Hae
Kutsu vapauteen

Äiti tuli kylään: ruokavalio remontti alkoi saman tien

äidin muuttunut olemus huolestuttaa

 

 

Mun äiti tuli meille kylään tällä viikolla ja valitti väsymystä, saamattomuutta ja pahaa oloa. Verenpaine ollut aina välillä liian korkealla, mutta verensokerit ovat normaalit ainakin silloin kuin asiaa on seurattu terveydenhuollossa. Äiti on todella hoikka- tosin vyötärön ympärillä on juuri sitä haitallista rasva kertymää tai sitten turvotusta, josta olisi hyvä päästä eroon. Seurailin aikani äitiä ja ihmettelin hänen muuttunutta olemustaan: aikaisemmin touhukkaasta ja energisestä ihmisestä on Nellin kuoleman myötä tullut apaattinen ja todella väsynyt. On täysin ymmärrettävää, että voimakas järkytys ja suru vie voimat! On myös enemmän kuin ymmärrettävää, että syvässä surussa ei jaksa kiinnittää huomiota elintapoihin ja ruokavalioon. Surulle on annettava aikaa ja se vie runsaasti voimavaroja. Tästä kaikesta huolimatta tulimme kuitenkin yhdessä siihen tulokseen, että jotakin on tehtävä, jotta äidin energiataso saadaan nousemaan- muuten ei tule yhtään mitään!

 

 

Lue myös: Meitä ravistellaan rajusti

 

 

Äiti viime kesänä

suru laukaisi sokerin himon

 

 

Äiti kertoi, että hän on alkanut Nellin kuoleman jälkeen syömään normaalia enemmän sokeria. Kuulemma häneen on iskenyt ihan älytön sokerin himo ja sitä on saatava joka päivä. Muutoin äidin ruokavalio on suhteellisen terveellinen: hän syö paljon riistaa, kasviksia ja marjoja. Rasvoja menee mun mielestä liian vähän ja vyötäröllä esiintyvästä rasvasta tai turvotuksesta huolimatta hän on jopa liian laiha. Vaikka äiti on liikkunut aina tosi paljon, niin viime aikoina liikunnan määrä on vähentynyt. Toki hän käy käy koirien kanssa lenkillä päivittäin. Asiaan on vaikuttanut iso niskaleikkaus ja selästä johtuva hermokipu toisessa pakarassa. Eli sokerin syönti on lisääntynyt, liikunnan määrä on vähentynyt ja kaiken lisäksi mieltä painaa vielä pohjaton suru ja järkytys tapahtuneesta. Onko ihme jos väsyttää ja olo on saamaton!

 

 

äiti haluaa itse muutosta

 

 

Äiti ymmärtää tilanteensa ja haluaa itse muutosta. Oma motivaatio on tietenkin ainut oikea lähtökohta muutokselle, kannettu vesi kun ei kaivossa pysy. Ihan ensimmäiseksi sovittiin, että hän lopettaa sokerin syönnin kokonaan. Ihminen kun ei tarvitse tuota koukuttavaa huumetta yhtään mihinkään. Sokeri on todella addiktoiva: mitä enemmän sitä syö, sitä enemmän sitä tekee mieli. Jatkuva verensokerin heittely vaikuttaa mielialaan ja pahentaa väsymystä ja uupumusta. Olen sitä mieltä, että mikäli sokeri alkaa olla isäntä eikä renki, niin sen syöminen kannattaa lopettaa kokonaan, monestakin syystä. Tietenkin pelkkä sokerin syönnin lopettaminen on asian laastarointia eli syy sokerin himoon kannattaa aina selvittää. Äidin tapauksessa syy on kuitenkin selvä: hän on syönyt sokeria suruunsa. Jos sokerin syönti toisi Nellin takaisin, niin sen syömistä kannattaisi jatkaa ja itsekin alkaisin sitä syömään- vetäisin kaksin käsin. Koska näin ei ole, sen syönti kannattaa lopettaa.

 

Ensimmäiseksi heitin roskikseen äidin meille kiikuttamat Napsis herkkukierteet, joita hän kuulemma toi Karille:)  Sovimme myös,  että hän syö koko meillä vierailun ajan samaa ruokaa kuin minäkin. Pikku hiljaa hän aloittaa kotonakin joko VHH tai ketoruokavalion ja kolmen kuukauden kuluttua ruokavaliomuutoksesta hän käy mittauttamassa kolesteroliarvot, jotka ovat olleet jo vuosia koholla. Mikäli kolesteroliarvot ovat laskeneet, niin hän jatkaa ruokavaliota ja jos ne ovat kohonneet, niin sitten pitää miettiä miten jatketaan.

 

 

kasvohoito ja lisäravinne ohjelma

 

 

Äiti kävi eilen myös kosmetologilla. Meidän Nopan avovaimo Jenni teki hänelle Exuviancen happohoidon ja kasvohieronnan, joka piristi ja rentoutti yhtä aikaa. Siitä innostuneena äiti päätti alkaa kiinnittää ulkonäköönsä enemmän huomiota ja alkaa käymään säännöllisesti Jennin kasvohoidossa aina silloin kun tulee Jyväskylään. Minä lupasin katsoa hänelle vielä solujen mitokondrioita buustaavaan lisäravinne ohjelman, joten eiköhän äidin tilanne ala tässä pikku hiljaa helpottamaan. So far so good eli alku on ainakin sujunut hyvin: äiti ei ole käynyt kaivamassa roskiksesta Napsis herkkukierteitä ja hän on nyt päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni. Itsensä hoitaminen ja rakastaminen ei vie surua pois, surutyö on tehtävä joka tapauksessa. Mutta surunkin keskellä ei saa unohtaa elämänsä tärkeintä ihmistä eli itseään ja elämän lahjaa. Kun voimavarat alkavat pikku hiljaa lisääntyä, niin surun musta aukko voi väistyä taka-alalle, ainakin edes hetkeksi.

 

 

PS. Äsken ihmeteltiin äitin kanssa sitä, että hänen vatsansa on kahdessa päivässä pienentynyt huomattavasti! Eli selvästi turvotus on vähentynyt ja vielä lyhyessä ajassa.

 

 

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *