Hae
Kutsu vapauteen

Rautainfuusion jälkeen: ai tämmöistäkö tämä elämä voikin olla?

Rautainfuusiosta on nyt kulunut 18 päivää ja olen ihan eri ihminen. Olen joutunut miettimään viime päivien aikana että kuka mä oikeesti olen? En meinaa tuntea itseäni ja kehoani, niin isoja muutoksia on tapahtunut rautainfuusion jälkeen. Tämmöistäkö elämä voi todella olla? Ai minäkö pärjään loistavasti 6 tunnin yöunilla? Eikö mulla sittenkään ollut kuiva iho kun sitä piti hulluna rasvata ja silti se kuivui? Eikö mun pää olekaan homelo ja eikö mulla olekaan normaalia huonompo muisti? Enkö mä tarvitsekaan päivittäin vartin päikkäreitä? Eikö kyse ollutkaan riittämättömästä palautumisesta? Eikö mulla ollutkaan keskittymisvaikeuksia? Ja miten ihmeessä mun ihon väri kasvoissa on muuttunut vajaassa 3:ssa viikossa? Ja niin edelleen…

Lue myös: Rautainfuusiossa!

 

 

Kuva Pasi Hakala/Studio Varjo

Kyse ei ollutkaan  vaihdevuosista eikä kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Tämmöinenkö mä oikeasti olen kun elimistössä on riittävä määrä rautaa? Kyse ei ollutkaan kilpirauhasesta eikä vaihdevuosista? Kyse oli vaan vääristä diagnooseista, ajanpuutteista, lukemattomista turhista kokeista, tutkimuksista ja testeistä, välinpitämättömyydestä, jopa rahastuksesta 30 vuoden ajan. Ja ennenkaikkea terveydenhuoltojärjestelmän osaamattomuudesta ja toimimattomuudesta: oireiden juuri syytä ei etsitä vaan oletetaan, arvataan eikä tutkita. Itse olen aina tiennyt, että jokin asia on ollut vialla mun terveydessä parikymppisestä asti, mutten tiennyt mikä. Nyt tiedän: se oli se muotisairaus nimeltä raudanpuute, jota voi hoitaa. Mikään ruokavalio, mikään määrä liikuntaa eikä mitkään hermostoa tasapainottavat harjoitukset olisi koskaan saanut aikaan sitä mitä rautainfuusio sai hyvin lyhyessä ajassa! Miten tämä on mahdollista?

älä syö liikaa rautaa, se voi olla vaarallista!

Mua on peloteltu rautainfuusiosta, sanottu laiskaksi kun suostuin infuusioon ja jopa otettu verta pois koska rautaa oli kuulemma liikaa (maksoin muuten tuosta lystistä yli 150 euroa) 🙁 Tämä tuntuu käsittämättömältä, koska olen kertonut etten nuorempana syönyt juuri mitään 5 vuoteen, olen treenannut aina paljon, synnyttänyt tai imettänyt 4 vuotta elämästäni, nuorempana en syönyt punaista lihaa jne. Uskon, että aika harvalla naisella on elimistössään liikaa rautaa kun me menetetään sitä joka kuukausi menkkojen takia. Harva syö myös todella monipuolisesti ja moni on synnyttänyt ja imettänyt pitkään. Tosin en väitä, että kenenkään pitäisi rautaa syödä turhan takia ja että kaikilla naisilla olisi raudanpuute sen vuoksi kun on nainen ja minulla on.
Kirjoitan jatkossakin miten mun oloni kehittyy aikaa myöten. Rautainfuusion jälkeinen viikkohan oli hankala, lue lisää täältä. Ja koska infuusiosta on aikaa niin vähän, niin varmaan mulla olokin tästä vielä muuttuu ajan kanssa. Todennäköisesti vasta viikkojen kuluessa oikeasti tiedän minkälaista elämä on kun rautavarastot ovat täynnä. Mutta sen voin jo nyt todeta vielä loppuun, että kyllä yhteiskunnan rahoja haaskataan valtavasti kun väsyneiltä naisilta ei suostuta tutkimaan kunnolla raudanpuutetta. Miten paljon vääriä diagnooseja, inhimillistä kärsimystä, puolivaloilla elämistä…en edes uskalla ajatella.
Seuraa instassa: satusjoholm

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *