Hae
Kutsu vapauteen

Saksanpaimenkoiralla patti nielussa ja nielurisaleikkaus

Tänään oli se päivä, jolloin Tuton nielu leikataan mikäli nielurisassa oleva patti, paise tai kasvain ei ole hävinnyt 2 viikon antibioottikuurilla. Kuuri määrättiin sekä ohutsuolentulehduksen että nielumuutoksen hoitoon. Kirjoitin pari viikkoa sitten koiran rajusta laihtumisesta, postauksen voit lukea täältä. Vaikka tällä hetkellä olenkin asian suhteen aika väsynyt ja huolissani, kirjoitan nyt kuitenkin tämän postauksen koska moni ihminen odottaa tietoa siitä mitä Tutolle kuuluu. Pääsen tällä tavalla paljon helpommalla. Suonette anteeksi mikäli teksti on normaalia sekavampaa? Eilisillasta asti ollaan mieheni kanssa jännitetty hullun lailla tätä aamua ja fiilikset ovat vaihdelleet hermostuneisuudesta suruun ja huoleen eikä kyyneleiltäkään ole vältytty.

Heti abkuurin aloittamisen jälkeen Tuto piristyi ihan silmissä. Toi ulkona palloa ja tarjosi tottista ja tekemistä. Mielestäni painoakin alkoi tulla jo lisää. Ruokahalu on koko ajan ollut tosi hyvä. Poikani saksanpaimenkoiran Karan kanssakin jaksoi touhuta eikä ollut yhtään hermostuneen oloinen. Päänravistelu kuitenkin jatkui, karvaa lähti ihan karisemalla ja välillä koira rapsutti kaulaansa. Selkesti kipeän oloinen ei kuitenkaan ollut, välillä vähän vaisu. Välillä ei saanut hajua matolla olevasta makkaranpalasta, välillä taas sai. Eli jos joku oli varmaa, niin ainakin se, ettei hajuaisti toiminut normaalisti.

Aamulla Almavettiin saapuessamme menimme heti puntariin. Painoa oli tullut lisää 1,4 kg kahdessa viikossa. Mielestäni tosi vähän, mutta suunta oli ylöspäin. Suvi tutki Tuton ennen nukutuspiikin laittoa ja totesi koiran olevan edelleen laiha ja ennenkaikkea tosi kuiva. Turkin lähtö ei näyttänyt myöskään ihan normaalilta- silti karva kuitenkin kiiltää. Verikokeita on otettu ja tulokset ovat olleet ihan (haima-arvot, b12, foolihappo suuri verenkuva jne) normaalit. Sovimme Suvin kanssa, että mikäli abkuurin myötä patti on hävinnyt, niin nielurisat säästetään. Mikäli ei, molemmat risat poistetaan. Tuto nukahti ja menimme Karin kanssa läheiseen ostoskeskukseen kahville. Toivoimme tietenkin, että pian Almavetista soitetaan, ettei koiraa tarvitse leikata ja pääsemme kotiin. Soittoa ei kuulunut ja minuutit matelivat. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin mieheni todella huolestuneena, kumpikaan ei puhunut sanaakaan. 

Viimein Suvi soitti ja kertoi, että patti oli ollut edelleen nielussa ja molemmat risat oli poistettu. Menimme välittömästi klinikalle, jossa Tuto oli vielä täydessä unessa. Suvin mukaan patti ei näyttänyt huolestuttavalta, mutta se nielurisa jossa se patti oli, vuoti huomattavasti enemmän verta eli jotakin siellä kudoksissa on meneillään. Patti perkele lähetettiin patologille ja tuloksia on odotettavissa viikon sisällä. Eli ainakin vielä viikko pitää jännittää tuloksia- tässähän tämä lomaa meneekin mukavasti. Lomasta viis, tärkeintä on tietenkin saada akka kuntoon.

Suvin kanssa pohdimme sitä, että todennäköisesti nielu on vaivannut koiraa jo viime heinäkuusta asti, jolloin se tulehtui ensimmäisen kerran. Huhtikuussa nielu oli kylläkin kunnossa kun yläposkihammas poistettiin. Päänravistelu ja nenänkäyttöongelmat jäljellä alkoivat samoihin aikohin eli toukokuussa. Kesäkuussa koira vielä kuitenkin pystyi jäljestämään, heinäkuun alussa enää ei vaikka kovasti raukka yritti. Ja se jos joku on varmaa, niin kivut ovat todennäköisesti olleet aikamoiset koko kesän ajan. Se todennäköisesti aiheutti ohutsuolentulehduksen ja kovan karvanlähdön. Laihtuminen on taas johtunut ohutsuolentulehduksesta vaikka koira ei olekaan oksentanut eikä ripuloinut. Kotiin tullessamme Tuto söi heti ihan hyvällä ruokahalulla ja on nyt muutaman tunnin ajan nukkunut. Viikonlopun ajan pitää olla todella tarkkana, ettei nielusta ala vuotamaan verta- tässä tapauksessa koira pitää nukuttaa uudelleen. Pidetäänhän kaikki Tuto rakkaalle peukkuja, ettei patti olisi pahanlaatuinen vaan koira saisi olla loppu kesän terveenä- jos joku on sen ansainnut, niin se on Tuto??

Loppukevennyksenä surulliseen postaukseen alla oleva video poikani Kara koirasta, jolla lähtee aina vähän lapasesta kun pääsee mummulaan riehumaan???


Lisää koira-aiheisia postauksia löytyy täältä.

Blogin etusivulle pääset täältä.


4 kommenttia

  1. Nanne - Elämää Koivurannassa kirjoitti:

    Miljoona sydäntä ja tsemppausta ja rukousta ja halia teille!!! Kyllä se Tuto vielä siitä riskaantuu, Se on täyttä terästä koko muija!!! <3

  2. Satu Sjöholm kirjoitti:

    Voi kiitos❤️❤️ Totta, Tuto on terästä❤️ Toivotaan…??

  3. Niilo Jalo ja Aapo kirjoitti:

    Tutolle kaikkea hyvää ja tsemppiä myös teille ❤️

  4. Satu Sjöholm kirjoitti:

    Kiitos paljon❤️❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *