Hae
Kutsu vapauteen

Helpotuksen huokaus!

Ove on ollut viikon kotona

 

 

Oven kotiutumisesta on nyt kulunut tasan viikko. Ove on sopeutunut meille äärimmäisen hyvin. Ei ole kertaakaan ikävöinyt ja meillä on sellainen tunne, että Ove on aina ollut meillä. Se on sujahtanut meidän arkeemme tosi mutkattomasti. Alkuun jännitin kovasti erittäin reviiritietoisen Tuton suhtautumista pentuun, mutta pelko osottautui turhaksi. Tuto tottui Oveen muutamassa tunnissa ja siitä asti ne ovat olleet ihan paita ja peppu. Ensimmäisen illan pidettiin koirat erillään, mutta sen jälkeen ovat saaneet olla vapaasti samassa tilassa ja ihan joka paikassa. Viikon aikana ollaan normi arjessa elämisen lisäksi tehty tottista, makkararuutua, käyty hihnalenkillä, uimassa (katso instasta video Oven ekasta pulahduksesta) ja opeteltu olemaan autossa. Ja hienosti on kaikki mennyt. Ove tuntuu olemaan erittäin nopea oppimaan ja hakee kovasti kontaktia. Laumavietti tuntuu olevan voimakas ja ruoka maistuu. Ei reagoi ääniin ja palautuu nopeasti jos säikähtää. Lisäksi on vähän tosikko ja kova ärisemään: eilen sai luun ja ärisi sille koko ajan kun ei meinannut saada sitä syötyä. Eka koira muuten joka murisi mulle kun otin luun siltä pois- Tuto ei ole koskaan tehnyt sitä eikä muutkaan:) Leluille ärisee kanssa kun leikkii kun ne ei tottele sitä.

 

 

 

 

kuppi suussa ja häntä pystyssä

 

 

Tuto on ottanut Oven ihan omaksi pennukseen. Vahtii sen unta ja on heti paikalla, jos Ove änähtää. Lenkillä odottaa jos Ove jää jälkeen, murahtaa jos Ove huutaa autossa jne. Ove ei olisi voinut saada parempaa koirakaveria kuin Tuto, olen kyllä niin ylpeä Tutosta. Alkuun Tuto ei päästänyt Ovea iholle vaan pakeni aina paikalta jos Ove yritti tulla liian lähelle. Mutta ei enää eli Tuton pää on kyllä ihan pehmentynyt. Ove on tosi kova nukkumaan (tykkää muuten kaikesta pehmestä kuten lampaantaljoista) ja välillä Tuto on ihan kyllästynyt odottamaan että se herää. Ove tuntuu olevan luonteeltaan ihan erityyppinen kuin Tuto, vähän sellainen äijä. Ruoan jälkeen kantaa ruokakuppia suussaan pitkin pihaa ja honttuuttaa menemään häntä pystyssä:) Ja sitten pitää välillä isotella:) Ja joka välissä pitää päästä syliin. Me ollaan ihan rakastuttu, sydän meinaa ihan pakahtua.

 

 

 

 

herran jumala se nielee kiviä!

 

 

Vaikka kaikki on mennyt tosi hyvin, niin ei olla kuitenkaa selvitty ilman säikähdyksiä. Nimittäin muutama päivä sitten huomasin, että Ove syö kiviä! Siis se otti suuhun isoja kiviä ja NIELAISI NE!!!  Piti miettiä oikein kunnolla mitä teen asialle. Tiesin, että mikäli kiinnitän asiaan liiallista huomiota, niin se vaan lisää mielenkiintoa kiviä kohtaan. Mutta en voi ottaa sitä riskiä, että pentu joutuu leikkaukseen tai pahimmassa tapauksessa menehtyy mikäli kivet jämähtävät vatsalaukkuun tai repivät suoliston seinämät verille. Toissa päivänä sitten menimme paikkoihin jossa kiviä oli runsaasti, toin niitä jopa sisälle. Ja sitten tein selväksi, että niitä ei oteta suuhun. Kuusi kertaa piti asiaan puuttua kunnolla ja sitten meni jakeluun. Enää ei edes katso kiviä eli ainakin toistaiseksi ongelma on selätetty:)

 

Seuraa Tuton ja Oven elämää instassa: 2blackgsd

 

 

Lue lisää viimeaikaisia koirapostauksia

 

 

 

 

Iskä on niin onnekas kun sillä on nyt kaksi apuria:)

4 kommenttia

  1. Jasmin kirjoitti:

    Oii ompa hän söpö ♥

    http://jasukuvaa.blogspot.com/

  2. Maija Issakainen kirjoitti:

    Voi miten ihania ovat molemmat!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *