Hae
Kutsu vapauteen

Mielen detox- kumpaa sutta ruokit

Minua haastateltiin Iltalehteen muutama päivä sitten ARJEN HAASTEITA osa III- elämää eksän ja nyksän kanssa samassa asunnossa postauksen tiimoilta. Voit lukea postauksen täältä. Keskustelimme toimittajan kanssa pitkään tuosta haastavasta ja erikoisesta kahden vuoden ajanjaksosta, joka kieltämättä oli stressavaa aikaa asuntoriita-asian ja valtavan rahanmenon vuoksi. Kuitenkin tästä ajanjaksosta on päällimmäisenä asiana jäänyt mieleen se, miten hyvin yhteisasuminen meni ja miten hienosti siitä(kin) selvittiin. Katastrofi kääntyikin suureksi siunaukseksi vaikka tuolloin en voinut ymmärtää mikä tarkoitus tällä asialla oli elämässämme. Jälkeen päin katsottuna tuo kahden vuoden ajanjakson aikana kasvoin ihmisenä ehkä eniten, opin luottamaan siihen että elämä kantaa ja että kaikella on tarkoituksensa. Ymmärsin myös sen, että mikäli elämä ottaa, se myös antaa.

Intiaani kertoi lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. Hän kertoi, että meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi ’sutta. Toinen on Paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego. Toinen on Hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko. Lapsenlapsi ajatteli hetken asiaa hetken ja kysyi kumpi susi voittaa?
Se susi voittaa, jota ruokit.


Kehoa puhdistetaan, mutta missä menee mieli?
Kehon detoxista puhutaan, kirjoitetaan ja keskustellaan tällä hetkellä hyvin paljon. Terveystietoiset nauttivat aamuisin tyhjään vatsaan puolikaan luomu sitruunan mehun, aamusmoothieseen lisätään luomu spiruliinaa ja muutoinkin syödään puhdasta luomu tai vähintäänkin lähituotettua ravintoa. Ruokavalio voi olla hyvinkin tarkka ja puhdas ja liikunnan määrä ja laatu tarkkaan mietitty ja suunniteltu. Somepaastostakin puhutaan, koska ylenmääräinen somessa heiluminen väkisinkin aiheuttaa kehon ja mielen ylivirittäytymistä mikä taas ei pitkässä juoksussa ole kovinkaan terveyttä edistävää. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus, jossa mielen ja ajatusten vaikutus hyvinvointiin on ilmeinen. Aivomme käskyttävät solujamme ajatustemme kautta eivätkä aivot tiedä ovatko ajatukset totta vai tarua. Ajatuksilla ja mielellä on väliä.

Mites mieli, mitä sille kuuluu? Voiko ihminen hyvin mikäli mieli on täynnä ahdistusta, vihaa, katkeruutta ja kateutta? Kuinka usein ajattelemme, että SITTEN KUN saan sen ja sen, olen onnellinen tai jos se asia olisi mennyt toisin, tuntisin oloni hyväksi. Jos kärsimme jostakin terveyteen tai vaikkapa ylipainoon liittyvästä haasteesta, määritteletkö itsesi sairauden kautta? Tekeekö ex-mies, työnantaja, naapuri, sairaus, köyhyys tai vaikkapa tyhmä lääkäri elämästä helvettiä? Kenelle annamme valtuuden määritellä miten meillä menee, mitä tunnemme ja mitä koemme. Joka hetki teemme valinnan kumpaa sutta ruokimme. Ja joka päivä saamme kokea tuon valinnan vaikutukset omassa elämässämme, kehossa ja mielessämme.


Olin muutama vuosi sitten työmatkalla Edinburgissa. Kävin illalla shoppailemssa. Satoi vettä ja huomasin vanhan kodittoman miehen koiransa kanssa istumassa viltin päällä katoksessa. Menin ohi. Minulle tuli vahva tunne, että minun pitää palata takaisin ja antaa hänelle rahaa. Palasin. Hän katsoi maahan alaspäin eikä huomannut minua. Juttelin hänelle ja kysyin, saanko rapsuttaa hänen koiraansa. Hän antoi hymyillen luvan. Hänen silmistään paistoi rakkaus. Annoin hänelle rahaa. Hän alkoi itkemään ja kertoi oman elämänsä tarinan. Istuimme molemmat viltillä ja jaioimme toistemme kanssa hetken elämästämme. Kun erosimme, hän sanoi itkien, että tein hänen syntymäpäivästään juhlan. 

Palasin ”omieni” pariin. Kerroin mitä oli tapahtunut. Osa kollegoistani sanoi naurahtaen, että annoit sitten hänelle rahaa viinaan. Eräs kollegani katsoi minua suoraan silmiin, heitti yläfemmat ja huudahti ”aivan mahtavaa”? Hetkeään en miettinyt sitä MIHIN annoin hänelle rahaa. En pysty hallitsemaan elämää enkä hänen kohtaloaan. Ainoastaan kohtaamisella oli ja on merkitystä. En voi koskaan unohtaa Hänen nöyrää katsettaan. Hänen elämänsä ei ole ollut helppo, mutta se on tehnyt Hänestä nöyrän. Onko maailmassa mitään kauniimpaa kuin nöyryys, joka kumartuu elämän edessä?

Kaikki tapahtuu tarkoituksella


Miten pitkälle ihminen voi hallita kohtaloaan? Itse uskon, että elämässä ei tapahdu sattumalta asioita vaan kaikilla merkityksellisillä asioilla on jokin tarkoitus. Olenkin tatuoinut jalkaani tekstin Everything happens for a reason muistuttamaan asiasta. Olemme tulleet tänne maapallolle oppimaan ja elämä tarjoaa meille mahdollisuuksia oppia useinkin vaikeuksien ja haasteiden kautta. Mitä suurempi haaste, sitä suurempi mahdollisuus kasvuun. Mikäli sama haaste toistuu elämässä usein samankaltaisena tai jopa ihan samanlaisena, on oppiläksy vielä jäänyt sisäistämättä ja tiedostamatta. Silloin voi istahtaa alas ja kysyä itseltään, että mitä asiaa mitä en näe, mitä minun täytyy tästä asiasta oppia? Miksi ihmeessä tämä sama haaste toistuu ja toistuu?

Vaikka emme voi aina valita mitä elämässä tapahtuu, voimme kuitenkin valita miten suhtaudumme tapahtuneeseen 

Anna minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiatjoita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioitajoita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. 

Elämä ei ole aina reilua ja oikeudenmukaista. Vaikka suurin osa elämässä tapahtuneista asioista onkin omaa valintaa, emme voi kuitenkaan vaikuttaa kaikkeen mitä tapahtuu ympärillämme. Voimme kuitenkin valita miten suhtaudumme tapahtuneeseen vaikka emme aina ymmärräkään mikä tarkoitus tapahtuneella asialla on elämässämme. Usein tarkoituksen näkee vasta myöhemmin, joskus ei ollenkaan. Kaikkea ei voi eikä pidäkään ymmärtää. Omassa elämässäni olen huomannut sen, että mitä suurempi haaste, sitä suurempi siunaus kun hyväksyy tapahtuneen asian sellaisena kun se tulee ja on rehellinen omille tunteille ja hyväksyy ne. Ei tarvitse näytellä vahvaa eikä reipasta, ainoastaan hyväksyä tapahtuneen, sen aiheuttamat tunteet ja itsensä sellaisena kuin on. 

Hyväksy asia ja päästä irti. Viisaita sanoja, mutta usein käytännössä helpommin sanottu kuin tehty. Joskus eteen tulee asioita, joita vaan on hyvin vaikea sulattaa ja hyväksyä. Tällöin voi huokaista ääneen, että haluan hyväksyä asian. Prossi on käynnistynyt. Hyväksymista ja irtipäästämistä ei voi nopeuttaa tahdonvoimalla vaan se on prosessi, joka täytyy elää, hengittää ja tuntea joka solussa. Prosessin läpikäyminen ei ole uhriutumista ja negatiivisessa vellomista vaan läsnäoloa ja elämistä rehellisenä omille tunteilleen ja sen hyväksymistä, että irtipäästäminen tapahtuu juuri oikeaan aikaan, pakottamatta. Todellinen vapaus tulee irtipäästämisestä, mutta se voi tapahtua vasta sitten kun ihminen on valmis. 

Kiittäminen kyynelten kautta

Kiittäminen vaikka kyynelten kautta sisältää valtavan healing energian joka tuntuu välittömästi kehossa ja mielessä. Aina ei voi ymmärtää heti miksi tapahtuu jotakin epämiellyttävää eikä se tietenkään tunnu eikä tarvitse tuntua hyvältä. Se saa tuntua pahalta. Siitä huolimatta voi kohottaa katseensa taivaalle, huokaista kyynelten läpi kiitoksen tapahtuneesta ja pyytää apua tapahtuneen käsittelemiseen ja siihen, että oppiläksy tulisi ymmärretyksi eli antautua elämän edessä ja elämälle. Todellista vahvuutta on myöntää heikkoutensa ja sen, että tarvitsee muiden apua ja tukea. 

Mies itkee äitinsä kuolinvuoteella hartiat kyyryssä ja kertoo äidilleen miten pahalta hänestä tuntuu, kun syöpä on riuduttanut hänet ja hänellä on kovat tuskat. ”Rakkaani, syöpä on ehkä riuduttanut kehoni, mutta ei mieltäni eikä henkeäni. Olen tarvinnut tämän kokemuksen ja kivun saavuttaakseni sen rauhan mikä minulla nyt on. Ole Sinäkin vapaa ja kiitä elämää siitä, että se antaa jokaiselle ne koettemukset mitä hän tarvitsee”.

Elämälle antautuminen on mielen detoxia parhaimmillaan. Kun ottaa vastaan hyvät ja huonot asiat sellaisena kuin ne eteen tulevat, hyväksyy ja ajallaan päästää irti, mieli puhdistuu ja vapautuu. Mielen vankila on pahin vankila mihin ihminen voi joutua ja avaimet tämän vankilan rautakaltereihin ovat jokaisella taskussaan. Joskus niitä joutuu hieman etsimään, mutta etsivä löytää- aina. Toisilla tie on suorempi ja toisilla mutkaisempi eikä päämäärä on tärkeintä vaan matka ja sen varrella opitut oppitunnit.

Olen vapaa kuin taivaan lintu. Lennän vapaana ja korkealla. Kun myrskytuuli tulee, se lennättää minut aina korkeammalle ja korkeammalle. Ilman myrskyjä en olisi se minä mikä olen nyt. Kiitän jokaisesta myrskystä ja niiden antamista oppitunneista. Myrskyt ovat opettaneet minut käyttämään siipiäni, lentämään syvien rotkojen yli, luottamaan siihen että siivet kantavat. Ilman myrskyjä en olisi oppinut käyttämään siipiäni, en olisi oppinut lentämään vaan olis
in edelleen itse itselleni rakentamassa häkissä lukitun oven takana odottamassa, että joku tulee, avaa häkin oven ja pelastaa minut. 



Blogiin pääset täältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *