Hae
Kutsu vapauteen

Loma-ajatuksia: olenko mä työnarkomaani?

Lomasuunnitelmat uusiksi

 

Mulla on alkamassa 3. lomaviikko ja 2 ensimmäistä viikkoa meni ihan eri tavalla kun olin suunnitellut. Ensimmäisellä lomaviikolla oli tarkoitus osallistua saksanpaimenkoiraliiton järjestämälle Pieksämäen koulutusleirille ja sen jälkeen lähteä heti mökille Soiniin ja olla siellä mahdollisimman paljon. Noh, ei se niin mennytkään! Oven vierasesineleikkauksen vuoksi leirille osallistuminen peruuntui ja mökille tuli levää, joten ei pystytty menemään sinnekään. Vähän aikaa pyörittelin peukaloita ja ihmettelin, että mikä tarkoitus tällä nyt sitten on? Eihän siinä auttanut muuta kuin hyväksyä tilanne. Kotona ”lomaillessa” tein 1,5 viikkoa kasvojoogaverkkokurssia, joten se siitä lomafiiliksestä.  Viime torstaina tulimme vanhempieni luokse Ähtäriin, jossa nyt kirjoitan tätä postausta.

 

irtipäästäminen

 

Loman aikana olen miettinyt paljon irtipäästämistä. Sitä, että on ihan turha suunnitella elämää ja oikeastaan yhtään mitään kovin tarkasti, koska elämä päättää usein toisin. Meillä on ollut nyt tosi mukavaa täällä Ähtärissä: perjantaina kävimme koiravalokuvauksessa Studio Art4you:ssa ja myös meistä Karin kanssa otettiin muutama kuva koirien kanssa. Eilen kävimme turvehoidossa ja -hieronnassa, joka oli todella rentouttava kokemus. Illalla kävimme myös veljeni luona ja meillä oli taas niin valtavan syvälliset keskustelut ihan niin kuin äidin ja isänkin kanssa on ollut viime päivien aikana. Joku ilmeisesti tietää paremmin kuin minä mitä tarvitsen. Ja hyvä niin. Tällä viikolla pääsemme ehkä mökillekin muutamaksi päiväksi. Ja ehkä käväisemme koirien kanssa myös Turussa. Ehkä. Yksi on kuitenkin varmaa: palautumisen kannalta on tärkeää, että lähdemme pois kotoa edes muutamaksi päiväksi. Mulle kodista on viime vuosien aikana tullut yhä enemmän työpaikka, jossa en osaa enää entiseen tapaan rentoutua vaan teen liikaa töitä. Ja se ei ole yhtään hyvä juttu ja siihen pitää saada muutos.

 

työnarkomania

 

Yksi tarkoitus lomasuunnitelmien peruuntumiseen oli ilmiselvästi se, että vihdoin ymmärrän olevani työnarkomaani. Valitettavasti. Tiedostin asian lopullisesti vasta sen jälkeen kun Kari tuli golfin SM-kisoista kotiin ja oli ihan järkyttynyt siitä, miten paljon olin tehnyt 3 päivän aikana töitä vaikka olin lomalla. Näytin kuulemma ihan haamulta eli kamalalta. Ja siltä musta tuntuikin. Yksin kotona ollessani uppouduin niin vahvasti verkkokurssin tekemiseen, että koirien treenaamisen lisäksi unohdin oikeastaan kaiken muun. Mulla on tuo uppoutumisen ja ylikeskittymisen taito, joka on myös kirous. Hyvä puoli siinä on se, että saan paljon aikaan ja huonot puolet varmaan arvaattekin. Innostuin myös kiinnostavista asioista usein aivan liikaa eli ne niin sanotusti vievät mut herkästi mukanaan. Olen kiitollinen siitä, että tiedostin viimein tuon ei niin imartelevan asian itsessäni. Viime päivien aikana olen tarkastellut asiaa ikäänkuin itseni ulkopuolelta ja tuntenut myötätuntoa itseäni kohtaan. Haluan selvittää mitä asioita liiallisen työntekemisen taustalla on, koska tuo piirre on ollut minussa aina olemassa. Se on vaan ollut itseltäni pimennossa ja nyt se halusi tulla päivänvaloon. Toisaalta raskasta, toisaalta hurjan mielenkiintoista. Mielenkiintoisin matka elämässä on matka omaan itseen ja korjata itsessään myös niitä varjopuolia. Tätä postausta kirjoittaessani mietin sitä, että pitäisikö mun tuntea häpeää kertoessani tästä asiasta julkisesti? Olisi ehkä normaalia hävetä, mutta mä en kyllä häpeä yhtään. Kummallista.

 

Postauksen kuvat Studio Art4you

 

Ketovinkkejä ja kasvojoogaa instassa @satusjohom

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.