Hae
Kutsu vapauteen

Olen viime viikkoina syönyt miten sattuu- miten se näkyy ja tuntuu?

Koko alkuvuoden ajan olen syönyt mitä sattuu eli en ole yhtään jaksanut panostaa ruokavaliooni, en siis yhtään. Olen aina kiinnittänyt ruokavaliooni todennäköisesti enemmän huomiota kuin ihmiset keskimäärin, koska se vaikuttaa oloon niin paljon. Kaikki tiedämme, että ruokavalion merkitys energiatasoon, terveyteen ja hyvinvointiin on valtavan suuri. Se on yksi tärkeimmistä ja ehkä tärkein asia mitä ihminen voi itse tehdä oman hyvinvointinsa eteen. Toki ei missään nimessä ainoa. Liikunnalla, rentoutumisella, elämänasenteella, ihmis suhteilla ja monella muulla asialla on myös oma paikkansa hyvinvoinnin kokonaisuudessa eli kokonaisuus ratkaisee sen miltä meistä milloinkin tuntuu ja miten voimme. Viime aikojen tapahtumat ovat kuitenkin saaneet aikaan sen, ettei minulla ole yksinkertaisesti ollut voimia elää samalla tavalla ”terveys tietoista elämää” kuin aikaisemmin. Ainut asia mistä olen jaksanut pitää kiinni on päivittäinen liikunnan harrastaminen. Ilman liikuntaa en pystyisi yksinkertaisesti elämään oli tilanne mikä tahansa. Päiväni ei yksinkertaisesti lähde käyntiin ilman aamulenkkiä. Ei koskaan eikä ikinä.

 

 

Lue myös: Meitä ravistellaan rajusti

 

 

Postauksen kuvat Pasi Hakala/Studio Varjo

olen syönyt normaalia enemmän

 

 

Nellin kuolemasta on kulunut nyt 2 kuukautta ja kulunut aika on mennyt kuin unessa. Olen siis syönyt sitä mitä on ollut ”käden ulottuvilla”. Sellainen ihminen joka ei tunne minua saattaa ihmetellä, että mitä ihmeellistä asiassa on, mutta minulle tilanne on varsin uusi. Tämä ei tarkoita sitä että olisin koko elämäni ajan kytännyt jokaisen suupalani, ei ollenkaan. Nyt vaan en ole yhtään jaksanut miettiä mitä syön, vaan ainut asia johon olen kiinnittänyt huomiota on se, että syön riittävästi (mieluummin liikaa kuin liian vähän) eli että saan tarpeeksi energiaa joka päivä. Sen verran olen jaksanut panostaa, että olen joka aamu tehnyt itselleni kuitu pitoisen proteiini smoothien ja syönyt päivittäin lämpimän aterian. Ja se on sitten ollut siinä. Keho ja mieli on tapahtuneen johdosta stressi tilassa ja tarvitsee vähintäänkin riittävästi ravintoa toipuakseen kaikesta. Pienikin energia vaje tässä tilanteessa johtaisi varmaan katastrofiin:)

 

Olenkin siis viime viikkoina syönyt enemmän kuin normaalisti. Ilmeisesti normaalia suurempi energiansaanti on syventänyt yöuntani. Aamulla en yleensä muista öistä yhtään mitään ja yleensä en muista edes sitä, että olen painanut illalla pääni tyynylle. Tuo viimeksi mainittu ei sinänsä ole uutta, olen ennenkin nukahtanut nopeasti. Loppuvuodesta heräsin aika usein yöllä siihen, että mulla oli nälkä ja jouduin pyörimään sängyssä jonkin aikaa ennen kuin sain uudestaan unen päästä kiinni. Olen myös nukkunut aamulla pidempään kuin yleensä- usein nukun jopa kahdeksaan asti kun ennen heräsin jo 5-6 aikaan. Yöunen pidentyminen on mielestäni ollut ihan hyvä asia: on ollut välillä tosi kiva nukkua pitkiä yöunia, se on tuntunut hyvältä.

 

Olen joogannut jo lähes 20 vuotta ja huomaan joogatessa tosi herkästi sen missä kunnossa kehoni on. MInun ei tarvitse tehdä kuin yksi asana ja tiedän missä mennään. Muutokset ruokavaliossa näkyvät tosi selvästi ja nopeasti kehon ”tukkoisuutena”: energia ei virtaa vapaasti ja kehoon tulee tukoksia. Sen huomaa siinä, että lihakset eivät ole niin elastiset ja ne menevät herkemmin jumiin. Välillä on ollut myös päänsärkyä, mutta ei onneksi usein. Eli huomaan selvän eron aikaisempaan verrattuna vaikka se ei välttämättä näy ulospäin esimerkiksi painon nousuna. Tai no, en ole kyllä käynyt puntarissa pitkään aikaan, mutta ainakin vielä mahtuu vaatteet päälle- ainakin  joten kuten:)

 

 

mitä olen tästä oppinut?

 

 

Mulla on ikävä taas niitä aikoja kun jaksoin panostaa omaan ruokavaliooni ja hyvinvointiini. Mulla on ikävä mehustusta, vihersmootheja ja sitä, että jaksoin pilkkoa päivittäin valtavan määrän vihanneksia. Ja ennen kaikkea mulla on IKÄVÄ LEIPOMISTA!! En ole jaksanut viime aikoina leipoa enkä kehitellä uusia VHH ruoka- ja herkkuohjeita ollenkaan. Olen kyllä suunnitellut uusia ohjeita ja monta kertaa meinannut aloittaa niiden tekemisen, mutta en ole saanut mitään aikaan. Mutta huomenna aion leipoa koko päivän. Juhlimme perheen kanssa perjantaina Tuton 10-vuotis synttäreitä ja olen kutsunut nuorison meille herkuttelemaan. Lupasin leipoa herkkuja ja pelkkä ajatus huomisesta leipomisesta tuntuu niin ihanalta. Leipominen on niin rentouttavaa ja uusien reseptien kehittely inspiroivaa. Miten paljon olenkaan sitä kaivannut!

 

Tänään aion myös mehustaa itselleni vihermehun taas pitkästä aikaa. Ulkona paistaa aurinko, pakkasta on -21 astetta ja tulin juuri pitkältä lenkiltä, jossa olin Oven sekä naapurin rouvan ja koiran kanssa. Iltapäivällä mulla on vielä parturi, jossa ihana Ursula taikoo mulle uuden keväisen lookin. Nyt haluan jotakin uutta ja piristävää. Ja ensi viikolla lähdemme poikieni kanssa Ähtäriin maanantaina sukulaisten luokse. Mökkiprojektikin etenee hitaasti mutta varmasti. Ehkä minä alan pikku hiljaa tästä heräämään eloon yhdessä auringon kanssa…

 

 

Edellinen postaus:  En olisi halunnut muuttua tytöstä naiseksi

 

 

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd

 

 

4 kommenttia

  1. Riitta Paavilainen kirjoitti:

    Elämä se heittää eteen mitä milloinkin, pyytämättä. Ole vain itsellesi armollinen ja hyväksy, että suremiseen menee se aika mikä menee.

    • kutsuvapauteen kirjoitti:

      Kiitos viestistä! Kyllä näin se menee. Ei suru prosessia voi oikein nopeuttaa vaikka
      haluaisi.

  2. Tuula Kekkonen kirjoitti:

    Pidin juuri yli viiden viikon puhdistusjakson. Olo oli hyvä ja painokin putosi. Lähdin vierailulle ja ajattelin, että voin yhden viikonlopun syödä ”normaalisti”. Heti maanantaina sain kuumetta, kovat nivel- ja lihassäryt ja virtsaamiskirvelyä. Koronaahan tämä on😨. Koronatestiin ja lääkekuuri. Koronatesti negatiivinen ja nyt kokeillaan lääkkeitä jotka parantaisi muut oireet. Olen jo lähes kokonaan palannut taas hedelmä ja kasvisruokaan. En väitä, että yksi viikonloppu sekaruokaa olisi aiheuttanut sairastumisen, mutta olo oli aivan erilainen.

    • kutsuvapauteen kirjoitti:

      Voi ei, toivottavasti ei tule paha tauti. Olet oikeassa, ravinnolla on niin järkyttävän
      suuri vaikutus hyvinvointiin ja oloon. Minunkin on pakko ryhdistäytyä, olo on niin nuutunut.
      Ja kyllä nuo puhdistusjaksot virkistävät, itsekin aion jonkinlaisen pikapaaston pitää ensi
      viikolla. Pitkiä paastoja en enää pidä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *