Hae
Kutsu vapauteen

Mitä söin lapsena?

ruokavalioni lapsuudessa poikkesi nykyajan lasten ruokavaliosta

Vanhempani kävivät meillä syömässä viikonloppuna ja toivat meille hirven- ja peuranlihaa. Illalla vanhempi poikani Allu soitti ja kertoi tulevansa käymään Jyväskylässä. Aloin vääntämään riistajauhelihasta vhh pizzaa, josta tuli muuten ihan mielettömän hyvää! Ohjeen löydät täältä. Jauhelihaa paistaessani huomasin miettiväni taas kerran lapsuuteni ruokavaliota, joka poikkeaa aivan varmasti todella paljon monen nykylapsen ruokavaliosta. Aloin miettimään asiaa tarkemmin vasta joku aika sitten, kun luin erään verkkokurssin esittelyn: vetäjä kertoi eläneensä lapsuutensa pizzalla ja hamppareilla ja kärsinyt aikuisiällä ylipainosta ja turvonneesta vatsasta. Vanhempani eivät pahoinpidelleet minua roskaruoalla, todellakaan! Päinvastoin uskon, että lapsuusajan ruokavalio ja erittäin runsas liikunnan määrä on vaikuttanut positiivisesti aikuisiän terveyteeni ja painooni.

riistaa, järvikalaa, marjoja, sieniä

Elin lapsuuteni ja nuoruuteni riistalla. Isäni metsästi ja meillä oli ruokapöydässä vaihdellen hirven, kauriin, jäniksen ja kanalintujen lihaa ja järvikalaa eli ahventa tai haukea. Ei siis ollut lohta eikä sian tai naudanlihaa. Joskus meillä paistettiin kyljyksiä ja kanaa oli aina silloin tällöin. Ruoka paistettiin voissa ja maitoa en juonut koskaan, koska se maistui oksettavalta eikä kukaan sitä minulle tuputtanutkaan. Ei edes koulussa. Olin niin itsepäinen etten olisi sitä väkisin suostunut juomaan, joten sen takia varmaan opettajakin antoi minun juoda vettä. Muistan, miten minua inhotti kun näin muilla lapsilla ”maitoparran” 😎 Söin kyllä viiliä ja jogurttia.

Vanhempani olivat tosi kovia marjastamaan, myös isä. Minäkin oli marjassa mukana mummun ja äidin kanssa. Aluksi jaksoin aina kerätä marjoja, mutta loppuajan istuin mättäällä ja söin marjoja suoraan puskista.  Meillä oli pakasteet täynnä mustikkaa, puolukkaa ja lakkaa. Mökiltä kerättiin vielä mansikoita ja viinimarjoja. Äiti teki paljon marjakiisseleitä ja marjoja lisättiin puuron sekaan. Äiti keräsi myös sieniä, joita paistettiin voissa sipulin kanssa ja syötiin sellaisenaan tai ruisleivän päällä. Äiti laittoin kuivattuja sieniä myös itse tehdyn leivän sekaan, jota hän leipoi tosi usein. Semmoisenkin ihmetyksen muistan kuin leipäkone, joka meille hankittiin- se teki sellaisia neliön muotoisia korkeita leipiä. Muistaako kukaan muu leipäkonetta?

e-pisteen crememunkit!!

Vanhempani olivat yrittäjiä ja äidilläni oli kauppa Ähtärin keskustassa. Kauppaa vastapäätä oli E-piste, jossa oli isoja creme-munkkeja 😛  Yleensä menin äitin kauppaan koulun jälkeen ja manguin crememunkkiä ja smurffilimsaa 😆 Joskus äiti heltyi ja sain käydä ne ostamassa, mutta en kovin usein- hyvä äiti!! Äiti osti minulle ja veljelleni aika usein jälkkäriksi suklaavanukkaan, joka aina mielestäni loppui liian aikaisin. Muutoin emme paljoa herkutelleet, tosin ei herkut mitään kiellettyjä olleet. Mummulassa sen sijaan sai aina karkkia ja  tiesin tasan tarkkaan missä oli karkkikaappi ja myymäläauton kulkuajat. Murrosiässä aloin rajoittamaan herkkujen syöntiä lihomisen pelossa, mutta en todellakaan sitä lapsena tehnyt eli taisin olla ihan tavallinen kakara tuossa suhteessa. Karkkia söin aina kun sitä oli saatavilla ja yleensä aina sitä oli mielestäni liian harvoin ja liian vähän. Nuoruudesta muistan sen verran, että 80- ja 90-luvulla Suomeen rantautui light-tuotteet, joka oli tietenkin murrosikäiselle tytölle ihan peaca of heaven: limsaa ilman kaloreita jne.  Kirjoitan tästä aiheesta myöhemmin ihan oman postauksen.

itsetehtyä kotiruokaa myös omille lapsille

Meillä kotona siis syötiin kotiruokaa ja pääasiassa riistaa. Meillä oli myös monta vuotta kotiapulainen nimeltä Eila. Hän leipoi joka perjantai sokerimunkkeja ja sämpylöitä. Lisäksi hän teki päivittäin tosi hyvää kotiruokaa. Muistan miten joskun haaveilin siitä, että saisin syödä ihan lohta tai sian jauhelihaa 🙂 Koska riistaa oli aina saataville, ei sitä lapsena osannut arvostaa. Nykyäänhän se on ihan luksusta sekä makunsa että ravintoarvonsa vuoksi. Kun sain itse lapsia, minulle oli ihan itsestään selvyys valmistaa itsetehtyä kotiruokaa omille lapsilleni ja ruoan kanssa tein aina salaatin tai pilkon vihannksia lautaselle. Ehkä se oli se lapsuuden perintö, joka automaattisesti periytyi sukupolvelta toiselle? Muistan omien poikieni joskus haaveilleen, että voi kun joskus saisi syödä valmis- tai pikaruokaa 😀 Nyt aikuisena pojat osaavat kyllä arvostaa sitä, että ovat kasvaneet puhtaalla kotiruoalla, ihan niin kuin minäkin 🙂

Mites sinä? Millaisella ruoalla sinä olet kasvanut?

SEURAA TERVEYSTIETOISTA MATKAANI BLOGISSA, FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA

Instani löydät nimellä satusjoholm.

Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja terveelliseen elämään liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.

Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.

2 kommenttia

  1. Eija Raiski kirjoitti:

    Moi! Hyvä kirjoitus, Satu, Eila teki aina korvapuusteja, näen ne vieläkin silmissäni ?se aika oli luksusta! Apulainen tuli aamulla 7 aikaa, sai itse nousta kahvipöytään valmiiseen aamupala pöytään, sinä lähdit kouluun, Jarno sai jäädä Eilan kanssa, ei tarvinnut viedä pientä hoitoon! Oli kiva jatkaa sinun kirjoituksen jatkoksi! Kiitos vielä Isänpäivän lounaasta, oli kiva katsella kun yhdessä miehesi kanssa teitte ruokaa, ja kakku kahvit päälle ?Hyvää päivän jatkoa sinulle, toivottavasti pian nähdään ??

    • kutsuvapauteen kirjoitti:

      Kiitos:)Joo niin minäkin näen ne sokerimunkit ja sämpylät:) Mitenkäs monta vuotta Eila meillä oli?
      Kiitos kun kävitte:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *