Hae
Kutsu vapauteen

VHH herkkuja jouluksi

vhh jouluherkkuja

 

Tähän postaukseen on koottu kaikki blogissa julkaistut vhh jouluiset herkkuohjeet. Kun klikkaat linkkiä kuvan yläpuolella, ohje aukeaa. Blogista löytyy jouluisia vhh kuiva- ja juustokakkuja, raakapuuroja, leivoksia, pipareita, joulutorttuja ja suklaaohjeita. Tässä ei ole tietenkään kaikki blogin joulupöytään sopivat ruoka- ja herkkuohjeet, ainoastaan selkeästi jouluiset sellaiset. Täältä löydät yli 200 vhh ruoka- ja herkkuohjetta, joten käypä kurkkaamassa. Itse toivun tällä hetkellä vielä jetlagista, joten alan leipomaan jouluherkkuja vasta ensi viikolla. Eli blogiin saattaa tulla vielä uusia vhh ohjeita ennen joulua.

 

 

 

Vähähiilihydraattinen ja suolistoystävällinen jouluinen chiapuuro

 

 

VHH espresso-suklaa-juustokakku

 

Näissä tortuissa on normaalia vähemmän hiilaria, mutta joulutorttuja voisi periaatteessa valmistaa vieläkin vähähiilarisempana, mutta mielestäni tällöin maku kärsii todella paljon ja tortut ovat ainaostaan varjo normitortuissa. Sen vuoksi olen joutunut vähän antamaan periksi hiilarien määrän suhteen tämän ohjeen osalta.

 

KAIKKI BLOGIN VHH RUOKA- JA HERKKUOHJEET LÖYTYVÄT KOOTUSTI YHDELTÄ SIVUSTOLTA ELI TÄÄLTÄ

SEURAA TERVEYSTIETOISTA MATKAANI BLOGISSA, FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA

Instani löydät nimellä satusjoholm.

Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja terveelliseen elämään liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.

Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.

Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä .

 

 

Kotiinpaluu- olisi naurattanut ellei olisi itkettänyt

Kotona ollaan oltu nyt pari päivää ja toivuttu jet lagista ja vähän muustakin. Kirjoitin lähtöpäivänä Kauhulla odotan- postauksen, jossa kerroin peloistani tulevaa pitkää lentoa kohtaan. Lue postaus täältä. Jälleen kerran sain todeta ettei mitään asiaa kannattaisi murehtia ja pelätä etukäteen, koska se on turhaa. Näin oli tälläkin kertaa- pitkillä lennoilla oireilevat jalkani olivatkin yllättäin se pienin asia, mitä ajattelin lähtöä edeltävinä tunteina. Nimittäin kohtalo astui peliin ja sain katsoa silmästä silmään tilannetta, jota ehkä viimeksi olisin toivonut katsovani juuri siinä tilanteessa.

 

 

muutamaa tuntia ennen lentoa en voinut ajatellakaan matkustamista

 

Heräsimme lähtöaamuna tavalliseen tapaan klo 4.30. Kirjoittelin aamulla vielä pari tuntia ja klo 7 lähdimme aamulenkille beachille. Tarkoituksena oli mennä vielä lenkin jälkeen salille. Ihmettelin kun lenkin aikana lihakset olivat oudon ”aran” tuntuiset ja ne vähän painoivat. Tapojeni vastaisesti ehdotin miehelleni hieman lyhyempää lenkkiä. Lenkin lopussa alkoi heikottamaan oikein kunnolla, hädin tuskin pääsin omin jaloin hotellihuoneeseen. Kello 8 juoksin ensimmäisen kerran vessaan ja kauhukseni huomasin, että minuun iski kaikkien aikojen ripuli! Hyppäsin vessassa ihan jatkuvasti ja kun en istunut pöntöllä, makasin horkassa peittojen alla. En voinut ajatellakaan matkustamista, koska vessassa piti käydä vähintään vartin välein. Klo 14 piti luovuttaa huone ja lähteä ajamaan kohti Miamia. Tilanne oli hurja.

 

päätin parantaa itseni

 

Kello lähestyi puolta päivää ja tilanne oli edelleen sama. Tiesin, ettei minulla ole mitään saumaa lähtee matkustamaan yli vuorokautta ellen saa vatsaa rauhoittumaan 😛 En usko sattumaan tai huonoon tuuriin, minulle ei tapahdu vahinkoja. Jos joskus unohdan asian, niin vilkaisen jalkoihini, joihin on tatuoitu ”Everything happens for a reason” lause tekstinä ja symbolina (molemmilla pojillani on sama tatska myös). Muistin, miten eräs ystäväni oli ollut lähes identtisessä tilanteessa kuukausi sitten ja samalla ymmärsin, että tämä on minulle annettu henkinen testi, josta minun täytyy selvitä. Tuon ymmärrettyäni päätin parantaa itseni, aikaa oli 2 tuntia. Heti tuon päätöksen tehtyäni mieli alkoi toimimaan kirkkasti ja muistin vastaavan vatsatautitilanteen menneisyydestä, tosin tuolloin en ollut itse uhri. Pyysin Kari hakemaan nopeasti minulle coca colaa, josta otin hapot pois kasvopaperin avulla. Ensimmäisen lasin juotuani juoksin suoraan vessaan, mutta vartin päästä voimat alkoivat palautua niin, että jaksoin raahautua suihkuun, jossa tosin meinasin pyörtyä. Toisen lasin jälkeen tiesin, että pystyn matkustamaan ja ripuli tulee loppumaan ennen kahta. Näin myös kävi- olin läpäissyt testin.

 

maailman parhaat kompressiosukat!

 

Haimme matkalta minulle kompressiosukat, jotka olivat muuten ihan loistavat! Kiitos vaan ihan älyttömästi Heli Salo-Edwardsille, joka vinkkasi asiasta ennen lentoa. Levottomat jalat eivät vaivanneet lainkaan lentojen aikana- ikinä en enää lennä ilman niitä. Olen kärsinyt ihan turhaa. Söin Naples-Miami automatkan aikana smoothie bowlin, joka pysyi sisällä. Makasin koko matkan auton etupenkillä ja säästelin voimiani. Palautimme ensin auton autovuokraamoon (mieletön kompleksi, joka ei ole enää muuten lentokentän yhteydessä kuten aikaisemmin) ja menimme junalla lentokentällä. Olo oli edelleen heikko ja välillä oli pakko pysähtyä ettei maailma alkanut mustenemaan silmissä. Pääsimme koneeseen ja edelleen vatsa oli rauhallinen, tosin tosi kipeä. Lento oli yölento ja nukuin Karin sylissä muutaman tunnin. Jostakin kumman syystä Kari ei nukkunut 😎

 

Saanko esitellä Ontun, joka on 2 m pitkä vinkukäärme

 

Aamulla saavuimme Lontoon Heathrow:n kentälle , jossa Kari joutui turvatarkastuksessa oikein kunnon syyniin: ihmetystä aiheutti erityisesti Tutolle tuliaiseksi ostettu 2 m pitkä vinkukäärme, joka ei mahtunut matkalaukkuun. Meinasin ihan revetä nauruun kun virkailija tivasi Karilta tiukan näköisesti ”What`s that”? Kari vingutti käärmettä (nimi on muuten Onttu) kertoen samalla mikä se on ja ennen kaikkea kenelle se on. Ilmekään ei virkailijalla värähtänyt, toisin kuin ympärillä olevilla kanssamatkustajilla. Söimme kentällä aamiaisen, Kari Tuton Onttu kaulassa! Vatsa oli edelleen kipeä, mutta ruoka pysyi sisällä, mistä olin todella helpottunut. Loppulento meni nopeasti kun keskustelin vieruskaverinin kanssa Iso-Britannian ja Suomen sosiaalietuuksista 😉 Pian huomasimmekin olevamme jo Helsingissä ja saimme jälleen kerran todeta, ettei ole Helsingin lentokentän voittanutta. Se uusi puoli oli valmistunut ja on todella upea.

 

Lontoossa aamupalalla

 

Kotona odotti eräs musta karvainen tyyppi, jota oli taasen kova ikävä! Tuto oli ihan ihmeissään Ontusta eikä oikein ymmärtänyt miten sitä edes vingutetaan, koska se on NIIIIIIN iso. Olin niin ylpeä meidän ”nuorisosta”, joka taas kerran oli pitänyt hyvää huolta koirasta, kukista ja kodista. Ihana olla kotona ja Suomessa. Ja ihana kun ei ole ripulia vaikka olo on vieläkin tosi heikko 😎

 

SEURAA TERVEYSTIETOISTA MATKAANI BLOGISSA, FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA

Instani löydät nimellä satusjoholm.

Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja terveelliseen elämään liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.

Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.