Hae
Kutsu vapauteen

ARJEN HAASTEITA OSA II: Sokerilakko

Tämä postaus on osa Arjen haasteita- postaussarjaa ja tällä kertaa kertoo siitä, miten vaikeaa voi olla muuttaa elämäntapojaan. Edellisen postauksen ”Mies ruokakaupassa vaimon kirjoittaman kauppalapun kanssa” voit lukea täältä.
Tein marraskuussa 2017 elämäntapamuutoksen, jolloin lopetin lisätyn sokerin käytön kokonaan. Voit lukea elämäntapamuutoksesta täältä ja täältä. Mikäli postaan blogiin makeita herkkuohjeita, niin pyrin makeuttamaan ne joko taatelilla, hunajalla ja vähähiilariset koivusokerilla. Tällöin kyllä maistan herkkuja, jotta uskallan ne julkaista. Mutta muutoin olen ollut täysin ilman lisättyä sokeria. Hedelmät ja marjat toki sisältävät luonnon sokeria, joten niitä on tullut syötyä. 

Miksi luovuin kokonaan sokerista? Huomasin toistuvasti, että mikäli syön makeaa, niin minulle tulee seuraavana päivänä tosi huono olo. Huono olo saattoi olla päänsärkyä, nivelkipuja tai ylivirittäytynyttä oloa, joka vaikeutti illalla nukahtamista. Tulin siihen tulokseen, että yksinkertaisesti sokeri ei sovi minulle vaikka en sitä todellakaan edes paljoa käyttänyt. Karppi- tai koivusokeri ja hyvälaatuinen stevia sopivat paremmin, mutta esimerkiksi kookos- tai täysruokosokerista tuli myös huono olo vaikka niitä pidetäänkin ns. terveellisempinä sokereina. Kyllähän viimeksimainitut ovat kuitenkin sokeria vaikka eivät nostakaan verensokeria yhtä nopeasti kuin puhdistettu sokeri.

Mieheni Kari on jo yli kymmenen vuotta valitellut sitä, että haluaisi päästä eroon karkinhimostaan. Painotan nyt vielä, että hän itse haluaa päästä eroon sokerista, siis ihan oma-aloitteisesti ja omasta vapaasta tahdosta. Hän on hyvin hoikka, joten ylipainon takia sokerista ei tarvitse luopua vaan hän haluaa eroon sokerista, koska sen ylenmääräinen nauttiminen ei ole terveellistä. Asian tiimoilta on käyty ehkä 5 767 keskustelua. Olen tsempannut, tukenut, osoittanut myötätuntoa, uhkaillut ja kiristänyt. Lukemattomat kerrat ollaan yhdessä aloitettu sokerilakko, joka on joka kerta päättynyt siihen että Herran taskusta on löytynyt suklaapapereita?? Pahimmat sudenkuopat sokerilakossa ovat yksinäiset Hesan illat, joita on kolme viikossa. Ollaan yhdessä mietitty mitä terveellistä hän voisi iltaisin Hesassa syödä, jotta iltapala ei olisi Fazerin sininen suklaalevy. Välillä tunnelin päässä on ollut enemmän valoa, joskus vähemmän…

Myös mieheni aloitti sokerilakon mutta kuinkas sitten kävikään?

Noh, uusi vuosi ja uudet kujeet. Ihan oma-aloitteisesti mieheni päätti aloittaa sokerilakon tammikuun 1. päivä 2018. Joulun aikaan hän tankkasi sokeria selvästi varastoon, josta tietenkin varoittelin tyyliin ”sitä vaikeampaa sun olla ilman sokeria, mitä enemmän sitä nyt mätät suuhun”. Tiedättehän miten kannettu vesi pysyy kaivossa? Ensimmäiset 3 viikkoa kului käsittämättömän kivuttomasti, joten poikani Nopan kanssa alettiin ihmettelemään asiaa. Ei tuskailua, ei taskusta tipahtaneita karkkiipapereita, ei siis yhtään mitään. Miten ihmeessä tämä nyt sitten sujuu näin helposti?

Syykin selvisi ihan vahingossa. Istuimme ruokapöydässä mieheni ja poikani kanssa ja vaihdoimme päivän kuulumisia. Mieheni kertoi käyneensä päivän aikana kaksi kertaa kahvilla kahvilassa. Kävimme asiasta seuraavan keskustelun.

Noppa: ”Nooooh, mites meni kahvilassa. Söitkö suklaata?” 
Kari rintarottingilla: ”En tietenkään syönyt koska olen sokerilakossa.”
Minä: ”Oikeesti? Loistavaa, sähän olet selvästi pääsemässä sokerinhimosta eroon.”
Noppa: ”Onkohan tässä nyt jokin koira haudattuna? Laitoitko kahviin sokeria?”
Kari hieman närkästyneenä: ”En tietenkään laittanut. Mitä te nyt tenttaatte, mähän olen sokerilakossa! Ettekö te luota hyvään mieheen?”
Noppa: ”Siis etkö sä syönyt mitään kahvin kanssa?”
Kari: ”Söin mä kahvin kanssa kanssa 2 pullaa.”
Minä ja Noppa huudetaan yhteen ääneen: ”Mitä helvettiä! Miten sä voit syödä pullaa, jos oot sokerilakossa!!??”
Kari: ”Miten niin?” Suklaan sijasta söin korvapuustin ja rahkapullan. Kyllähän nyt pullaa voi syödä jos on sokerilakossa.”
Minä: ”Ai niinkö? Eikö niissä pullissa ole sokeria?”
Noppa: ”Ei juma! Etkö sää oikeesti tiiä, että pullassa on sokeria. Ja vielä kaks!!”
Kari selvästi hämmentyneenä
: ”No ne oli kuule terveellisiä rahkapullia.”
Noppa: ”Ei tää oo totta! Ai rahkapullat on terveellisiä? Kuka sulle on niin sanonu, ei ainakaan äiti!”
Kari voitonriemuisena: ”Tottakai rahkapulla on terveellistä, koska siinä on rahkaa.”

Keskustelu päättyi siihen kun katsoimme Nopan kanssa toisiamme silmiin ensin epäuskoisina, sitten hämmentyneenä nauruun purskahtaen. Ehkä tätä keskustelua ei kannata enää jatkaa. Jokaisella on oma elämä ja kukin eläköön sen juuri niinkuin haluaa. Sokeria syöden tai ilman. Jos rakkaan mieheni mielestä sokeri ei ole samaa sokeria rahkapullassa kuin suklaassa, niin olkoot sitten niin???

Mieheni luki postauksen ennen julkaisua ja hän pyysi minua tekemään seuraavat kommentit/korjaukset:

– Yksi rahkapulla sinne tai tänne.
– Kuulemma en ole osoittanut häntä kohtaan juurikaan myötätuntoa???.
– Hän söi pullat samana päivänä, mutta eri aikaan. Eli kävi kaksi kertaa kahvilla eli kyseessä on lieventävä asianhaara.
– Hän vetosi myös olkapääleikkaukseen, joka tehtiin 3.1.2018.

???


Postaus on kirjoitettu ihan oikesti hyvässä yhteisymmärryksessä mieheni kanssa, joten ihan turha on siellä ruudun toisella puolella sääliä miesparkaa? Tämä on tosi tarina meidän perheen arjesta eikä ole yleistettävissä kaikkiin maailman miehiin.

13 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Joo, semmoista se on joskus meilläkin tuo sokerinsyönti 🙂 Tuo edellinen piirakkaohjeesi menee kyllä testaukseen heti kun on aikaa leipoa, näyttää tosi hyvältä.
    Milloin teet jutun niistä DNRS harjoitteista? Odotan sitä innolla, olen aiheesta lukenut muistakin blogeista ja se kiinnostaisi testata itsekin, kun ensin tietäisi mihin kaikkeen sitä voi käyttää..

  2. Satu Sjöholm kirjoitti:

    Juu semmoista se elämä on? Tulen kirjoittamaan lähiaikoina DNRS:stä. Mietin vielä miten siitä kirjoitan etten suututa puolta Suomea??

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Satu, äiti on nyt sokeri ja kahvi lakossa, pkkutippa vielä kahvia, kun en kestä tätä päänsärkyä ☕

  4. Milla kirjoitti:

    Olen ollut aidosti hämmästynyt siitä kuinka moni ei ymmärrä missä kaikkialla on piilosokeria. No, pullassa se sokeri ei ole kovinkaan piilossa ? miehet ?

  5. Satu Sjöholm kirjoitti:

    Joo ei ole piilosokeria pullassa?? Arvaa meneekö sitten ne piilosokerit jakeluun????

  6. Satu Sjöholm kirjoitti:

    Tsemppiä kovasti❤️?

  7. Heidi Raudaskoski kirjoitti:

    Miehet?. Omalla kohdallani kävi niin, että luettuani miehelleni tärkeimmät pointit Ilun askeleista, hän oli valmis lähtemään heti mukaan, porkkanana painon pudotus. – Sokerikoukussa olinkin minä ja ekat 2 viikkoa oli ihan tuskaa. Miehelläni on aina ollut hyvä itsekuri siinä suhteessa, tupakkakin jäi 25 v takaperin kertaheitolla, ilman korvikkeita ?

  8. Satu Sjöholm kirjoitti:

    Vau tosi hienoa?

  9. DiaryOfShopaholic kirjoitti:

    Eikä, ihan mahtava tuo rahkapullajuttu 😀 Niin miesten logiikkaa!

  10. MINI kirjoitti:

    Rahkapulla 😀 Itse olen "herkkulakossa" eli en syö karkkia/pullaa ainakaan hetkeen.

  11. Annukka | Ikkunalla kirjoitti:

    Sokeri on kyllä vähän kuin huumetta, mieli helposti huijaa, että jotain voi syödä. �� Itsekin yritän lopettaa sokerin, mut välillä sitä vasn huomaa löytävänsä taskusta karkkipapereita… ��

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *