Hae
Kutsu vapauteen

Kun stressi stressaa

Viime vuosien aikana suhtautuminen jouluun ja jouluhössötykseen on muuttunut- ainakin somessa. Trendikäs tulee-se-joulu-ilman-hössötystä- ajattelu pitää tietenkin paikkansa ja leviää kulovalkean tavoin ihmisten postauksissa. Muutama vuosi sitten aloin kyseenalaistamaan joka vuotista kaappien siivous perinnettä ennen joulua, kun somessa törmäsi jatkuvasti aiotko-viettää-joulusi-kaapissa- lauseeseen. Minä olen näköjään sitten viettänyt lukuisia jouluja kaapissa, ajattelin. Sittemmin tuo tapa tai perinne on jäänyt eli enää en siivoa kaappeja ennen joulua, mutta joskushan ne on kuitenkin siivottava. Ainakin jos haluaa tietää mitä kaapeissa on tai luopua ylimääräisestä tavarasta.

Yllättääkö joulustressi enää ketään muuta ihmistä maailmassa kuin minut? Olenko ainut yksinäinen perinteisiin kangistunut, suorittamisella arvoani ansaitseva ja erityisesti epätrendikäs hörhö, joka vielä käyttää aikaansa sellaiseen ponnistukseen kuin esimerkiksi joulusiivoukseen? Tarkoitan tietenkin joulusiivouksella hieman normi viikkosiivousta suurempaa ponnistusta, jossa joku saattaa vielä jonkun laatikonkin siivota uskaltamatta sitä tietenkään ääneen tunnustaa. Jatkuvasti luen facebookista päivityksiä tähän tyyliin: ”Siivoukset tekemättä ja lahjat ostamatta- istun sohvalla viinilasi kädessäni stressaamatta asiasta. Tulee se joulu näinkin!” Ihanan rento asenne ja niin totta. Tulee se joulu vähemmälläkin, muistutan itseäni. Sitä paitsi stressaaminen on mielettömän epätrendikästä ja epäterveellistä; jokainen tietää tasan tarkkaan miten epäedullisesti se vaikuttaa esimerkiksi kehon immuunipuolustukseen sun muuhun.

Olen joogannut ja meditoinut säännöllisesti 15 vuotta. Pyrin välttämään stressiä ja elämään terveellisesti ja tässä hetkessä. Lenkillä haluan aistia metsän tunnelman, tavatessani ystäviäni nautin joka solullani, keskustellessani lasteni kanssa tallennan ne hetket sydämeni sopukoihin. Mutta myönnän potevani joulustressiä vaikka en muista pyhistä stressaakaan. Ja se stressaa että stressaa. Joulu on erilainen, siinä on niin monta liikkuva osaa ja paljon muistettavaa: lahjat, syömiset, siivoukset, loppuvuoden työkiireet jne. Jokainen vuosi päätän, että tänä vuonna en stressaa pätkääkään, vaan teen kaikki valmistelut ajoissa ja hyvällä mielellä. Niin piti olla tänäkin vuonna, mutta eilen se iski taas vieläpä kesken joogaharjoituksen. Yritin keskittää mieleni hengitykseen sitä pidentäen ja puhaltaen stressiä ulos voimakkaasti. Mitä voimakkaammin hengitin, sen voimakkaammin kaikki tekemättömät asiat tulivat mieleeni. Annoin periksi, nousin matolta ja pyysin perheen miehet keittiön pöydän ympärille ja kerroin, että se iski taas! En ole muuttunut vieläkään täydelliseksi superäidiksi, jonka koti kiiltää ja tuoksuu leivonnaisilta, joka tekee kaiken yksin ja hoitaa vielä työnkin siinä sivussa- ilman stressiä tietenkin. 


Sovittiin työnjako tälle viikolle: Noppa pesee peilit ja lasikaiteet, Allu pesee vessat ja jääkaapin, Kari ostaa ruoat ja loput lahjat, Tuto vahtii kinkkua jne. Helpotti valtavasti, ihan kuin suuri kivi olisi otettu hartioilla painavasta repusta pois ja oli paljon helpompi hengittää. Tajusin jälleen kerran, ettei minun tarvitse jaksaa kaikkea yksin, minua autetaan ja vieläpä mielellään. Jos vaan pyydän. Enkä suostu enää kantamaan huonoa omaa tuntoa siitä, että stressaan välillä tekemättömistä töistä ja että haluan, että koti on puhdas ja kaunis jouluna. Enkä piilota päätäni pensaaseen vaikka siivoisin ne kaappinikin:) Haluan vapauttaa itseni kaikista oletuksista, millainen joulun pitäisi olla tai mitä joulua ennen pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Hyväksyn sen, että olen hermostunut välillä kun kaikki tekemättömät asiat kaatuu päälle, mutta lupaan tehdä sen asian eteen töitä, että suoritan vähemmän ja elän enemmän.

 Hyväksyn myös sen, että olen eittämättä A-tyypin persoonallisuus, jolle on luonteenomaisempaa tekeminen kuin sohvalla rentoutuminen. Se on myös yksi syy minkä  vuoksi tarvitsen joogaa ja meditaatiota. Hyväksyn myös sen kaikista epämiellyttävimmän asian itsessäni eli sen, että rasitan itseäni välillä liikaa ja olen kuin kiveä pyörittävä saksanpaimenkoira. Ja tämä piirre persoonassani korostuu ennen kaikkea joulua edeltävänä aikana. Armahdan itseni, mutta matka jatkuu ja samalla opettelu kohti rennompaa elämänasennetta. Olen syntynyt maanpäälle oppimaan asioita ja sen aion myös tehdä vaikka välillä otankin taka-askeleita.

Mamma heitti mulle kovan homman kun pitää tuota kinkkua vahtia. Ihan tässä stressiä pukkaa…

Jokainen viettää joulua omalla tavallaan tai ei vietä sitä lainkaan. Toinen tekee suursiivouksen toukokuussa, toinen joulukuussa. Toinen viestittää rakkauttaa lahjoilla, toinen sanoilla ja yhdessäololla ja kolmas näillä kaikilla. Toinen on vegaani eikä voisi koskaan maistaakaan kinkkua, toiselle juuri paistetun kinkun maistaminen on vuoden kohokohta. Toinen haluaa tehdä alusta asti kaikki mahdolliset ja mahdottomat jouluruoat, toiselle riittää vaatimattomampi kattaus. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää ja olla. Sen sijaan rakkaudetto
muus ja armottomuus itseään ja muita kohtaan tuhoaa ihmisen hitaasti mutta varmasti. Tärkein joulun sanoma mielestäni on rakastaa lähimmäistä ja itseään sillä ihminen on tarkoitettu elämään rakkaudessa.

Rakastin eilen itseäni kun pyysin perheeltäni apua. Rakastin myös heitä kun annoin heille mahdollisuuden auttaa ja kokea itsensä hyödylliseksi. Rakastin itseäni myös siinä hetkessä kun nousin joogamatolta ja annoin periksi harhaileville ajatuksilleni ja loppurentouksen sijasta rentoutin mieleni keskustelemalla mieltä painavista asioista. Kuinka monesti olenkaan pakottanut itseni loppurentoukseen, koska se kuuluu aina tehdä. Ihan aina. Se mitä oikeasti kuuluisi aina tehdä, on kuunnella omaa sydäntään ja sisintään. Sieltä kuuluu viisaita viestejä, jotka liian usein jäävät niiden asioiden jalkoihin joita pitää tehdä.

Haluan rakastaa tänä jouluna kaikkea ja kaikkia. Ihmisiä, eläimiä, siivoamista, leipomista, kauppojen hälinää, itseäni ja Sinua, joka luet tätä nyt. Haluan toivottaa Sinulle itsesi näköistä joulua kaapissa tai kaapin ulkopuolella, sillä se joulu on juuri oikeanlainen Sinulle. Yhtä kaunis kuin Sinä itse.


Mikäli joulustressi yllättää Sinutkin, tästä linkistä löytyy meditaatioharjoitus stressin poistoon:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/meditaatioharjoitus-stressin-poistoon.html

Ja mikäli joku muukin tekee joulusiivousta, niin tästä linkistä löytyy keittiön siivous meditaatio:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/04/keittion-siivous-meditaatio.html



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *