Hae
Kutsu vapauteen

Repsahdus ruokavaliossa- uusi alku vai romahdus?

Olet jaksanut pitkään noudattaa jotakin rajoitettua ruokavaliota, paino on tippunut, itsetunto on korkealla, olo on keveä- kesäkin on tulossa. Sitten se tapahtuu: repsahdus. Katsot miehesi kanssa televisiota ja hän syö siinä vieressäsi irtokarkkeja. Lakritsan huumaava tuoksu tunkeutuu nenääsi, verensokerisi on hieman alhaalla ja menkat tulossa. Pystyt vastustamaan kiusausta 1,5 tuntia: ajattelet mitä olet saavuttanut ja miten hyvä olo sinulla on. Et yksinkertaisesti halua pilata hyvää oloasi millään sokerihumalalla, josta sitten seuraa suolaisen nälkä, huonosti nukuttu yö ja uusi repsahtaminen eli kierre, joka vyöryy hallitsemattomasti eteenpäin. Tsemppaat ja psyykkaat itseäsi eikä sarjan katsomisesta tule oikein mitään. Mies mässyttää tyytyväisenä ja karkkipussi ratisee ja ajattelet vahingoniloisesti miten huono olo hänelle tulee tuosta sokerimäärästä. Sitten kätesi hakeutuu pussille ja pian suussasi maistuu pehmeä lakritsa. Ja sitten menee toinen, kolmas ja pian pussi on tyhjä. Itseinho valtaa mielen: taas repsahdin, mikä hemmetti minussa on vikana kun en omaa pätkääkään itsekuria!!

Saan jatkuvasti viestiä lukijoiltani, jotka syyttävät itseään siitä, etteivät pysty noudattamaan tiukkaa ruokavaliota joka tilanteessa vaan aina jossakin välissä tulee se pelätty repsahdus. Mistä siinä on kysymys? Itsekurin puutteesta, hormooneista, tunnesyömisestä, liian ravinneköyhästä ruokavaliosta vai mistä? Mielestäni repsahdus voi johtua kaikista edellämainituista, jostakin muusta asiasta tai yksinkertaisesti sen takia, että olet ihminen.
Haluan kertoa sinulle, että jokainen repsahtaa- myös ne ihmiset, joilla on rautainen itsekuri. Se on täysin inhimillistä ja sitä tapahtuu ihan jokaiselle sen takia, koska olemme ihmisiä emmekä henkiolentoja. Joku saattaa pysyä ”ruodussa” kuukauden, toinen jopa vuoden, mutta veikkaan, että jokainen meistä joskus syö ruokaa, joka ei tee omalle keholle hyvää ja tai mikä ei kuulunut suunnitelmiin. On täysin kohtuutonta vaatia itseltään sitä, että pystyisi loppuelämän syömään joka tilanteessa by the book.

Haluanko kannustaa ihmisiä repsahtamaan tai syömään ruokia joille he ovat kenties allergisia? En tietenkään. Haluan kannustaa ihmisiä olemaan armollisia itselleen. Jokainen repsahtaa, mutta kaikilla yhtä repsahdusta ei seuraa kuukausien tai vuosien repsahdus vaan he palaavat ruotuun seuraavana päivänä. Mielestäni tässä painonhallinnassa tai erikoisruokavalion noudattamisessa on pitkälti kysymys. Ja miksi edes pitää repsahtaa? Miksi ei voi sallia itselleen vähän löysää välillä, jolloin repsahduksesta tulee tietoinen eikä se aiheuta huonoa omaatuntoa. Mielestäni vanhin poikani sanoi viisaasti: ”En kiellä itseltäni mitään, mutta jos minun tekee mieli vaikkapa suklaata, niin kysyn itseltäni haluanko sitä oikeasti. Jos haluan, niin sitten syön”. 

Olen itse paininut tämän aiheen kanssa viimeaikoina. Lääkärin suosituksesta ryhdyin inhoamalleni ketogeeniselle ruokavaliolle. Luit ihan oikein, olen aina inhonnut rasvaista ruokaa eli syönyt mielelläni tosi kevyesti- tämä ei ole mikään salaisuus?? En ole kuitenkaan käyttänyt lighttuotteita vaan olen syönyt kevyttä ja terveellistä itsetehtyä puhdasta ruokaa. Muutama viikko sen jälkeen kun olin aloittanut ketoruokavalion, sain viivästyneiden allergiatestien tulokset. Niiden mukaan saan viivästyneitä oireita gluteiinista, kananmunasta ja maitotuotteista. Gluteiinia ja kananmunaa en saa käyttää ollenkaan ja maitotuotteita voin käyttää kaksi kertaa viikossa. Eli ruokavalioni on siis ketogeeninen, maidoton, gluteeniton ja munaton. Eli käytännössä voisin syödä lihaa, rasvaa ja vihreitä vihanneksia. Kauralle en ole allerginen, mutta se sopii huonosti yhteen keton kanssa. Gluteeniton on helppo, mutta kaikissa blogini vhh ruokaohjeissa on kananmunaa, ihan kaikissa. Se on ihan perus ruoka-aine ketolla. Maitoa en ole juonut koskaan, mutta pidän vuohenjuustosta, kovista juustoista ja voista. Minulla onkin ollut viime aikoina usein tunne, etten voi syödä mitään ja koko ajan pieni huono omatunto kun olen syönyt jotakin mistä saan oireita. Asiaa hankaloittaa entisestään se, etten huomaa mitä oireita saan esimerkiksi maitotuotteista- varmaan saan jotakin, en vaan tiedä mitä. Eilenkin söin halloumjuustoa ja laiton kahviin voita kun kävin salaatilla poikani kanssa. Eli pieleen meni sekin lounas, jos sen niin haluaa ajatella. Olen tilanteessa, jossa aina kun kumarrat jonnekin päin, niin toiseen suuntaan pyllistät. Myös lääkärini myönsi, että tilanne on varsin hankala.

Huono omatunto koko ajan
Eli olen siis tilanteessa, jossa poden huonoa omaatuntoa koko ajan. Tänään ajattelin leipoa vhh leivän, jossa on kananmunaa. Ilman kananmunaa siitä ei tule sellaista kuin haluan. Pelastuksekseni ova
tkin osoittautuneet ankan munat, joita saan aina silloin tällöin ostettua milloin mistäkin. Lisäksi maidoton ruokavalio on mielestäni vaikea vaikka blogini pursuaa maidottomia ohjeita. Luen niitä ikäänkuin ulkopuolisena ja kerron itselleni, ettei voi olla vaikeaa koska pystyn luomaan maidottomia ohjeita. Aivoni ovat nyt kuitenkin kääntyneet sille asetukselle, että on vaikeaa vaikka blogissani lukisi mitä?  Sitä paitsi maidottomat juustot ja tuorejuustot maistuvat ihan kamalilta, siis ihan järkyttäviltä! Lisäksi maidottomat tuotteet ovat yleensä todella prosessoituja. Olen päättänyt antaa itselleni armoa: noudatan tiukasti gluteenitonta ja ketogeenistä ruokavaliota ja pyrin välttämään kananmunaa mahdollisimman tarkasti. Mutta jos teen vhh leipää, karppirullaa tai pizzaa, niin käytän kananmunaa ellei ankanmunia ole saatavilla. Maidottomasta joustan. Se riittää kun yritän parhaani, piste. Tällä hetkellä en pysty parempaan.


Me kaikki erikoisruokavalion noudattajat  ja myös laihduttajat olemme samassa veneessä. Alkoholistin on helpompi olla ilman viinaa kuin tiukan ruokavalion kannattajan olla repsahtamatta- syöminen on pakollista eikä ympäristö välttämättä tue omaa ruokavaliota. Sitten on vielä perhe, työmatkat, juhlat ja muut reissut eli elämä. Elämä on vaikeaa ja joskus jopa mahdotonta ilman kompromisseja. Mutta jos niitä kompromisseja joutuu tekemään ihan koko ajan, niin mistään ei tule mitään eikä kyse ole enää mistään erikoisruokavaliosta. Haluan nyt kuitenkin painottaa, että esimerkiksi keliaakikot eivät voi tehdä tietenkään kompromisseja gluteiinin kanssa toisin kuin he, jotka noudattavat gluteiinitonta ruokavaliota muista syistä. Mielestäni painonhallinnassa ja yleensäkin ruokavaliossa on kysymys jatkuvasta taiteilusta ja epätäydellisyyden sietämisestä. Riittävän hyvä riittää ja se, että yrittää parhaansa- muutoin iskee stressi ja se vasta sekoittaakin koko pakan. Ja kun tulee repsahdus, niin pää pystyyn ja eteenpäin. Yksi huono valinta ei tarkoita sitä, että pitää seuraavat kuukaudet tehdä huonoja valintoja ja laahustaa eteenpäin katse maassa, vaan se kuuluu elämään. Eli eteenpäin sanoi mummo lumessa?? PS. 
Oma paheeni on polly rocks vaahtokarkit, joita himoitsen ja kuumilla keleillä tekee mieli pehmistä? Mikä on sinun heikkokohtasi?

Oletko jo lukenut postauksen ”Painonhallinta, näillä vinkeillä epäonnistut varmasti”? Postaus on kirjoitettu humoristiseen sävyyn ja sopii myös erittäin hyvin tiukkaa erikoisruokavaliota noudattaville. Lue postaus täältä. 

HUOM! Päivitän säännöllisesti instaani ketoruokakuvia ja jumppa- ja joogavideoita. Käypä kurkkaamassa, löytyy nimellä satusjoholm.

Seuraa ketogeenistä matkaani somessa

Päivitän päivittäin instaani kuvia ketogeenisistä ruoka-annoksista. Löydät minut instasta nimellä satusjoholm.
Blogin terveellisiä ruokaohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.
Blogin meditaatio-, jooga- ja hengitysharjoituksia löydät täältä.Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *