai kahvittelet. Älä rämplää puhelinta, selaa nettiä tai tee muuta aivoja kiihdyttävää toimintaa. Keskity siihen mitä teet vaikka se kestäisi ainoastaan minuutin. Ja puhelin ja netti kiinni viimeistään ilta seitsemältä. Mikäli roikut facen vertaistukiryhmissä ja chattailet iltamyöhään, pahentaa se takuuvarmisti yönuntasi ja tätä kautta sympatikotoniaa!

Jos mikään muu ei itselläni auta, niin lähden yksin (tai siis tietenkin kaksin saksanpaimenkoirani kanssa) metsän keskelle mökille. Olen hiljaisuudessa niin kauan kun mieli rauhoittuu. Kun energia menee veden hakemiseen ja lämmittämiseen, mökin lämmittämiseen, ulkovessassa ramppaamiseen?, astioiden tiskaamiseen lähdevedellä, saunan lämmittämiseen ja muihin n
iinsanottuihin alkukantaisiin asioihin, mieli ja hermosto kummasti rauhoittuu.

Sympatikotoniaa voidaan hoitaa myös akupunktiolla, osteopatialla, fasciahieronnalla ja muilla hoitomuodoilla. Tarvittaessa käytetään myös stressin keskushermostotason biokemialliseen säätelyyn vaikuttavia lääkeaineita. Mielestäni kuitenkin tärkeintä on kuitenkin se, mitä itse teet asialle eli elämäntapamuutos on välttämätön sympatikotoniasta toipuvalle. Ja toipuminen voi kestää pitkään. Lopettelen nyt tällä kertaa tähän ettei tule liian pitkä postaus. Kirjoittelen jatkossakin lisää sympatikotoniasta, nimittäin se vaanii salakavalasti tämän ajan kiireisiä ihmisiä. Erityisen mielenkiintoista olisi saada lisätietoa sympatikotonian yhteydestä niskan retkahdusvammoihin eli jos tiedät aiheesta lisää, niin ilmianna itsesi?

Muistathan Rakas Kulta Pieni Mussukka: ihmiset, jotka tarvitsevat eniten rauhoittumista ovat yleensä juuri niitä, jotka inhoavat rauhoittua. Rauhallisen tekemisen sijaan he yleensä harrastavat raskasta ja vauhdikasta liikuntaa, juoksevat paikasta toiseen tehden useita asioita samalla kertaa, ovat erittäin aikaansaavia, vilkkaita, puheliaita eli ns. sohvaperunoiden vastakohtia. Jossakin sielun syvimmissä sopukoissa he kuitenkin tiedostavat, että he tarvitsisivat juuri sitä mitä he pakenevat…

 

Seuraa instassa: satusjoholm

 

Lemmieläimen silitelly ja läheisyys voi olla parasta hotoa sympakotoniasta kärsivälle

 

 

21 kommenttia

  1. Heidi kirjoitti:

    Hei
    Itselläni alkoi lähes kaikki kuvailemasi oireet ja liuta muita kummallisia oireita tapaturman seurauksena. Kaaduin metsässä juostessani pahasti ja iskin rintakehäni kaadetun puun runkoon. Siitä kaatumisesta alkoi alamäki ja kaikki mahdolliset kummalliset oireet, joista olen kärsinyt jo vuosia. Rampattu on lääkäreillä, kiropraktikolla, fyssarilla, osteopaatilla, napropaatilla jne..
    Itsekin löysin sympakotonian, kun mistään en ole apua löytänyt ja epätoivoisena olen sitä itse yrittänyt löytää.

  2. Sari Lehtonen kirjoitti:

    Täällä kärsitään myös ja loppua ei näy. Pahinta on vähättelevä suhtautuminen lääkärien taholta. Psykofyysinen terapeutti Yin jooga, neurosonic hoito auttavat, onneksi

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Mulla juurikin niskan retkahdusvamma sattunut pari vuotta sitten. Monenlaisia vaivoja ja kipua siitä on seurannut ja nyt viimeisimpänä nämä ikävät hengitysvaikeudet. Ainakaan mitään muuta selitystä en ole oireilleni saanut ja itsekin päättelin kaiken johtuvan tuosta tapaturmasta. Oikeanlaisen hoidon saaminen on nyt työ alla ja jään kyllä mielenkiinnolla seuraamaan, mitä sinä vielä aiheesta saat selville.

  4. Anonyymi kirjoitti:

    Tulen postaamaan jatkossa juurikin näistä jutuista ja haastattelen asiantuntijoita. Itsekin olen lyönyt pääni ja satuttanut niskani. Tsemppiä❤️

  5. Anonyymi kirjoitti:

    Joo minullakin on ollut monta ja voi aiheuttaa sympatikotoniaa��Tulen postaamaan jatkossa juurikin näistä jutuista ja haastattelen asiantuntijoita. Tsemppiä❤️

  6. Anonyymi kirjoitti:

    Minullaon myös Neurosonic patja. Olen kirjoittanut siitä blogiinkin aika paljon��

  7. Anonyymi kirjoitti:

    Minulla alkoi Sympatikotonia oireet yllättäen. Lääkärissä rampattu verikokeita otettu, ei mitään. Sitten kävin psykoterapeutin juttusilla niin se totesi sen täksi vaivaksi. Oireet ovat vähän erilaisia pääsääntösesti mieli reistailee, luo kauhukuvia ahdistun lähes joka asiasta. Vaiva mennyt jo niin pitkälle että kauhukuvat mitä mieli luo on pelottavimmat mitä ihmisen mieli voi luoda… En tiedä miten tästä selvitään mutta aina parempaan päin. Puhuminen auttaa parraiten kun kauhukuvat ovat vielä sellasia mitä ei voi omalla järjellä hyväksyä. Hengitys ja tre harjoituksia tehnyt mutta en oiken ole vielä omaksunut niitä.

  8. sannA kirjoitti:

    Omat apuni ovat kofeiinin välttäminen ( tummasuklaa ja sokeri myös!), ashwakanhda- kapselit, meditaatio ja TRE (traumarelease exercise). En voi kertakaikkiaan tehdä hiittiä, pulssi jää korkealle puoleksi vuorokaudeksi, tämä onkin ollut vaikea pala niellä. Rauhallista kävelyä max tunti kerrallaan suositetaan, kuten adrenaliiniuupumukseen (adrenal fatique).

    • kutsuvapauteen kirjoitti:

      Hienoa, että olet tiedostanut asiat, mitkä vaikuttavat oireisiin:)

  9. Miia kirjoitti:

    Kiitos hyvistä sympatikotoniaan ja keholliseen stressiin liittyistä postauksista, olen saanut niistä vahvistusta omalle oireilulleni sekä hyviä vinkkejä. Itse kärsin myös sympatikotoniasta ja siihen, sekä esivaihdevuosiin liittyvästä erilaisesta oireilusta hyvin voimakkaasti. Etenkin uniongelmat ovat todella haasteelliset ja kuluttavat voimavaroja. Uni ei pääosin tule/pysy sillä keho on jatkuvassa ”taistele ja pakene” tilassa. Tällä hetkellä vielä testaan ja etsin hyvää komboa oman voinnin kohentamiseen. Minua jäi kiinnostamaan mitä lääkkeitä tarkoitat tuolla lääkityksellä eli ”Tarvittaessa käytetään myös stressin keskushermostotason biokemialliseen säätelyyn vaikuttavia lääkeaineita”?

    • kutsuvapauteen kirjoitti:

      Ole hyvä<3 En tiedä itse noista lääkkeistä enempää, koska en ole koskaan niitä käyttänyt. Kannattaa
      keskutella asiasta lääkärin kanssa jos tilanne on todella paha. Blogin etusivulla on välilehti, jossa
      on runsaasti meditaatio-, jooga- ja hengitysharjoituksia, joita suosittelen kokeilemaan<3 Voimia!

  10. Tipe kirjoitti:

    Sellainen huomio vain että adrenal fatique ei ole adrenaliiniuupumus vaan lisämunuaisen uupumus.

  11. Tipe kirjoitti:

    Niskassa jos on retkahdusvamma niin kannattaa ottaa selvää sellaisesta hoidosta kuin AtlasPROfilax.

    • kutsuvapauteen kirjoitti:

      En uskalla suositella sitä kun en tunne menetelmää, valitettavasti. Itselläni on runsaastikin kokemuksia
      niskan retkahdusvammoista ja vähän pahemmastakin niskan tapaturmasta mutta tuota menetelmää en ole testannut.

  12. Miia kirjoitti:

    Olipa hyvä kirjoitus. Pitää perehtyä muihinkin, mistä mainitsit.
    Täällä myös kanssakärsijä. Olo on ihan lohduton.. Ikä lähenee viittäkymppiä eli varmaan liittyy myös esivaihdevuosioireisiin. Nukun ihan hyvin, mutta en palauttavasti. ANS ja sykevälivaihtelu on ihan liian alhainen ja myös öinen syke on usein taasen liian korkea. Olen karsinut liikuntaa tosi paljon (ja oon ihan tuskissani sen vuoksi), kroppa muuttuu epämiellyttäväksi ja olo on usein ihan töttöröö. Eilen jätin kofeiinin pois, kun näyttää siltä, ettei liikunnan vähentäminen jeesaa. Alkoholia juon vain tosi harvoin – mutta sitäkin on ikävä – sitä vähääkin. Pitää varmaan ottaa toi meditaatio säännölliseen päivärytmiin – on vaan jotenkin niin tahmasta mulle se. Ja mikä tässä nyt ehkä masentaa eniten, on se, että tuntuu, et tää on varmaan for good 🙁 – enkö koskaan enää palaa entiselleni?

    • kutsuvapauteen kirjoitti:

      Kiitos viestistäsi<3 Kyllä sä palaat entisellesi, mutta hermostoa pitää tasapainottaa
      ja se vie aikaa vähintään 2 kk mikäli se on päässyt sympakotoniseen tilaan. Alan jossakin
      vaiheessa pitämään yksilövalmennuksia hermoston tasapainottamiseen liittyen. Ota yhteyttä mikäli
      olet kiinnostunut.

  13. Tarja kirjoitti:

    Hei! Elän juuri keskellä pahaa sympatikotoniaa. Niska ja korvaan siitä säteilevä kipu alkoi jo 2018, mutta ”räjähti” työ-ihmissuhdestressin seurauksena vuosi sitten. Niska-hartiat kuin sementtiä, krooninen kipu, päänsärkyä, korvat kipeät, kova hikoilu, vapinaa… Tässä vielä vv-oireita mukana.
    Mulla tämä laitettiin masennuksen piikkiin, mutta se ei ole primaarinen masennus. Kokeiltu 5 ssri-snri-lääkettä, jotka pahensivat osaltaan vaivaa. Nyt verenpainelääke vähän helpottaa, mutta eipä sekään ole oikea tähän. Paineet heittelee, palelee ja välillä hikoiluttaa.
    Hektinen työ, en tule pärjäämään enää siinä.
    Niskan osalta retkahdusvamma nuorempana ja nyt magneetissa hermopinne ylhäällä c3-c4 – välissä ja ahtauma. Ei hoitoa, tarjotaan hermokipulääkkeitä ja omt-fysioterapiaa. Neuvoja kenelläkään?

    • kutsuvapauteen kirjoitti:

      Monestihan tuo niskan retkahdusvamma on osana sympakotoniaan. Tsemppiä<3

  14. Minna Marttinen kirjoitti:

    Hei!

    Kolmisen vuotta olen seurannut Irene Lyonin verkkokoulutusta hermoston toiminnasta. Kaikki nuo kirjoittamasi asiat kuulostavat sen myötä tutuilta, ja tuon koulutuksen kautta olen saanut niistä yhä syvempää, selkeämpää ja kokonaisvaltaisempaa kuvaa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan, googlaamalla löytyy runsaasti materiaalia maksullisten kurssien lisäksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *