Hae
Kutsu vapauteen

Nivelrikko saksanpaimenkoiralla- miten ollaan pärjätty

upea loppuvuosi

Olen viimeksi kirjoittanut Tuton kuulumisia viime syksynä kun tehtiin vielä tulos peltojäljeltä. Ennen kun jatkat lukemista eteenpäin, niin lue postaus täältä niin pääset kärryille koiran nivelrikosta. Kuten postauksessa kirjoitin viime kesä oli huippu ja niin oli syksy ja loppuvuosikin: koira oli nivelrikosta huolimatta TOSI hyvässä kunnossa. Lenkkeiltiin paljon pehmeällä alustalla ja nautittiin elämästä. Tottistakin tehtiin välillä lenkillä minuutti kerrallaan ja se piristi eläkeläisen mieltä selvästi- voi sitä hymyn määrää. Suolisto-ongelmatkin ovat loistaneet poissaolollaan jo usean vuoden ajan ja liitän sen tottiksen tavoitteellisen treenamisen lopettamiseen. Koira mitä ilmeisemmin halusi miellyttää minua ja viettiä nostamalla teki liikkeet vaikka ei olisi oikeasti siihen enää pystynytkään. Tämä aiheutti tietty stressiä, joka ilmeni suolisto-ongelmina. No tottis tietenkin lopetettiin heti kun sain tietää röntgenkuvien karun todellisuuden: olkapään nivelrikko oli edennyt reilussa vuodessa lievästä erittäin vakavaksi. Järkytys oli erittäin kova eikä mun pää pysynyt tässä hommassa mukana: miten voin nivelrikko edetä NOIN nopeasti, häh?

metsäpolut muuttuivat luistinradaksi

Vielä joulukuun lopussa Tuto halusi tehdä tunnin lenkkejä eikä oireillut oikeastaan mitenkään etupäätään. Kelit alkoivat yllättäen lämpenemään ja lumen sijasta alkoi sataa vettä! Metsäpolut muuttuivat luistinradoiksi ja kävelytiet hiekoitettiin tietenkin. Uudenvuoden päivänä söimme päivällistä koko perheen kanssa. Yleensä Tuto nukkuu pöydän alla jaloissa kun perhe on koolla: siellä kuuden jalkaparin rapsutettavana on mukava ja turvallinen kölliä. Mutta ei tällä kertaa: huomasimme, että koira oli mennyt eteisen liukuovien taakse istumaan ja sieltä katseli meitä surullisena. Todella poikkeavaa vetäytymistä eikä lainkaan koiralle tyypillistä käytöstä. Illalla koira tuli luokseni korvat alhaalla päätään roikottaen ja paino päänsä syliini. Voi paska, se oli kipeä. Kipu ei ollut mitään todella pahaa, koska ei valittanut eikä läähättänyt.

douppaus tramalilla ja Neurontinin nosto

Tuto doupattiin 3,5 päivän ajaksi Tramalilla, joka selkeästi auttoi. Ja tietty pidettiin levossa. Liukkaat kelit kuitenkin jatkuivat ja edelleen jatkuvat, joten tilanne on jälleen pahentunut ja vaihtelee päivittäin. Välillä koira on lenkillä ihan onnessaan ja välillä tulee metrin perässä. Varsinkaan asfaltilla koira ei halua lenkkeillä enää ollenkaan, mutta metsässä innostuu juoksemaan vanhaan malliin. Tietenkään muutoinkaan ei harrasteta asfalttilenkkejä, mutta nyt on välillä ollu pakko noiden kelien takia. Ollaan lyhennetty lenkkejä ja illat vietetty sylikkän meidän Nopan huoneen sängyssä: minä kirjoitan ja luen ja koira nukkuu siinä vieressä. Yöt koira nukkuu levollisesti Back and Trackin verkkoloimi päällä eikä muuta kipukäyttäytymistä juurikaan esiinny kuin tuota liikkumishaluttomuutta ja sitäkin vaan asfaltilla.

kortisonipistoksia vai ei

Ollaan mietitty kortisonipistoksen uusimista, niitähän voi laittaa puolen vuoden välein ja edellisestä on jo vuosi. Eilen eläinlääkäri päätti nostaa Neurontinin määrää eli sitä annetaan jatkossa kolme kertaa päivässä eli yhteensä 900 mg päivässä. Cartrophen menee kerran kuussa. Parin viikon kuluttua katsotaan tilannetta uudestaan . Koirien uimahalliinkiin mennään uimaan heti kun tilanne helpottaa ja hierojallakin käytiin muutama päivä sitten Vaajakosken Mustissa ja Mirrissä. Kuten arvelin, Tuto oli ihan umpijumissa.

päivä kerrallaan

Tilanne siis aaltoilee tällä hetkellä ja menossa on selvä pahenemisvaihe. Koiralla ei kuitenkaan ole jatkuvaa kipua eikä se ole levoton. Lääkitystä nostettiin ja koira saa itse päättää miten paljon se haluaa liikkua. Käytössä on kolme erilaista Back and Trackin takkia, säälle kuin säälle.  Tuto saa rakkautta, hellyyttä ja pussaan sen kuonon ihan märäksi monta kertaa päivässä. Eläinlääkäriin ollaan yhteydessä heti jos tilanne pahenee. Ymmärrän, että Tuto ei välttämättä elä kanssamme enää pitkään ja aion huolehtia siitä, että sen elämän viimeiset hetket on elämisen arvoisia. Tällä hetkellä kaikki on hyvin: koira makaa sängyssä jaloissani ja aina välillä tulee ihan kiinni minuun. Välillä lopetan kirjoittamisen ja silitän tuota rakasta päätä ja yritän olla miettimättä huomista ja aika ajoin ilmestyvää kuristavaa tunnetta kurkussani. Nautin joka hetkestä kun saan vielä tuijottaa noihin viisaisiin silmiin, joissa vielä paistaa elämänilo nivelrikosta huolimatta<3

Ps. Viikon kuluttua meidän perhettä kuvataan yhteen tv-ohjelmaan 6 päivää, joten Tuto tullaan näkemään televisiossa vielä tämän kevään aikana. Valitettavasti en voi vielä paljastaa ohjelman nimeä, mutta kirjoitan kyllä siitä blogissani heti kun ohjelman nimen saa julkaista.

Myohemmin lisätty: Tuto sai kortisonipistoksen olkapäähän toissapäivänä ja on toipunut hyvin. Valoa tuli tunnelin päähän muutoinkin: sain tietää, että rikko onkin VAIN toisessa olkapäässä eikä molemmissa kuten olen luullut!!?? Eli uuteen nousuun…

 

SEURAA TERVEYSTIETOISTA MATKAANI BLOGISSA, FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA

Instani löydät nimellä satusjoholm.

Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja terveelliseen elämään liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.

Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.

Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä .

6 kommenttia

  1. Sonja kirjoitti:

    Meillä menee Neurontinin rinnalla tulehduskipulääke Carporodyl aamuin illoin. Se on ollut ihan välttämätön, Neurontinhan ei vaikuta siihen tulehdusreaktioon, joka nivelrikossa tekee sitä kipua myös. Kannattaa pyytää sitä kokeeksi rinnalle! Meillä on nivelrikot kyynärpäissä ja kylkiluissa pahimmat, lonkissa lievemmät. Päivä kerrallaan mennään.

    • kutsuvapauteen kirjoitti:

      Kiitos viestistä ja hyvää vointeja teille<3 Tuota en ole tullut ajatelleeksikaan ettei se Neurontin vähennä tulehdusta.
      Pitääpä jutella eläinlääkärin kanssa, kiitos<3

  2. Marjo Mäkelä kirjoitti:

    Meidän jo edesmenneellä valkkarillamme todettiin n. 3-vuotiaana spondyloosi, joka vuosien mittaan eteni koko rankaan, jopa häntään asti. Koira ylsi kuitenkin 10 v 4 kk ikään asti. Söi diagnoosista lähtien lisäravinteena Synoquin Large-kapseleita ja Doil´s öljyä. Myöhempina vuosina oli Neurontin, tulehduskipulääke kuureina aina tarvittaessa (matalalla kynnyksellä) ja Carthrophen-pistokset. Hierontaa säännöllisesti. – Voi kun loppuisivat nämä liukastelukelit ja päästäisiin kaikki turvallisesti liikkumaan.

    • kutsuvapauteen kirjoitti:

      Kiitos viestistäsi<3 Ihanan vanhaksi eli teidän valkkari<3 Täytyy puhua eläinlääkärin kanssa tuosta tulehduskipulääkkeestä!
      Ja mietitään myös kortisonipistoksia kun niistä oli viimeksi suuri hyöty vuoden ajaksi.

  3. Heidi kirjoitti:

    Hei! Eksyin sivulle, kun etsin tietoa neutrontin lääkkeen käytöstä koirilla, meille eläinlääkäri määräsi rimadylin ja neutrontin spondyloosiin. Onko teillä ilmennyt mitään haittavaikutuksia neutrontin käytöstä?

    • kutsuvapauteen kirjoitti:

      Ei ole. Tällä hetkellä on se tilanne, että koira on elämänsä kunnossa:) Tultiin juuri kahden
      tunnin metsälenkiltä, tosin levättiin välillä 20 minuuttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *