Hae
Kutsu vapauteen

Butter chicken eli intialainen voikana

Rakastan intialaista ruokaa: sen makua, keveyttä ja hajua. Olen jo muutaman vuoden ajan puhunut, että haluan alkaa perehtymään intialaiseen ruoanlaittoon enemmän, mutta asia on jäänyt muiden juttujen jalkoihin. Viimein otin itseäni niskasta kiinni ja tein ensimmisen intialaisen kanakastikkeeni, jonka maku oli suorastaan hurmaava. Seuraavaksi päätin kokeilla voikanaa, joka on tämän postauksen aiheena. Sekä minä että perheemme miespuoliset adonikset rakastuimme tähän ohjeeseen ja sen vuoksi jaan sen myös teille rakkaat lukijani. Aion jatkossa jakaa myös muita hyväksi kokemiani intialaisia ruokaohjeita.



Olen muokannut ohjetta siten, että se sopii myös maidottomaan ruokavalioon. Toki voi pitää korvata kookosöljyllä, jolloin se ei ole enää voikana, mutta maku on ihan varmasti loistava siitäkin huolimatta. Onhan se tietty vähän koomista ja sama juttu kuin lihakeitto ilman lihaa, mutta parempaan en nyt pysty. Maidotonta ruokavaliota noudattavat korvaavat myös turkkilaisen jogurtin soija- tai kaurajogurtilla. Garam masala maustetta löysin ihan lähi k-kaupasta, joten uskoisin, että sen saatavuus on ihan hyvä. Vähän mietin tuota raastettua inkivääriä: pelkäsin, että maku tulee liikaa esiin, mutta pelko oli todellakin turha. Olenkin laittanut itse inkivääriä huomattavasti enemmän kuin tuon 2 tl, koska se mielestäni parantaa makua entisestään.

Jos jaksat ja muistat, voit laittaa kanan marinoitumaan jääkaappiin jogun sekaan yön yli. Se ei ole missään nimessä kuitenkaan välttämätöntä, sillä pelkkä vartin marinoitumisaika riittää vallan mainiosti. Itse aion sen kuitenkin tehdä seuraavalla kerralla sillä edellytyksellä että muistan:) Se on vaan minulle vaikeaa, koska olen nykyään niin hetkessä eläjä ja yleensä otan aamulla (jos muistan) kanat vasta pakkasesta sulamaan. Voikana nautitaan Intiasta tai Pakistanista tulevan pitkäjyväisen basmatiriisin kanssa, jota löytyy ihan normi marketeista.

Ei muuta kun ihanaa matkaa intialaisen ruoan pariin<3
Ohje

500 g broileria
2 rkl turkkilaista-, soija- tai kaurajogurttia
3-4 rkl voita 
3-4 valkosipulinkynttä
1 punainen chili tai ripaus chilimaustetta
2 tl tai enemmän raastettua inkivääriä
1,5 tl garan masalaa
1 tl juustokuminaa
runsaasti tuoretta koriantelia
500 g paseerattua tomaattia
2 dl kookoskermaa
1 tl laadukasta suolaa esimerkiksi himalan kristallisuolaa
Leikkaa broileri suikaleiksi ja laita maustumaan vähintään vartiksi jogurtin sekaan. Kuori ja hienonna valkosipuli ja chili. Kuori ja raasta tuore inkivääri. Kuullota sipulit rasvassa kattilassa. Lisää chili, inkivääri ja mausteet. Kuullota vielä muutaman minuutin verran. Lisää paseerattu tomaatti ja anna hautua kannen alla reilu 5 minuuttia. Paista broilerin palat rasvassa pannulla lähes kypsiksi. Lisää broileri tomaatti-voikastikkeeseen, sekoita ja hauduta miedolla lämmöllä niin kauan että broileri on kypsää. Lisää kookoskerma ja suola. Ripottele kastikkeen päälle runsaasti tuoretta koriantelia. Butter chicken tarjoillaan basmatiriisin kanssa. 


Jälkiruoaksi ehdotan suussa sulavaa, joskin ei niin intialaista, vähähiilarista tiikerikakkua tuorejuustolla. Ohjeen löydät täältä.


Täältä löydät lisää blogin ruokaohjeita.


Saksanpainajainen intercityn eläinvaunussa

Meille tuli tällä viikolla äkkilähtö Hesaan: sain keskiviikkona tietää, että Tuto pääsee Talvion tutkittavaksi ja kuvattavaksi seuraavana päivänä klo 18.00. Samaiseksi päiväksi oli luvattu syksyn ensimmäiset kovat lumisateet ja mieheni kanssa mietittiin, miten olisi järkevintä matkustaa. Koska Kari olisi jo valmiina Hesassa ja pääsisimme hänen kyydissään kotiin,  päädyimme junaan. Ajatuskin siitä, että lähden kovassa lumipyryssä Hesaan ajamaan ja yöllä takaisin, hirvitti. Edellisen sakuni Biancon kanssa reissasimme vallan julkisilla kulkuvälineillä. Bianco oli tosi suuri narttu eikä mahtunut kunnolla nukkumaan muualla kuin käytävällä, joten ihmiset ja koirat sitten hyppivät lehmänhermoisen koiran yli kun koira kuorsasi ja piereskeli keskellä junan käytävää. Koskaan kukaan konduktööri eikä matkustaja valittanut koirasta ja sanonut, että tunge se sinne koira paikalle vaan olivat lähinnä huvittautuneita hyväntuulisesta tyttelistä, siis Biancosta.
Siinä lippua varatessani mietin mielessäni, että mitenhän mahtaa matka sujua terävän ja vilkkaan ja ei niin lehmänhermoisen Neiti Näpsäkän kanssa? Meidän tuurilla vieruskaveriksi osuisi tietenkin joku tuijottava ja muriseva buudeli. Tuto on kuitenkin jo 6,5 vuotias eikä ole koskaan matkustanut junalla. Olemme haaveilemassa matkaa pidemmäksi aikaa rapakon taakse ja tämä olisi hyvä tilaisuus nähdä millainen reissukaveri Tuto on.

Musta saksanpaimenkoira herätti runsaasti ihastusta rautatieasemalla

Saapuessamme juna-asemalle Tuto katseli juoksevia ihmisiä ja junia rauhallisesti ja suurella mielenkiinnolla. Olin täysin yllättynyt siitä, miten ihanasti ihmiset suhtautuivat mustaan saksanpainajaiseen: todella moni katsoi hymyillen ja jotkut tulivat jopa kysymään, että onko tämän koiran rotu saksanpaimenkoira. En huomannut, että kukaan olisi selvästi aristanut tai vältellyt koiraa. Menimme junaan viimeisenä ja jo ikkunasta huomasin, että käytävän toisella puolella on tietenkin 2 koiraa: juuri se valkoinen pikku buudeli ja noutaja. Meidän paikka oli aivan oven vieressä. Avasin varovasti junan oven, pidin koiran takanani ja esitin vieruskaverilleni toivomuksen, ettei päästäisi koiriaan tervehtimään Tutoa. Nimittäin voipi olla, ettei se oikein siitä tykkäisi. Vieruskaveri ymmärsi heti yskän ja lupasi pitää koiransa aisoissa ja piti lupauksensa.

Pääsimme hyvin paikallemme ja ohjasin Näpsäkän koirapaikalle. Vähän Tuto tietty ihmetteli ja pari kertaa piti sanoa, että siellä paikalla kanssa pysytään- onneksi vain vähän vajaa 4 tuntia:) Ensimmäisen tunnin ajan Tuto katseli edestakaisin ramppaavia ihmisiä, tutustui junan ääniin ja kuulutuksiin. Sen jälkeen Neiti rentoutui ja alkoi nukkumaan. Otin hihnan pois ja aloin tekemään töitä. Olin tosi yllättynyt matkustamisen helppoudesta ja siitä, miten super hyper rauhallinen koira oli- ihan kuin olisi huumattu.

Mamma tunki mut äsken väkisin junan vessaan

Junan vessoja ei ole selvästikään suunniteltu siten, että ihmisen lisäksi siellä istua kököttää saksanpainajainen
Sitten tuli vessahätä- minulle. Onneksi ihan meidän vaunun vieressä oli vessa. Yritimme molemmat ahtautua vessaan ja hännän kanssa tuli ongelmia. Huomasin kauhukseni, että junan vessoja ei ole suunniteltu siten, että matkustajan istuessa pöntöllä edessä istua tapittaa saksanpainajainen. Ilmeisesti suunnittelijalle on tullut iso suunnitteluvirhe! Kokeilimme ainakin 6 kertaa saada ovea kiinni ilman että häntä olisi ollut välissä. Viimein onnistuin siten, että koira seisoi takajaloillaan minua vasten. Istuin siis pöntöllä koira puoliksi sylissäni samalla mutisten Tutolle, että sillä on liian isojen korvien lisäksi liian pitkä häntä. Siitäkin selvittiin ja kun koira pääsi omalle junapaikalleen istumaan, arvosti se selvästi tilavaa paikkaansa.

Näkymä käytävän toiselle puolelle
Kuten jo mainitsin, vieressä istuvat koirat käyttäytyivät tosi hyvin. Eivät tunkeneet iholle. Välillä sieltä toiselta puolelta vähän tuijoteltiin ja kerran Tuto meinasi murahtaa, mutta kerta kiellosta uskoi ja lopetti. Eli hurjaa edistystä on tapahtunut, vielä jokin aika sitten ei meidän neitiä olisi kukaan koira saanut tuijottaa. Toki ympäristö ja konteksti on nyt hieman eri eli en mene väittämään, että meidän pihaan voisi tulla vieras koira tapittamaan Tutoa silmiin:) Juuri kun sain hyvän asennon ja koira oli vaipunut syvään uneen juna pysähtyy ja kuuluttaja kuuluttaa kauhukseni, että junassa on joku vika, jota selvitetään. Juna oli jo valmiiksi myöhässä 20 minuuttia, kello oli jo 16.40 ja Hesaan on matkaa tunti ja aika on klo 18.00. Jäimme Ryttylän asemalle odottelemaan josko vika löytyisi ja pääsisimme jatkamaan matkaa. 

Ambulanssitaksissa
Hyvin alkaneen matkan yllättävät käänteet
Mentiin jaloittelemaan ulos ja soitin pari paniikkipuhelua: eläinklinikalle ja Karille. Tuto hämmästyi, koska yhtäkkiä maahan oli ilmestynyt 20 cm lunta! Neito pisti junassa istuville matkustajille pienen leikki performancen pystyyn. Ei olisi monellekaan tullut mieleen, että ollaan ortopedille menossa:) Tulimme siihen tulokseen, ettei Karin kannata lähteä hakemaan meitä autolla koska aikaa matkaan kuluisi lähes kolme tuntia. Näin ulkona konduktöörin ja sain tietää, että jäämme odottamaan veturia, jonka saapuminen kestää ties kuinka kauan. 

Juttelen konduktoorin kanssa ja kerron tilanteeni asiallisesti. Sanon kuitenkin, että meidän pitää olla reilun tunnin päästä Hesassa ja VR saa nyt järjestää meidät sinne kuudeksi. Hetken keskusteltuamme konduktööri antoi minulle taksikortin ja sanoi, että voimme mennä Hesaan taksilla. Juna-asemalla oli parkissa tasan yksi tilataksi, joka osoittutui ambulanssitaksiksi. Vartin verran meidän kanssa matkusti 3 rouvaa Pieksämäen juna-asemalle ja loppu matka me oltiin Näpsäkän kanssa taksissa ihan kahdestaan. Tilanne oli lievästi sanottuna koominen. Sain kuulla, että junaan jäi monta henkilöä, joilla oli lento varattuna illaksi. No, kaikki on kuitenkin varmaan yhtä mieltä siitä, että koiran ortopediaika on paljon tärkeämpi kuin joku ulkomaanlento:) No, asiahan ei ollut minun päätettävissäni.

Läpivalaisuun menossa
Olimme perillä klinikalla klo 18.08. Kun hyppäsimme taksista, Tuto törmäsi klinikan pihassa Kariin, josta sitten riemu repesi- hyvä ettei menty karmit kaulassa klinikalle:) Pian Neito olikin unten mailla ja kuvauksissa saatiin selvyys pitkään jatkuneeseen epätietoisuuteen, josta kerron seuraavassa postauksessa. Tiedossa on hyviä ja huonoja uutisia. Sen verran voin kuitenkin jo kertoa, että syy koiran oireisiin löydettiin eli kaikkiin niihin asioihin, joita itse olen epäillyt löytyi vahvistus röntgenkuvista. Tässä on vähän sulateltavaa ja purankin ajatuksia postauksen muodossa lähipäivinä…


Yhteenvetona todettakoon, että Tuto osoittautui aivan loisto reissukoiraksi ja olen hyvin hyvin ylpeä Neidon käyttäytymisestä. Näpsäkän ego on entisestään kasvanut kanssamatkustajien taholta tulleen runsaan positiivisen huomion ja kehumisen myötä. Häntä on liian pitkä VR:n vessojen mitoituksiin ja korvat eivät edelleenkään meinaa mahtua kuviin…

Täältä
löydät lisää koira-aiheisia postauksia.

Huom! Osa kuvista on huonolaatuisia puhelinkuvia, pahoittelen syvästi.