Hae
Kutsu vapauteen

Enneuni muutti vuoden 2020 ja ehkä koko loppuelämäni suuntaa

ristiriitojen vuosi

 

 

Tuntuu hyvältä hyvästellä kaikilla tavoin poikkeuksellinen vuosi 2020. Viimeisen vuoden aikana elämässäni on tapahtunut todella paljon vaikka loppuvuosi onkin ollut hiljaiseloa sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja samaan aikaan koko maailma on ollut pysähdyksissä. On tapahtunut ihania, voimaannuttavia asioita. Ja sitten niitä, jotka ovat horjuttaneet elämän perustaa rajummin kuin koskaan aikaisemmin. Suurimpia positiivisia asioita vuonna 2020 oli esikois kirjani ilmestyminen ja toisen saksanpaimenkoiramme Oven tulo meidän elämään. Tästä vuodesta jäi mieleen myös outo uni, jonka näin kesällä. En tule koskaan unohtamaan tuota unta, uskon vahvasti sen olleen enneuni sanan jokaisessa merkityksessä.

 

 

Kuva Pasi Hakala/Studio Varjo

 

 

onneksi uskallettiin ottaa ove

 

 

Oven on tuonut niin käsittämättömän paljon rakkautta, iloa ja hellyyttä meille, että sitä on vaikea edes sanoin kuvailla. Miten voikaan koiranpentu olla niin ihana kuin Ove on. Ihan käsittämätön pakkaus. Onneksi kuuntelin sydäntäni ja uskalsin ottaa Oven. Pelkäsin kovasti sitä, että Tuto ei hyväksy Ovea, mutta toisin kävi. Koirista tuli tosi nopeasti parhaimmat kaverit. Niiden luonteet natsaavat yhteen täydellisesti: Tuto on paljon vilkkaampi ja terävämpi, Ove tasapainottaa rauhallisuudellaan. Ove on myös aivan älyttömän hellyydenkipeä ja sillä on tapana tulla aina syliin tai istua mahan päällä:) Sen lisäksi se on tosi ystävällinen muille koirille ja miellyttämisen haluinen, joten sen koulutus on ollut toistaiseksi helppoa.

 

 

outo uni heinäkuussa

 

 

Näin heinäkuussa oudon unen. Vaikka olen aina nähnyt tulevia asioita, niin en ole koskaan nähnyt enneunia. Herätessäni aamulla tiesin heti, että unessa oli jotakin erikoista. Olimme Karin kanssa valkoisessa isossa veneessä keskellä merta. Kari ohjasi venettä ja minä keikuin veneen keulassa selkä menosuuntaan. Oli tyyntä ja aurinko paistoi. Yhtä akkiä alkoi kova myrsky ja otteeni lipesi veneestä. Lensin ilmaan. Allani oli myrskyävä meri ja sivulla teräväreunainen kallio. Mietin unessa, että minulla on kolme vaihtoehtoa, jotka ovat hukkua mereen, murskautua kallioon tai lähteä lentoon. Vilkaisin Karia, joka näytti hätääntyneeltä koska ei voinut auttaa minua. Lähdin lentoon, vauhti hidastui enkä tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu. Siihen heräsin. Unen näkemisen jälkeen alkoi tapahtua outoja asioita. Sellaisia, joita en olisi koskaan voinut ajatellakaan tapahtuvan. Siitä asti kaikki on ollut kuin unen näköä ja olen vieläkin siinä unessa. Tiedän, että joku päivä herään. En vain tiedä milloin. Ehkä herään yhdessä koko maailman kanssa kun bandemia alkaa helpottaa. Ehkä jopa enemmin. Mutta kyllä mä herään.

 

Lue myös

 

 

 

Kiitos teille kaikille tästäkin vuodesta<3 Toivon juuri Sinulle rakkauden täyteistä tulevaa vuotta, terveyttä ja kaikkea hyvää. Juuri sitä, mitä Sinä tarvitset vuonna 2021.

 

Tuu instaan: satusjoholm

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *