Hae
Kutsu vapauteen

Kuinka usein?

Otin vastaan tämän Kuinka usein- blogihaasteen eli vastaan näihin kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt vastaavaa postausta ja suoraan sanottuna en tiedä, kiinnostaako tämä ketään. Minun mielestäni on kuitenkin ollut hauska lukea muiden bloggaajien vastauksia, siis yllättävän hauskaa. Ja samalla lähtee tästä haaste muille bloggaajille- otatteko kopin?

kuinka usein?

Sanot läheisille, että rakastat heitä. Silloin kuin tunnen tarvetta sanoa, aika usein. En halua hokea sitä koko ajan vaikka turhempiakin asioita tulee sanottua. Lauseen hokemisen sijaan yritän käyttäytyä rakastavasti- rakkaus on tekoja sanojen lisäksi.

Tarkistat kuivakaapin sisällön. Leivon ja laitan ruokaa niin paljon, että päivittäin tulee tsekattua. Ja siitä huolimatta aina jotakin puuttuu, kun alan leipomaan. Ja aina keittiön laatikot ovat sotkuiset.

Peset vessan. Kerran viikossa vähintään ja aina kun on tarvetta- nykyään harvemmin kuin asumme mieheni kanssa pääsääntöisesti kahdestaan.

Puhdistat liesituulettimen. Apua. Liian harvoin eli pari kertaa vuodessa.

Syöt noutoruokaa. En koskaan. Päinvastoin kun yleensä luullaan, ruokavalioni EI ole mitenkään täydellinen, mutta noutoruokaan en koske. Mielluummin syön sitten karkkia jos haluan lipsua.

Valehtelet. En koskaan, mutta liioittelen aika usein. Se on paha tapa, josta haluan päästä eroon.

Riitelet suhteessa. Olemme opetelleet riitelemään mieheni kanssa vasta viime vuosien aikana. Aika usein tulee nykyään kivahdettua ukkokullalle, mutta ne on sellaisia muutaman minuutin juttuja. Kunnon riitoja on harvoin ja ne kyllä puhdistavat ilmaa mukavasti.

Sheivaat. Aina kun käyn suihkussa, tosin jalat liian harvoin. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät sheivaa.

Vaihdat hammasharjan. Kun se alkaa menemään huonoksi eli leviämään. Liian harvoin.

Käyt kirjastossa. En koskaan.

Peset peitot ja tyynyt. Pari kolme kertaa vuodessa. Yleensä jouluksi ja juhannukseksi.

Syöt herkkuja.  Kerran viikossa pääsääntöisesti.

Vaihdat lakanat. Kahden viikon välein. Rakastan puhtaita ja mankeloituja lakanoita, mutta en jaksa vaihtaa niitä joka viikko.

Vaihdat pyyhkeet.  Kerran viikossa.

Peset hiukset. Kaksi kertaa viikossa.

Soitat isälle/äidille? Vaihtelee tosi paljon, ehkä kerran viikossa.

Näen vanhempiasi. Muutaman kerran vuodessa.

Käyt leffassa. En käy ollenkaan, katson leffat kotona. En jaksa sitä popcornien hajua ja karkkipussien ratinaa:) On paljon miellyttävämpää löhötä omalla sohvalla verkkarit ja villasukat jalassa.

Föönaat hiukset. AINA kun pesen hiukset! Ihan pakko koska hiukseni ovat luonnonkiharat. Kun jaksan föönata ne aina pesun jälkeen, niin ne pysyvät siedettävinä seuraavaan pesuun asti.

Putsaat lattiakaivot. Vähintään kaksi kertaa vuodessa. Meillä on suihkuhuoneessa tiskiharja aina valmiina lattiakaivojen putsausta varten.

Käyt metsässä.  Aloitan päiväni aamulenkillä metsässä saksanpaimenkoirani kanssa. Kävellään yleensä aina umpimetsässä eli tehdään omia polkuja. Siinä saa samalla hyvää reisujumppaa:)

Käyt suihkussa. Aina kun hikoilen.

Soitat anopille. Hän on kuollut.

Peset rintsikat. Liian harvoin, koska hikeni ei haise, niin unohtuu pestä. Treenitopin pesen jokaisen hikoilun jälkeen.

Leivot. Joka viikko. Rakastan leipomista.

Siivoat jääkaapin. Päivittäin sitä saa pyyhkiä, mutta aika harvoin tyhjennän sen kokonaan ja siivoan kunnolla. Siis ihan liian harvoin!!

Käyt puntarilla. Joka aamu tyhjällä vatsalla- paras painonhallinta keino!

Komennat miestäsi. Jatkuvasti ja koko ajan kuulemma:) Omasta mielestäni en kuitenkaan komenna vaan esitän toivomuksia:)

Syöt irtokarkkeja. Joskus tulee syötyä. Itse on osta niitä koskaan, mutta jos vaikka pojilla on karkkia, niin hyökkään heti heidän pussille 😆 Tämä on yksi meidän perheen ”kun sun seuraajat tietäisi”- inside vitseistä.

Vierailet isovanhempiesi luona. He ovat siirtyneet toiseen ulottuvuuten.

Peset pyykkiä. Joka toinen päivä.

Käyt hammaslääkärissä. Viiden vuoden välein. Minulla on ollut elämässäni ainoastaan pari reikää.

Käyt kaupassa. Mieheni käy yleensä, minä ehkä kerran viikossa. Lue suuren suosion saanut postaus Mies ruokakaupassa vaimon kirjoittaman ruokalapun kanssa:)

Peset ikkunat. Miehet pesevät kerran vuodessa. Tuton kuonon jälkiä pyyhin lasiovista joka viikko, tosin aina niitä löytyy:)

Vaihdat sukat. Päivittäin.

Olet eri mieltä miehen kanssa. No en ole laskenut, mutta onhan se ihan selviä asia, että jos parisuhteessa on kaksi voimakastahtoista ihmistä, niin  aika usein tulee oltua myös eri mieltä. Tosin ollaan monesta asiasta myös samaa mieltä. Mielestäni samaa mieltä oleminen ei ole mikään tavoittelemisen arvoinen asia parisuhteessa.

Siivoat. Joka päivä, koko ajan. En pysty rauhoittumaan jos on sotkuista.

Tarkistat toimiiko palovaroitin. En tarkista.

Peset autosi. Mies käyttää autoni autopesulassa.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit. Pari kolme kertaa vuodessa, yleensä silloin kuin vuodenajat vaihtuvat enkä enää löydä kaapista mitään.

Siivoat lääkekaapin. Ehkä kerran vuodessa käyn läpi ja hävitän vanhentuneet lääkkeet.

Puhdistat hiukset harjasta. Aina kun harjaan hiukset.

Seuraa terveystietoista matkaani blogissa, facebookissa ja instagramissa

Instani löydät nimellä satusjoholm.

Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja terveelliseen elämään liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.

Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.

Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä.

Kuvat Pasi Hakala/Studio Varjo, stailaus Anniina Harvia

Noppa 20 v- dramaattinen alku elämälle

noppa 20 v- dramaattinen alku elämälle

Aika rientää ja nuorempi pojistani täytti viime lauantaina 20 vuotta! Muistan Nopan syntymän kuin eilisen päivän (tämä on aika yleistä meillä äideillä). Raskausaika oli dramaattinen, koska supistukset alkoivat jo raskausviikolla 18. Soittaessani keskussairaalaan, minulle sanottiin suoraan, ettei lapsi tule selviämään ja meidän pitää varautua pahimpaan. Menin ihan paniikkiin ja muistan vaan sen kun en saanut itkua loppumaan vaikka yritin supistusten vuoksi olla rauhallinen. Jouduin jäämään sairauslomalle yliopiston tutkijan työstä ja makaamaan sairaalassa raskausviikot 28-32. Vaikka makasin paikoillani jalat ylöspäin kohotettuna (ihan oikeasti), niin poika meinasi syntyä ihan väkisin. Supistuksia tuli säännöllisesti ja kohdunsuu alkoi aukeamaan. Itse en pystynyt tekemään muuta kuin makaamaan hiljaa paikoillani ja rukoilemaan, ettei synnytys käynnisty liian aikaisin. Tunnit ja minuutit olivat elämäni pisimpiä ja tuolloin päätin, etten enää koskaan halua kokea tätä uudestaan. En halua enää koskaan tulla raskaaksi ja jännittää, selviääkö lapsi raskausajasta elävänä tai syntyykö hän vammautuneena ennenaikaisuuden vuoksi.

Isoveli Aleksi syntyi 2 vuotta aikaisemmin 5 viikkoa etuajassa eli raskausviikolla 35+0 eli molemmilla pojilla oli kiire tähän maailmaan. Loppujen lopuksi Noppa syntyi ”vasta 37+3” ja painoi syntyessään yli kolme kiloa. Helpotus oli valtava kun ymmärsin, että kaikki meni loppujen lopuksi hyvin. Sairaalassaolo aikana näin todella surullisia kohtaloita, jotka ovat vahvasti painuneet sydämeeni. Tuolloin mietin, onko edes mahdollista synnyttää normaaliaikainen vauva. Muistan elävästi äitien tuskan kun he joutuivat synnyttämään kuolleen vauvan tai kun he kuulivat, että vauva on vakavasti sairas. Jokainen elämä on suuri ihme, lahja. Nopan synnytyksen jälkeen isäni toi minulle sairaalaan useita kymmeniä isoja tumman punaisia ruusuja. En ole koskaan nähnyt niin isoa ja upeaa ruusukimppua.

Allu ja Noppa

nyt loppuu se hössötys

Juhlimme Nopan synttäreitä koko perheen voimin, Allukin sattui olemaan viikonlopun Jyväskylässä töissä. Leivoimme Nopan tyttöystävän Mintun kanssa kaikkea hyvää ja kahvittelimme nuorenparin luona sunnuntaina. Kun paria päivää aikaisemmin viestittelimme whatsuppissa synttäreiden vietosta Mintun ja Nopan kanssa, niin Nopalta pamahti viesti: Nyt loppuu se hössötys! No ei tietenkään loppunut, hössötin oikein kunnolla, haluan hössöttää. Koska elämä on juhlimisen arvoista eikä se ole itsestäänselvyys. Hetken aikaa kahvittelimme, jonka jälkeen Noppa ilmoitti lähtevänsä salille. Kiire jatkuu.

Kuva Studio Varjo, korut Anniina Harvia, meikki Minttu Pirtinsola

Seuraa terveystietoista matkaani blogissa, facebookissa ja instagramissa

Instani löydät nimellä satusjoholm.

Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja terveelliseen elämään liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.

Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.

Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä .