Hae
Kutsu vapauteen

NAINEN +45: Aamuäreys


Vietimme hetki sitten mukavaa naisteniltaa ystävieni kanssa. Jotenkin kummasti puheenaihe kääntyi sitten aviomiehiimme ja aamuihin. Olen tunnetusti ollut aina aamuäreä. Äreys kohdallani alkaa helpottaa, siis jos alkaa😂😂, kello kymmenen tietämillä. Eräs ystävistäni kertoi aamuäreän korville hurjan tositarinan joka meni jotakuinkin näin: ”Juuri kun olen saanut aamukahvin ja päivän lehden nenäni eteen ja ajattelen, että saan ihan hetken omaa aikaa ja rauhaa, niin Nestori (nimi muutettu) tulee alakertaan ja alkaa höpöttämään ja kyselemään mitä ihmeellisempiä kysymyksiä. Viime aikoina hän on alkanut aamukahvipöydässä tekemään myös ihan outoja nopeita liikkeitä (ystäväni heilutti käsiään vimmastusti joka puolelle)😂😂😂 Ja mikä pahinta, Nestori on AINA hyvällä tuulella aamulla!!!”

Kaikki pöydän ympärillä olevat naiset olivat hyvin myötätuntoisen ja ymmärtäväisen näköisiä ystäväni elämäntilanteelle. Huomasin kuitenkin, että jotkut näkyivät selvästi ihmettelevän mielessään tuota hyväntuulisuuden problematiikkaa, sen sijaan minä tajusin heti ongelman laajuuden että syvyyden. Lisäksi itseäni hirvitti tuo käsien nopea liikuttelu ja vielä yölläkin kun nauroin itseni uneen mietin, että mistä ihmeessä on kyse😂 Ja pakkohan minunkin oli sitten avautua meidän tilanteesta. 

Aamuäreän ihanne aamu 

Heräämisen jälkeen minun pitää saada olla ainakin tunti ihan hiljaa. En jaksa puhua kenellekään mitään tai jos puhun, niin se on lähinnä ahdistunutta yninää yhdistettynä jos-katse-voisi-tappaa-mulkaisuun. Ihanne aamuni menisi siis näin: saisin ihan rauhassa pestä hampaani ja tehdä aamutoimeni. Puuroa keittäessäni ei lähelläni pyörisi koiria lukuunottamatta ketään, vaan saisin olla omissa mietteissäni (niitä sitten riittää). Sitten saisin aamukahvia nauttiessani rauhassa avata sähköpostini ja lukea lehden. Tässä vaiheessa alhainen verenpaineenikin olisi jo noussut sille tasolle, että pystyisinn edes teoriassa muodostamaan joitakin järkevältä kuulostavia lauseita ja katsomaan vastapäätä istujaa suoraan silmiin ilman että tekisi mieli irvistää. Tämä olisi siis ideaalitilanne.

Sitten se todellisuus

Todellisuus on toisenlainen. Molemmat aikuiset poikani ovat myös aamuäreitä ja- tokkuraisia, joten jos he ovat kotona, niin heidän kanssaan aamut sujuvat kuin tanssi.  Kaikki ovat hiljaa ja ihan muumioita ja tuijottavat eteensä lasittuneella katseella. Ja mikä parasta, nuoremmalla on yleensä vielä aamulla kuulokkeet korvissa. Jos joku uskaltaa kysyä jotakin, vastaukset ovat ns. täsmävastauksia eli lyhyitä ja ytimekkäitä, joiden tarkoitus on nimenomaan saada toinen ymmärtämään, että ole nyt hiljaa. Myöskään lapsuudenperheessäni minua ei koskaan aamuisin ahdisteltu typerillä kysymyksillä eikä minua yritetty saada mukaan minkäänlaisiin keskusteluihin. 

Ongelma on tietenkin sivistynyt ja ulospäinsuuntautunut aviomieheni, joka ystäväni miehen tavoin on aina aamuisin äärimmäisen hyvällä tuulella- ainakin siihen asti kun on kommunikoinut kanssani. Sen jälkeen hyvätuulisuus yleensä haihtuu nopeasti. En vaan voi ymmärtää miten joku ihminen voi olla hyvällä tuulella joka perhanan aamu, 365 päivää vuodessa, vuodesta toiseen- ei herran jumala😤 Voisi kuvitella, että hyväntuulisuus tarttuu. Ei tartu, päinvastoin. Lähes joka aamu mieheni astuu miinaan, joka räjähtää silmille: sulkeutuneesta olemuksestani huolimatta, hän innostuu yleensä aloittamaan jonkin ajankohtaisen yhteiskuntapolittisen (sekin vielä) keskustelun, jonka tyrmään yleensä välittömästi jos-et-lopeta-niin-räjähdän-katsella. Siitähän se päivä sitten lähteekin mukavasti ja jouhevasti liikkeelle😅 Elämä on: toiset ovat aamuisin kuin perseeseen ammuttuja karhuja ja toiset taas lepposia hyvänmielen lähettiläitä.



Olen tullut siihen tulokseen, että aamuäreyttä saattaa helpottaa muutama asia:

1. Hitaat aamut, joita ei ole oikeastaan koskaan eli se siitä.
2. Koiran silitys ja pussaaminen. Mitä enemmän koiria, sen parempi. Mielellään vielä saksanpaimenkoiria, mutta kaikki koirat käy. Ihan jokainen.
3. Kahvi, mitä laadukkaampaa ja enemmän, sen parempi.
4. Käsimerkki, joka onkin osoittautunut avioliittomme pelastukseksi: näytän kädellä ole-hiljaa-ja-anna-mun-olla-
rauhassa-merkin. Näytän sen merkin yleensä jo siinä vaiheessa kun mieheni tulee näköetäisyydelle😅.

5. Aika eli kun kello tulee kymmenen, äreys helpottaa. Ellei, niin kyse ei ole enää aamuäreydestä vaan koko päivän kestävästä ketutuksesta.

Tietenkään aamuäreys on enemmän luonteenpiirteeseen kuin iän tuomiin hormonitoimintaan liittyvä ominaisuus, mutta voin vakuuttaa ainakin omasta puolestani, etteivät mitkään hormonitoimintaan liittyvät nousut ja laskut tätä ominaisuutta ainakaan vähennä.

Loppuun  vielä paljastus: olen myös iltaäreä ihminen😂😂😂 Eli kun kello tulee yhdeksän, sama homma toistuu eli käsimerkit on käytössä. Pitäsiköhän facebookiin perustaa aamuäreiden ihmisten vertaistukiryhmä? Ja aamuäreiden puolisoiden vertaistukiryhmä?

Muita aamu- tai iltaäreitä? Pliiiiiiiiis, onhan?

Oletko jo lukenut NAINEN +45: Peitto päälle, peitto pois postauksen? Se löytyy täältä.

Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa


Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä. 

Päivitän myös säännöllisesti blogin uusimpia ruokakuvia instagramiin, jonka löydät klikkaamalla tätä linkkiä.

Blogin terveellisiä ruokaohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

9 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Olen aamuäreä myös ja ehkä enemmän vielä iltaäreä. Mieheni on myös aina hyväntuulinen vitsiniekka.. Ja oloa ei yhtään helpota lakkaamatta iltaisin pulputtava poika. Onneksi sentään on vähän aamuäreä. Työmatkoilla en todellakaan halua olla sosiaalinen, ihanaa uppoutua omaan maailmaan esim. lukemalla jotain. Huomaan, että iän myötä korostuu entisestään nämä piirteet.. alan jo epäillä että olenko ihmisvihaaja, hehe.. mut mahtava oli lukea juttusi, helpotti heti näin aamusta ��

  2. Unknown kirjoitti:

    joko tukiryhmä löytyy jostain ? 😀

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Aamu- ja iltaäreys – siis väsymyksestä johtuvaa joten voi esiintyä myös päiväaikaan.

  4. Anonyymi kirjoitti:

    No onhan niitä muitakin kuin vain minä! Kiitos ihanasta tekstistä! Niin tuntui tutulta ja vielä tuo koira-momentti on niin totta��

  5. Anonyymi kirjoitti:

    Pulputtaja���� Tsemppiä meille����

  6. Anonyymi kirjoitti:

    Pitäisi perustaa kiireesti��

  7. Anonyymi kirjoitti:

    Kyllä! Väsymys kyllä pahentaa��

  8. Anonyymi kirjoitti:

    Ole hyvä, todellakin on�� Koirat on parhaita❤️

  9. Anonyymi kirjoitti:

    Ole hyvä, todellakin on�� Koirat on parhaita❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *