Metsäjälkeä joulukuussa

Joulukuussa on treenirintamalla ollut melko hiljaista. Ihan totaalisella treenitauolla ei olla kuitenkaan oltu, vaan maastoa ollaan treenattu muutaman kerran mikä on joulukuussa aika eksoottista:)Joulukuussa ajettiin pitkähkön tauon jälkeen (pari kuukautta) kolme jälkeä. Löysin parin kilometrin päästä kotoa sellaisen metsän, jossa pystyy yhdelle koiralle tekemään pitkänkin jäljen ja maasto on mukavan vaihtelevaa. Myöskin harhajälkiä kahden tunnin vanhenemisajalla tulee mukavasti, koska metsikössä käytetään aika paljon koiria lenkillä. Mutta mikään yleinen kulkureitti se kuitenkaan ole, ettei mene ihan sekametelisopaksi.

Tauko näkyi jäljestämisessä ennen kaikkea ylenmääräisenä innokkuutena ja kun sitä innokkutta on normaalistikin ihan tarpeeksi. Elokuun lopussa oli metsäjäljen voittajaluokan koe ja sen jälkeen syyskuussa ajettiin ainoastaan pari jälkeä ja sen jälkeen ei olla jäljestetty ollenkaan kunnes nyt joulukuussa. Janalle koira ampaisi kuin tykin suusta, hädin tuskin pysyin pystyssä. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta jäljestys vauhtiin jouduin puuttumaan varsinkin ensimmäisen puolen kilometrin aikana, sillä Neito jäljesti takki liian auki vauhdin hurmasta nauttien- tai siis yritti! Jokaisella jäljellä jäi yksi keppi metsään ja sen laitan juuri tuon liiallisen vauhdin piikkiin. Vaikka jarrutinkin vauhtia, niin koiran mielentila oli ilmeisesti liian kiihkeä, joka verottaa tarkkuutta. Yhden kerran koira selvästi näki kepin, haistoikin sitä, muttei ilmaissut sitä muutoin- höh! Siihen tietenkin puutuin käskemällä neidin takaisin.

Suurin muutos oli kuitenkin aikaisempaan ajatellen tullut juurikin noissa ilmaisuissa. Tauon jälkeen koira ilmaisi kepit (sitä yhtä lukuunottamatta) todella nopeasti, kun taas aikaisemmin maahanmeno on ollut hidasta. Tutoa ei huvita mennä kepin löydettyä maahan, vaan haluaisi jatkaa jäljestämistä. Monesti ihan osoittaa mieltään maahan mennessään murahtamalla:) Onhan se nyt kurjaa tietenkin, kun pallohullu koira saa palkaksi taistella pallosta ja sen jälkeen palkataan vielä kalkkunalla, joka on suurinta herkkua. Koska aluskasvillisuutta ei ollut enää samaan malliin kuin kesällä ja syksyllä, koira ajoi jäljen peltojälkimaisesti matalalla nenällä. Yleensä nenä on melko korkealla normiolosuhteissa.

Viimeinen jälki ajettiin 20.12.2015. Miettikää joulukuun lopussa! Maassa oli joissakin kohtaa sentin parin korkuinen lumikerros, ilma oli plussan puolella pari astetta. Jälki meni tosi hyvin, paitsi että lopussa keksi vaihtaa jäljen toisen ihmisen askeliin. Ajoi sitä jälkeä n. 40 m ja jäljesti muuten ihan eri tavalla kuin normaalisti. Oli tosi innostuneen ja uteliaan oloinen, vähän saman oloinen kuin olisi haistellut toisen koiran pissoja:) Palasi kuitenkin takaisin oikealle jäljelle itsenäisesti. Ilma oli todella kostea ja koska alkoi jo hämärtämään, tuli mieleen Thaimaan viidakon ilmanala. Sinänsä vähän ontuvaa verrata Suomen joulukuun säätä Thaimaan tropiikkiin, mutta sellainen epätodellinen olo kuitenkin minulla oli:)

Joulukuussa oli myös yhdet hakutreenit ja parit hallitreenit, jotka jatkuvat taas tammikuussa. Tammikuussa on myös Kiviahon Miian tottisseminaari, johon ollaan menossa. On tämä upea harrastus kun saa tehdä hommia oman rakkaan koiransa kanssa ja vielä tavata upeita treenikavereita.

Yritin ottaa joulukuun jälkitreeneistä kuvia, mutta niistä tuli niin pimeitä, etten niitä tänne viitsi laittaa. Eli tämän postauksen kuva on otettu viime kesältä. Tämä tiedoksi, ettei kukaan ala ihmettelemään, että onpas meillä ollut Keski-Suomessa valoisaa joulukuussa:)

Seuraavasta linkistä löytyy kooste vuoden 2015 treenikaudesta (sisältää mm. koosteen voittajaluokan jälkikokeesta):
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/kooste-treenikaudesta.html

Tämän linkin takaa löytyy taas treenikuvia:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/treenikuvia-vuosilta-2014-2015.html