Hae
Kutsu vapauteen

Yöllinen kauhukohtaus ja muut parasomniat- on siinä miehellä kestämistä:)

Yöllinen kauhukohtaus on unenaikainen erityishäiriö

 

 

Yöllinen kauhukohtaus voi olla pelottava kokemus ja sen voi helposti sekoittaa pahaan painajaiseen. Se on parasomnia eli unenaikainen erityishäiriö, joita ovat myös esimerkiksi unissakävely, unihalvaus ja unissa puhuminen. Se alkaa yleensä 1-3 tunnin kuluttua nukahtamisesta syvän unen aikana. Kohtauksen aikana pulssi ja hengitys kiihtyy ja henkilö hikoilee. Silmäterät ovat laajentuneet, silmät tuijottavat yhteen paikkaan eikä henkilöön saa kohtauksen aikana kontaktia. Kauhukohtauksen aikana ihminen voi itkeä,  huutaa, huitoa käsillään, istua tai kävellä. Hiljainen rauhoittava puhuminen voi nopeuttaa kohtauksen loppumista. Aamulla ihminen ei välttämättä muista  kohtausta. Yöllisen kauhukohtauksen voi laukaista mm. stressi, unenpuute tai vaikkapa jokin sairaus (esimerkiksi uniapnea, levottomat jalat, migreeni, aivovamma) ja häiriö kulkee tavallisesti suvuittain. Lähde täällä.

 

 

Lue myös: Helsingin uniklinikan Markku Partinen: Levottomien jalkojen ja raajaliikehäiriön hoito

 

 

yöllisten kauhukohtauksien lisäksi myös muita parasominioita

 

 

Yöllisten kauhukohtausten lisäksi olen kärsinyt koko elämäni ajan muistakin parasomnioista: unissakävelystä, unissa puhumisesta ja levottomista jaloista. Minulla on ollut myös unihalvauksia. Lapsena kävelin paljon unissani ja puuhastelin kaikenlaista: joskus minut löydettiin yöllä istumasta auton etupenkiltä, toisinaan vasara kädessä autotallista:) Paradoksaalista kyllä nukun myös hyvin sikeästi, tosin vaihdevuodet ovat häirinneet viime vuosina välillä nukkumista. On ihan tavallista, että en muista edellisestä yöstä yhtään mitään, en välttämättä edes sitä että olen sulkenut silmäni eli nukahdan yleensä muutamassa sekunnissa. Monet näistä edellä mainituista asioista tulivat ilmi Helsingin Uniklinikalla tehdyssä Laajassa unipolygrafiassa, lue siitä lisää täältä.

 

 

Lue myös: Tietopaketti unesta: unitutkimus, riittävä syvän unen määrä, unenseurantalaitteet ja unihäiriöt

 

 

Yöllinen kauhukohtaus ilmeni itselläni ensimmäisen kerran sen jälkeen kun minulle tärkeä läheiseni sairastui vakavasti ja meinasi kuolla. Säikähdin tapahtunutta niin paljon, että hermostoni ylivirittäytyi ja aloin saamaan unen aikaisia kauhukohtauksia, joissa sydän hakkaa villisti ja olen ihan hiki märkä. Joskus huudan ja huidon käsiäni, joskus taas yritän huutaa apua, mutta en pysty. Kauhukohtausta edeltää aina jokin tietty inhottava uni, jossa jollekin läheiselleni tapahtuu jotakin ihan kamalaa ja se on minun syyni. Muistan kohtauksen seuraavana päivänä mikäli herään kesken kohtauksen. Aina en niitä kuitenkaan muista vaan mieheni Kari kertoo niistä minulle seuraavana päivänä. Kari on itse meinannut saada monta kertaa sydänkohtauksen kun on herännyt meuhkaamiseeni: millon olen saanut kauhukohtauksen, millon kävelellyt unissani, milloin etsinyt kontallani sängystä trooppisia hyönteisiä, milloin olen huutanut apua, milloin olen roikkunut pää alaspäin sängystä ja kysynyt kuka laittoi valot päälle:) On siinä miehellä kestämistä…

 

 

 

hermoston tasapainottaminen vähensi yöllisiä kauhukohtauksia

 

 

Yölliset kauhukohtaukset ovat loppuneet lähes kokonaan sen jälkeen kun aloin tasapainottamaan hermostoani. Vieläkin saan niitä joskus mikäli elämä on liian hektistä, olen liian väsynyt, järkytyn jostakin tai katson illalla liian jännittävää sarjaa Netflixistä. Esimerkiksi viime kesänä luin yhden koskettavan jutun borrelioosiin sairastuneesta naisesta ja seuraavana yönä sitten yritin tappaa Karin tyynyllä luikertelevaa JÄTTILÄSMÄISTÄ punkkia. Kari heräsi siihen kun istuin hänen vieressään ja mun käsi oli hänen päänsä päällä- onneksi en ehtinyt läiskäyttämään kättäni hänen tyynylleen. Eli nykyään pystyn itse vaikuttamaan yöllisiin kauhukohtauksiin tiettyyn rajaan saakka, mutta aina se ei onnistu. Nellin kuoleman jälkeen niitä on esiintynyt pari kertaa enkä ihmettele yhtään. Olen kuitenkin kaikesta kauheudesta huolimatta onnistunut välttämään sympakotonian ja siitä olen todella kiitollinen. Minua haastateltiin aiheesta MTV:n nettisivuille, lue haastattelu täältä.

 

 

Seuraa instassa: satusjoholm ja 2blackgsd

 

 

 

5 kommenttia

  1. Hanna kirjoitti:

    Hei! Mulla on ihan samanlaista yöelämä ja etenkin stressi ja PMS aika lisää sitä. Sain aikoinaan hieman apua mielialalalääkkeistä, mutta nykyään en enää syö niitä.
    Mistä sinä oot saanut apua kohtauksiin?

    • kutsuvapauteen kirjoitti:

      Kiitos viestistäsi! Joo stressi pahentaa ja varmaan hormonaaliset muutoksetkin. Tuota
      en osannutkaan ajatella itse, että PMS oireiden aikana yöelämä voisi olla levottomampaa-
      kiitos tästä! Hermoston tasapainottaminen joogalla ja meditaatiolla auttoi minulla ja myös
      aika. Ajan kanssa rauhoittui vaikka ei ne ole kokonaan loppuneet. Eivätkä varmaan lopukaan.
      Tsemppiä meille. Niin muuten ja kirjoitan pian mielenkiintoisen postauksen, jossa kerron erään
      lukijani tarinan kauhukohtauksista ja raudan puutteesta. Eli minun osaltani on voinut johtua
      raudanpuutteestakin. Kaikkea hyvää Sinulle<3

  2. Tintti kirjoitti:

    Moi! Kiinnostaa kauhukohtaukset ja raudanpuute! Jokohan juttu on julkaistu? Täällä kans yksi jo useamman vuoden kohtauksista kärsinyt, tosin ehkä mies kärsii jopa enemmän kuin minä itse, sen verran verta hyytäviä kiljaisuja joutuu joinain öinä kuulemaan. Mulla on auttanut myös kauhean skenaarion ”kohtaaminen”, eli päiväsaikaan menee siihen yön tilanteeseen, nauraa monsterille/uhkalle mikä se sitten onkin, näkee mielessään kuinka se pienenee ja hölmistyneenä poistuu, ja tämän kautta saa aivoihin sen viestin, ettei sitä tarvitse pelätä. Tällaisella harjoituksella saan ”putken” usein katkeamaan, joskaan niihin ”unohduspaniikkeihin” se ei oo vielä toiminut, olen kohdistanut vain painajaismaisiin hahmoihin ym. Toivottavasti tästä on apua jollekin muullekin.

    • kutsuvapauteen kirjoitti:

      Kiitos viestistä:) Kiva, että on kohtalotovereita vaikka ikäviähän nuo kauhukohtaukset ovat!
      Tiedätkö mitä? Mulla ei ole ollut rautainfuusion jälkeen yhtään ainutta kauhukohtausta??????

  3. LiikaaAsioita kirjoitti:

    Mie saan usein yöllisiä kauhukohtauksia,viime yönä myös. mutta enoo varma onko ne aivan samanlaista kuin nämä.
    Musta itestäni tuntuu melkein ku oisin hereillä tai voisi herätä ja heräänkin välillä itkuun huutoon tjmv.
    ajatukset on nykytilanteessa tai se kauhu tulee omasta tilanteesta.. eka aattelin että
    Yritän käsitellä nykytilannetta tai ratkoa, jotta pääsisi eteenpäin mutta näitä on ollut lapsuudesta asti mutta ei ikinä näin hurjia ja omaanelämään heijastavia.
    (reumakipua, hurjaa paniikkia,14vParisuhdeLoppui paino tippunut 27kg ynm.)
    Todella hirveen tuntusta.
    Nyt on Pää oudon oloinen ja vaikea kirjottaa, Kun olisi kohtauksen saanut ni lopettelen. Olisi kiva tietää onko nämä kauhukohtauksia, silkkaa kauhua se tunne on ainakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *