Hae
Kutsu vapauteen

Kohu Antti Heikkilän kirjasta- mitä rakkaus tekisi?

Olemme viime viikkoina saaneet seurata ennennäkemätöntä spektaakkelimaista kohua Antti Heikkilän uuden kirjan ympärillä, joka huipentui siihen, kun S-ketju veti kirjan pois markkinoilta. Sodan osapuolina näkyy olevan itse Heikkilä kannattajineen ja ns. virallinen taho, joka koostuu pääosin lääkäreistä ja muista asiantuntijoista. Sotanäyttämönä on liian pieni hiekkalaatikko, johon egoilla on vaikea mahtua leikkimään samoilla leluilla. Sodan aiheena on tällä kertaa Heikkilän kirjan sisältämät tulkinnat, joista tietenkin sodan osapuolilla on tismalleen eriävät ja vastakkaiset näkemykset. Sodan osapuolet eivät välttämättä huomaa miten hengitysilma hiekkalaatikon läheisyydessä muuttuu päivä päivältä tunkkaisemmaksi ja sakeammaksi ja hiekkalaatikon yläpuolella leijuu harmaan ruskea pölypilvi.

Asettumasta kenenkään puolelle kysyin blogini facebook sivustolla lukijoiltani, mitä mieltä he ovat tästä kohusta. Eräs lukijani esitti kysymyksen, mitä rakkaus tässä tilanteessa tekisi? Niin, rakkaushan ei ihan ensimmäisenä tässä oikeassa olemisen sodassa ole tullut kenellekään varmaan mieleen, enemmänkin ehkä viimeisenä. Se jopa kalskahtaa irvokkaasti sanana tässä yhteydessä ja sai minutkin hetkeksi hymähtämään lakonisesti. Lasketaan hetkeksi sotahaarniskat ja miekat, unohdetaan oikeassa oleminen, pistetään egot syrjään ja leikitellään ajatuksella mitä rakkaus tekisi. 

Itse en ole kummankaan puolella vaan molemmilla osapuolilla on hyviä näkökantoja asiaan, joten seuraava teksti ei ole suunnattu Heikkilälle eikä ns, viralliselle taholla vaan molemmille ja itse asiassa meille kaikille, myös minulle. En kuvittele itse olevani mikään yli-ihminen ja näin ollen tavallisten kuolevaisten yläpuolella, kunhan ainoastaan leikittelen ajatuksilla. Lisäksi minulla on ihan tarpeeksi tekemistä siinä, että saan oman egoni pidettyä aisoissa enkä aina siinä edes onnistu. Tällöin löydän itseni aina kontaltani häpeämästä- mielestäni se on elämän suurta armoa, että elämä antaa minulle välitöntä palautetta siitä, että yritän olla jotakin mitä oikeasti en ole??


Mitä rakkaus tekisi?

Rakkaus katsoisi asioita monista eri näkökulmista ja haluaisi ymmärtää myös vastakkaisen näkökulman vaikka olisikin itse asiasta eri mieltä.

Rakkaus ei lietsoisi vastakkainasettelua vaan pyrkisi rakentamaan siltoja niiden polttamisen sijaan.

Rakkaus myöntäisi omat virheensä ja sen, ettei kukaan ole täydellinen.

Rakkaus ymmärtäisi, että asiat riitelevät eivät ihmiset.

Rakkaus sanoisi asiat suoraan, mutta ei pilkkaisi toisinajattelijan persoonaa eikä ammatillisia saavutuksia.

Rakkaus uskaltaisi rohkeasti seisoa oman mielipiteensä takana ja puolustaa omaa näkökantaansa, mutta ei olisi aggressiivinen eikä solvaisi mitään eikä ketään.

Rakkaus ymmärtäisi, että asioilla on usein kaksi tai useampia puolia eikä välttämättä kukaan ole oikeassa. 

Rakkaus suhtautuisi vastakkaisiin mielipiteisiin nöyrän uteliaasti, ei kuiteskaan nöyristellen.

Rakkaus ei syyttelisi ketään eikä mitään ja ymmärtäisi, että sanat ovat miekkoja, jotka saattavat lävistää sydämen. 

Rakkaus ei tavoittelisi taloudellista voittoa toisten ihmisten terveyden kustannuksella.

Rakkaus antaisi anteeksi ilman, että vastapuoli edes pyytäisi sitä. 

Rakkaus olisi aivan ihmeissään mikseivät  korkeasti koulutetut asiantuntijat pysty yhdessä pohtimaan ja etsimään konsensusta ja samalla entistä paremmin auttamaan ihmisiä terveyteen liittyvissä asioissa.

Muutos lähtee omasta itsestä

Kuulostiko naiivilta ja utopistiselta? On helppoa löytää perusteluja, miksi jatkaa sotaa ja miksi valita riitely ja solvaaminen rakkauden sijasta. Toista ihmistä tai osapuolta ei voi muuttaa, muutos pitää aina lähteä omasta itsestä. Muutos ei ole välttämättä helppoa vaan usein se vaatii nyörtymistä, kipua ja poistumista omalta mukavuusalueelta. Muutos
on kuitenkin aina mahdollista. Jotta rakkaus voisi vallata tilaa, olisi ego työnnettävä sivuun. Se ei tarkoita nöyristelyä, yhtä ainoaa totuutta, virheettömyyttä eikä välttämättä edes sitä, että yhteinen tahtotila ja sävel vaihtoehtoisen ja virallisen tahon kanssa löytyisi. Yrittäminenkin ja positiivinen tahtotila olisivat kuitenkin jo iso askel parempaan. Käden ojennus ja puristus vapauttaisivat tunkkaista energiaa hiekkalaatikon ympäriltä, jolloin aivan varmasti kaikkien sodan osapuolten olisi helpompi hengittää. 


Tiedän olevani naiivi. Uskon ihmisen ja jopa instituutioiden hyvyyteen ja siihen, ettei kukaan ole paha tahallaan vaan kaikkien ihmisten käyttäytymiseen on jokin syy. Tämä ajattelutapa on oma valintani. Uskon, että ihminen heijastaa omalla käytöksellään omia pelkojaan, häpeäänsä ja omaa keskeneräisyyttään. Me kaikkihan olemme täällä oppimassa ja näin ollen keskeneräisiä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, luojan kiitos. Näen elämän teatterinäytelmälmänä, jossa jokaisella on tietty rooli tässä elämässä ja joskus tekee hyvää tarkastella omaa elämäänsä ulkopuolisin silmin. Mitä minun pitäisi tästä asiasta oppia? Miksi tuo ihminen tai asiaa saa minussa aikaan negatiivisen reaktion? Ja usein suurimpia opettajia meille tässä elämässä ovat ne ihmiset, jotka uskaltavat kyseenalaistaa omat ajatuksemme. 

Toivotan kaikille upeaa tulevaa vuotta ja toivon, että vuosi 2019 muistetaan terveystietoisen keskustelun huippuvuotena, jolloin vastakkainasettun sijasta keskityttiin siltojen rakentamiseen? Koskaan ei ole liian myöhäistä valita rakkaus ja koskaan ei pitäisi aliarvioida rakkauden voimaa. Loppujen lopuksi: onko millään muulla yhtään mitään merkitystä kuin rakkaudella?


Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa

Blogin uusimmat ruokaohjeet ja muut terveyteen liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä. Päivitän myös säännöllisesti blogin uusimpia ruokakuvia instagramiin, jonka löydät klikkaamalla tätä linkkiä.

Blogin terveellisiä ruokaohjeita löydät täältä.

Yksi kommentti

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus!!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *