Hae
Kutsu vapauteen

Rautainfuusion jälkeen: ai tämmöistäkö tämä elämä voikin olla?

Rautainfuusiosta on nyt kulunut 18 päivää ja olen ihan eri ihminen. Olen joutunut miettimään viime päivien aikana että kuka mä oikeesti olen? En meinaa tuntea itseäni ja kehoani, niin isoja muutoksia on tapahtunut rautainfuusion jälkeen. Tämmöistäkö elämä voi todella olla? Ai minäkö pärjään loistavasti 6 tunnin yöunilla? Eikö mulla sittenkään ollut kuiva iho kun sitä piti hulluna rasvata ja silti se kuivui? Eikö mun pää olekaan homelo ja eikö mulla olekaan normaalia huonompo muisti? Enkö mä tarvitsekaan päivittäin vartin päikkäreitä? Eikö kyse ollutkaan riittämättömästä palautumisesta? Eikö mulla ollutkaan keskittymisvaikeuksia? Ja miten ihmeessä mun ihon väri kasvoissa on muuttunut vajaassa 3:ssa viikossa? Ja niin edelleen…

Lue myös: Rautainfuusiossa!

 

 

Kuva Pasi Hakala/Studio Varjo

Kyse ei ollutkaan  vaihdevuosista eikä kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Tämmöinenkö mä oikeasti olen kun elimistössä on riittävä määrä rautaa? Kyse ei ollutkaan kilpirauhasesta eikä vaihdevuosista? Kyse oli vaan vääristä diagnooseista, ajanpuutteista, lukemattomista turhista kokeista, tutkimuksista ja testeistä, välinpitämättömyydestä, jopa rahastuksesta 30 vuoden ajan. Ja ennenkaikkea terveydenhuoltojärjestelmän osaamattomuudesta ja toimimattomuudesta: oireiden juuri syytä ei etsitä vaan oletetaan, arvataan eikä tutkita. Itse olen aina tiennyt, että jokin asia on ollut vialla mun terveydessä parikymppisestä asti, mutten tiennyt mikä. Nyt tiedän: se oli se muotisairaus nimeltä raudanpuute, jota voi hoitaa. Mikään ruokavalio, mikään määrä liikuntaa eikä mitkään hermostoa tasapainottavat harjoitukset olisi koskaan saanut aikaan sitä mitä rautainfuusio sai hyvin lyhyessä ajassa! Miten tämä on mahdollista?

älä syö liikaa rautaa, se voi olla vaarallista!

Mua on peloteltu rautainfuusiosta, sanottu laiskaksi kun suostuin infuusioon ja jopa otettu verta pois koska rautaa oli kuulemma liikaa (maksoin muuten tuosta lystistä yli 150 euroa) 🙁 Tämä tuntuu käsittämättömältä, koska olen kertonut etten nuorempana syönyt juuri mitään 5 vuoteen, olen treenannut aina paljon, synnyttänyt tai imettänyt 4 vuotta elämästäni, nuorempana en syönyt punaista lihaa jne. Uskon, että aika harvalla naisella on elimistössään liikaa rautaa kun me menetetään sitä joka kuukausi menkkojen takia. Harva syö myös todella monipuolisesti ja moni on synnyttänyt ja imettänyt pitkään. Tosin en väitä, että kenenkään pitäisi rautaa syödä turhan takia ja että kaikilla naisilla olisi raudanpuute sen vuoksi kun on nainen ja minulla on.
Kirjoitan jatkossakin miten mun oloni kehittyy aikaa myöten. Rautainfuusion jälkeinen viikkohan oli hankala, lue lisää täältä. Ja koska infuusiosta on aikaa niin vähän, niin varmaan mulla olokin tästä vielä muuttuu ajan kanssa. Todennäköisesti vasta viikkojen kuluessa oikeasti tiedän minkälaista elämä on kun rautavarastot ovat täynnä. Mutta sen voin jo nyt todeta vielä loppuun, että kyllä yhteiskunnan rahoja haaskataan valtavasti kun väsyneiltä naisilta ei suostuta tutkimaan kunnolla raudanpuutetta. Miten paljon vääriä diagnooseja, inhimillistä kärsimystä, puolivaloilla elämistä…en edes uskalla ajatella.
Seuraa instassa: satusjoholm

Mökin maalaus: vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Mökin sisäseinien maalaus

 

 

Mulla on menossa eka lomaviikko ja se on mennyt täysin mökkiprojektin merkeissä. Tultiin poikieni kanssa mökille keskiviikkona maalaustalkoisiin ja jäin mökille kun pojat lähtivät yöksi töihin samana päivänä. Meitä oli keskiviikkona maalaamassa 5 henkeä eli minun ja poikien lisäksi isä ja Nellin äiti Henna. Saatiin maalattua sisäseinät kokonaan kertaalleen ja yli puolet toiseenkin kertaan. Eilen jatkettiin isän kanssa kahdestaan ja saatiin maalattua sisäseinät kokonaan. Aluksi oli tarkoitus maalata seinät ainoastaan yhden kerran, mutta väristä tuli vähän sellainen ei minkään värinen ja jotenkin likaisen näköinen. Mutta nyt kun seinät on vedetty kahteen kertaan, niin täytyy sanoa, että lopputulos on tosi hyvä. Eilen puhuttiin Nopan kanssa, että meidän mielestä seinät ovat todella tyylikkään väriset. Olen lataillut instastoryyn niistä kuvia ja mulle on tullut paljon kyselyitä väristä ja maalista. Maali on Paneliässän hirsisuoja seinään ja väri vaaleanharmaa. Koodia en muista, mutta se kaikista vaalein harmaa väripaletista.

 

 

 

 

Eilen aloitettiin myös ikkuna- ja ovilistojen maalaamista samalla vaaleanharmaalla ja tänään saatetaan homma loppuun. Ikkunan pokat jäävät puun värisiksi. Sen jälkeen isä vielä hioo lattian kertaalleen ja sunnuntaina isä ja mun eno Jorma lakkaavat lattian. Sitten enää listojen kiinnitys ja mökki alkaa olla siivousta vaille valmis. Noppa ja Jenni tulevat sunnuntaina maalaamaan vielä mökin ikkunanpieliä ja ylälautoja ja mun veli Jarno tulee tänään meitä auttamaan myös. Karikin tulisi jos hänen ei pitäisi olla Tuton kanssa kotona (Tuto ei tule toimeen mun pojan koiran Karan kanssa, joten Kari on koiran ammana). Keittiökaappien ja aurinkopaneeline hankinta jää ensi kesää, samoin takan. Nyt vaan ei jaksa tämän enempää ja on ihan kiva säästää vähän rahaakin vuoden verran. Budjetti on ylittynyt tähän menessä 1 500 euroa eli senkin puolesta projekti on onnistunut hyvin.

 

 

Isä tippui tikkailta

 

 

Mutta kun on kysymys meidän sakista, niin draamaltakaan ei olla vältytty tälläkään viikolla. Eilen kun maalattiin isän kanssa, niin meinasin lentää selälleni kun Raiskin Tauno kiipeli korkean katon rajaan TIKKAILLA maalaamaan seinien yläosaa (isän ei pitänyt edes maalata, koska hänellä on myös olkapää siinä kunnossa ettei käsi nouse ylöspäin, mutta niin hän vaan maalasi).  Olin ihan kauhuissani ja sanoin, ettet varmaan kiipeä niitä tikkaita! Isällä on helmikuussa leikattu selkä ja polvet kahteen kertaan! Jarno tai Noppa olisi aivan hyvin voinut ne yläosat maalata. Mutta ei perhana kun pohojalaanen jäärä vaan kiipeää sinne kun ei voi odottaa vaikka mä kuinka varoittelin tippumisesta. Ja niinhän siinä sitten kävi! Isä tippui niiltä tikkailta, mutta ei korkealta eli tippui jaloilleen! Aloin säikähdykseltäni kirkumaan kun hullu, äitikin oli kuullut sen toiseen mökkiin asti. Ja isä vaan nauroi!!! Sitten hän haki toiselta mökiltä rakennustelineet, jotka nekin huojui ja huoppui, mutta oli ne kuitenkin sata kertaa turvallisemmat! Että semmoista tällä kertaa! Tunnistan kyllä itseni tuosta telineasiasta: vauhti kun on kova, niin ei sitä jaksa aina miettiä mitä voi tapahtua! Lähden nyt maalaamaan niitä listoja, jotta päästään ensi viikolla Nopan kanssa kantamaan sänkyjä mökkiin…Laitan kuvia myöhemmin kun saan yhteydet toimimaan, nyt pätkii pahasti.

 

Tuu seuraa mua instaan: satusjoholm

 

 

Edelliset postaukset