Hae
Kutsu vapauteen

Löysin itseni keskeltä outoja tapahtumia- eihän tämmöistä voi kenellekään tapahtua!

outoja käänteitä on vaikea uskoa todeksi

 

 

Kirjoitan pitkästä aikaa vähän kuulumisia. Tai kirjoitan sen mitä pystyn. Tämän syksyn aikana löysin itseni keskeltä tosi outoja tapahtumia. Kaikista oudointa tilanteessa on se, etten voi asiasta puhua tai kirjoittaa, ainakaan tällä hetkellä. Olen tavallaan tapahtumien päähenkilö, mutta itse en heiluta tahtipuikkoa tässä nimenomaisessa asiassa. Elämääni liittyvistä oudoista käänteistä tietää ainoastaan muutama henkilö, jotka ovat kaikki toistaneet samaa lausetta: ”Eihän tuollaista voi kenellekään tapahtua! Miten tuo voi olla mahdollista?” Näitä samoja lauseita olen itsekin pyöritellyt päässäni jo useiden kuukausien ajan enkä löydä noihin kysymyksiin vastauksia. Tämä kaikki on näkynyt myös täällä blogin puolella: en ole jaksanut jakaa itsestäni enää sitä mitä olen aikaisemmin tehnyt. Pää pursuaa ideoita, joita haluaisin toteuttaa. Sen sijaan voimia niiden asioiden toteuttamiseen ei ole tällä hetkellä. Mutta kaikella on aikansa.

 

kotona kaikki hyvin

 

 

Tämän tyyppinen postaus on tosi ärsyttävä, koska tämä aiheuttaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tämän vuoksi en ole asiasta täällä aiemmin kirjoittanut vaikka sormet ovat käyneet näppäimistöllä useita kertoja. Haluan poissulkea tiettyjä asioita, jotta enemmiltä spekulaatioilta vältyttäisiin. Parisuhdessa on kaikki hyvin ja mun koko perhe voi hyvin. Vaikka onhan tämä asia vienyt Kariltakin paljon voimavaroja, ei sitä voi kieltää. En ole myöskään sairastunut mihinkään vakavaan sairauteen eli siltäkin osin kaikki on ennallaan. Saan valtavasti voimaa perheestäni ja koirista. En tiedä missä olisin juuri tällä hetkellä ilman heitä<3

 

 

 

 

 

olen nukkunut paljon

 

 

Viime viikkojen aikana olen nukkunut paljon! Olen myös vaeltanut metsissä Karin ja koirien kanssa, joogaillut siellä ja muutoinkin treenaillut paljon. Olen myös viettänyt aikaa ystävieni kanssa. Olen myös treenaillut koirien kanssa ja Tuton kanssa oltiin 1,5 viikko sitten IFH2 kokeessa- se olikin yksi syksyn upeimmista päivistä. Viime viikolla satutin olkapääni ollessani  ystäväni kanssa mökkeilemässä Saimaan rannalla: lähdin koirien kanssa aamulenkille ja liukastuin inva rampilla satuttaen olkapääni. Onneksi kyse on vasemmasta olkapäästä. Kiertäjäkalvossa on jotakin häikkää, toivottavasti selviän kuitenkin säikähdyksellä. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä. Olen myös opiskellut palautumista ja opetellut mm. liftavaa kasvohierontaa, joka on ihan mieletöntä monellakin tavalla! Eilenkin iltana tehtiin Karin kanssa toisillemme kasvohieronnat- mielettömän rentouttavaa ja ihanaa. Eli toisaalta kaikki on tosi hyvin eikä kuitenkaan ole. Asiat kuitenkin järjestyvät ja kaikella on tarkoituksensa, mitään ei tapahdu sattumalta tai turhaan. Varsinkaan tämmöisiä asioita!

 

 

Seuraa instassa: satusjoholm ja 2blackgsd

2 kommenttia

  1. Irene kirjoitti:

    Hieno kirjoitus, tämä aika on nyt niin ihmeellinen on välillä kuin tarkkailijan roolissa ei ole mitään hätää kaikki ok mutta kuitenkin on kuin Liisa ihmemaassa. Kyllä se aikanaan tulee selväksi mitä tämä tunne tarkoittaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.