Hae
Kutsu vapauteen

Koiran laihtuminen- vatsan tähystys

Tämä on jatkokertomus, joka käsittelee Tuto koiran laihtumista. Aikaisemmat aihetta käsittelevät postaukset löytyvät täältä http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/01/koira-laihtui-ruoan-lisayksesta.html ja täältä http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/02/koira-laihtuu-syyn-selvittaminen.html. Viime postauksessa kerroin, että Tutolla oli selvästi vatsakipuja ja lääkärin määräämä lääke oli kaikista Jyväskylän apteekeista loppu. Saimme lääkettä heti seuraavana päivänä ostettua suoraan eläinlääkäriasemalta. Kyse oli siis Cerenia nimisestä vatkakipulääkkeestä ja kyseessä on ällistyttävän kallis lääke: 4 tablettia n. 28 euroa!  Olisihan meiltä normi kipulääkettä koiralle löytänyt, mutta vatsakipuiselle koiralle ei voi tietenkään mitä tahansa kipulääkettä antaa. Hetkeäkään ei tietenkään mietitty ostetaanko lääkettä vai ei, mutta se kyllä ihmetyttää, että koirien lääkkeet ja toimenpiteet ovat paljon kalliimpia kuin ihmisten vastaavat. Ja kun lääkkeiden hinta on todellakin vaan murto-osa kaikista niistä kustannuksista joita oireilevan koiran tutkiminen aiheuttaa. Mitäs käy niille koirille, joiden omistajat joutuvat vaikkapa työttömäksi eikä ole varaa maksaa kalliita vakuutusmaksuja?
Tuto sai siis vatsakipulääkettä viikko sitten torstaina ja puoli tuntia lääkkeen antamisen jälkeen koira valahti ihan rennoksi ja alkoi kuorsaamaan. Kiipesi vanhemman pojan syliin sohvalle (kuva alla) ja nukkui syvää unta monta tuntia! Sydämmestä ihan kirpaisi: en ollut tajunnut miten kovista kivuista neito on todennäköisesti kahden viime kuukauden aikana kärsinyt:( Meno on ollut vauhdikasta, mutta jälkeen päin ajateltuna koira on ollut hätääntyneen oloinen. Ja voi vaan kuvitella mikä on ollut stressitaso, jos koko ajan pitää vahtia milloin jääkaapin ovi aukeaa ja milloin saa ruokaa.
Kummallisinta oli se, että saatuaan vatsakipulääkkeen, Tuto ei vaikuttanut enää niin järkyttävän nälkäiseltä. Ehkä nälkä on tuntunut kipuna vatsassa muun kivun lisäksi. Voi reppanaa! Suunnitelma oli se, että vatsakipulääkkeellä mennään maanantain tähystykseen asti vaikka lääkäri kyllä sanoi, että mikäli hätä tulee, niin voidaan Tylosin aloittaa aikaisemmin. Pärjättiin ihan hyvin viikonlopun yli vaikka limaista ulostetta tulikin joka päivä, mutta mitään vesiripulia ei onneksi ilmaantunut.
Loppuviikosta tapasin vielä lääkäriä ja sain tietää Tuton verikoetuloksista: haima-arvot olivat normaalit eli kyse ei ole haimatulehduksesta eikä vajaatoiminnasta. B 12- vitamiini oli todella reippaasti alle viitearvojen mikä kertoo ravinnon imeytymisongelmasta. Myös foolihappo oli ihan viitteen alarajalla. Munuisarvot olivat normaalit kuten aikaisemmin otetut reumakokeet, laaja kilpirauhaspaneeli ja addisonin tautikokeet ovat olleet normaaleja.
Maanantaina koira oli ravinnotta puoleen päivään asti ja klo 13 oli tähystys. Eläinlääkärin odotusaulassa oli 4 muuta koiraa ja Tuto suhtautui niihin todella säyseästi. Yritti jopa haistella vieressään istuvaan bernin paimenkoiraa, mikä on epätavallista käytöstä Tutolle. Muutoinkin on viime aikoina osoittanut ystävällisiä elkeitä muille koirille kun aikaisemmin on ollut joko täysin välinpitämätön tai erittäin dominoiva. No, edelleen on dominoiva, mutta hänen majasteettinsa käy kyllä vahvasti tuulella tämän asian suhteen. Muutama viikko sitten yritti väkisin saada kahta noutajanarttua leikkimään kanssaan eikä ymmärtänyt ollenkaan, että toiset ei nyt jaksa/kykene riehua. Tämäkin on outoa käytöstä aikaisempaan verrattuna. Mielessä on käynyt kerran jos kaksikin hormoonihäiriön mahdollisuus, koska Tutoa ei ole steriloitu eikä pentuja ole teetetty. Eläinlääkäri on pariin kertaan epäillytkin hormoonihäiriötä ja myöskin kasvattaja sanoi sen olevan hyvin todennäköistä. Olen kuullut, että monen koiran suolisto-ongelmat ovat helpottaneet steriloinnin myötä.
Rauhoitus meni hyvin. Lääkäri taas ihmetteli koiran hyvää luonnetta, antaa tehdä itselleen mitä vaan kun olen paikalla. Ja onnistui taas kerran lipaisemaan kielellään lääkärin kasvojakin:) Tuton kieli tuntuu ylettyvän ihan joka paikkaan ja etenkin ruoan varastamistilanteissa se tuntuu venyvän metrin mittaiseksi. Kun koira oli rauhoitettu, meitä pyydettiin poistumaan paikalta ja tulemaan 1,5 tunnin kuluttua takaisin. Tähystys meni kaikin puolin hyvin eikä mitään kamalaa löytynyt eli kaikki oli silmämääräisesti näyttänyt normaalilta. Ohutsuolesta oli välillä purskahtanut kuplia vatsalaukun puolelle, mutta lääkäri ei sitä pitänyt mitenkään merkittävänä löydöksenä. Koepaloja otettiin rutkasti ja myös ulosteviljely lähetettiin tutkittavaksi.
Tylosinia määrättiin 10:n päivän kuuri ja happosalpaajaa pitää ottaa tähystyksen jälkeen viikon ajan. Samana päivänä haettiin myös sianhaimaa, jota aletaan päivittäin syöttämään 150 g. Ostin myös uusia maitohappobakteereja ja puunkuoriuutetta alan antamaan 3 tl/päivä. Kuulemma viimeksi mainitulla on monen koiran suolisto saatu kuntoon. Ruoka pitää olla tietty helposti sulavaa ja jonkin aikaa mennään keitetyllä riisillä ja kanalla. Pikku hiljaa aletaan lisäämään raakaa kanaa, mutta vasta sitten kun uloste on normalisoitunut. Lääkäri ottaa yhteyttä sitten kun koepaloista/ulostenäytteestä tulee tuloksia ja samalla katsotaan koiran vointia ja sitä, pitääkö tylosinia jatkaa. Keväällä Tuto steriloidaan, j
olloin poissuljetaan hormoonihäiriöiden aiheuttamat vatsavaivat. Samalla kertaa otetaan vielä myös paksusuolesta koepalat.
Tuto alkoi reagoimaan suolistoantibioottiin ja muihin juttuihin nopeasti. Jo toisena päivänä jätti ruokaa hieman kupin reunoille kun tähän asti on kuppi ja lattiakin nuoltu moneen kertaan ja kuppia on kilistelty dramaattisesti. Myös naudannahkarullasta jätti osan syömättä. Käsittämäntöntä ja tuntui niin hyvältä- tässä tapauksessa! Toisena päivänä alkoi ulostekin jo kiinteytyä, väri vielä on tummaa, mutta eiköhän sekin ajan kanssa korjaannu. Olen tällä hetkellä työreissussa ja aamulla tuli mieheltä viesti, että kakka oli ollut loistavaa!!! Tämähän on meidän perheessä nykyään ihan normaalia, että kun olemme paljon eri paikkakunnilla, aamun ensimmäinen kysymys on ihan aina:”Kakkasko Tuto?” Myös kakkakuvat singahtelee watch upissa päivittäin ja niitä sitten katselen ja zoomailen millon missäkin kokouksessa ja seminaarissa. Niin että tämmöiseksi tämä on mennyt ja voin kertoa, ettei se ole tämmöistä ennen ollut:)
Hyviä puolia tässä on se, että tämä on vasta koiran toinen suolistotulehdus tai suoliston ärsytystila. Myös se on hyvä, ettei koiralla ole ollut pitkiä ripulijaksoja vaan ripuli on kestänyt ainoastaan päivän pari kerrallaan. Ja suolisto-oireet alkoivat vasta tammikuun puolen välin jälkeen, siihen asti oli ollut oireena pelkästään laihtuminen ja kova nälkä. Minulla on huojentunut olo siitä, että koira on nyt asianmukaisesti tutkittu, lääkitys on päällä ja muitakin keinoja käytössä. Rahaa palaa rutkasti, mutta se on vaan rahaa.
Kiitos teille kaikille lukuisista viesteistä ja puheluista. Uskomatonta, miten monet ihmiset ovat tavalla tai toisella olleet meidän tukena. Olen siitä hyvin kiitollinen ja se on merkinnyt minulle paljon. Olen tullut siihen tulokseen, että koiraihmisten sydän on puhdasta kultaa. On ihmisiä, joiden nimeä en edes muista enkä kadulla välttämättä heitä tunnista, mutta joiden kanssa ollaan viestitelty asiasta moneen kertaan. Ja mikäli olen jättänyt vastaamatta johonkin viestiin, se ei ole ollut tarkoituksellista. Välillä viestejä on vaan tullut niin paljon, että osa on saattanut jäädä huomaamatta.
Vesisateesta huolimatta kevättä kohden ollaan menossa ja toiveena on se, että pian kakkakeskustelut ovat historiaa ja voin siirtyä muiden aiheiden kirjoittamiseen. Siihen asti kuitenkin hoidellaan koiraa kuntoon ja ollaan kiitollisia joka hetkestä, mitä saadaan viettää Neiti Näpsäkän kanssa. Vaikka tilanne näyttääkin nyt paljon valoisammalta, niin sen verran laihtuminen on minua säikäyttänyt, että joudun aktiivisesti työntämään sitä ajatusta mielestäni pois, että mitä jos kuitenkin…Onneksi saan kasvattajalta neuvoja koiran ruokinnassa, sillä nyt ollaan oltu sellaisessa tilanteessa, missä minun keinoni ovat jo hetki sitten loppuneet ja tarvitaan sellaisen ihmisen apua, jolla on jalat maassa ja rutkasti kokemusta suolisto-ongelmista.
Kirjoittelen taas lisää kun on jotakin kerrottavaa. Pysykää kanavalla:) Ja mikäli teillä on kokemuksia vastaavantyyppisestä, niin kommentoikaa ihmeessä tekstin alla olevaan kommenttikenttään.
Ja olen minä iloisemmistakin aiheista kirjoitellut. Aikaisempia koira postauksia löytyy täältä:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/kooste-treenikaudesta.html

http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2015/12/treenikuvia-vuosilta-2014-2015.html

http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/01/metsajalkea-joulukuussa.html

4 kommenttia

  1. Niilo Jalo ja Aapo kirjoitti:

    Aivan ihania uutisia ♥ Minä toivon että kaikki kääntyy vielä hyväksi
    ja tämä on alku paranemisen tielle ♥ Aivan varmasti

  2. Satu Sjöholm kirjoitti:

    <3 Toivotaan näin ja kiitos!

  3. Nanna kirjoitti:

    OI hurja mikä kokemus! Itse olen koiran omistanut vasta pari kk joten ihan sydäntä vääntää kun luin kokemuksestanne!

  4. Satu Sjöholm kirjoitti:

    Kyllä tässä oma sydänkin on ollut ihan sykkyrällä. Eihän tässä mitään olisi kun tietäisi varmuudella, että ruoka alkaa imeytymään. Ei tässä auta muuta kun katsoa päivä kerrallaan ja toivoa parasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *