Hae
Kutsu vapauteen

Ei täällä pärjää kun rakastamalla

reagoimme joka hetki pelosta tai rakkaudesta

 

 

Rakkaus on kaikki. Ilman sitä ei ole yksinkertaisesti yhtään mitään. Päivä päivältä ymmärrän ja tunnen sen vahvemmin. Meistä kukaan ei ole täydellinen eikä yksinkertaisesti pysty elämään joka hetki rakkaudessa vaikka haluaisimme. Ihminen on niin rajallinen ja yksinkertainen ettei ymmärrä aina omaa parastaan ja meissä oleva paha susi eli ego pääsee helposti nousemaan pintaan ja kukkoilemaan. Ajattelen, että reagoimme joka hetki joko pelosta tai rakkaudesta. Itsekkyydestä tai epäitsekkyydestä. Pahuudesta tai hyvyydestä. Miten helppoa elämä olisikaan jos olisimme joka hetki kiinnitettynä ”rakkauden lähteeseen”- mitä se nyt sitten itse kullakin on. Toiset puhuu Jumalasta, toiset henkimaailmasta ja toiset eivät osaa sanoittaa lähdettä- onko tarvettakaan?

 

 

Kuva Pasi Hakala/Studio Varjo

rakkaus on tekoja

 

 

Sanat ovat pelkkää puheen helinää ilman tekoja. On helppo sanoa rakastavansa ja käytännössä toimia rakkaudettomasti. Vasta käytännössä sanat punnitaan: rakkaus on tekoja. On helppo rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta rentoutuneessa mielentilassa. Tämän huomaa esimerkiksi lomalla kun mieli ei täyty arkisista askareista ja velvoitteista ja voi keskittyä oleelliseen eli siihen, mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Sen sijaa arjen kiireessä ja paineessa tilanne on usein toinen. Arki on usein ankaraa ja se tempaisee mukaansa monesti sellaisella intensiviteetillä, että siitä on tietoisesti repäistävä itsensä irti jotta pystyy keskittymään läsnä olevaan hetkeen.

 

Lue myös: Surusta syntyy tekoja- on aika ryhtyä toimeen…

 

pahuuteen ei saa jäädä kiinni

 

 

Maailmassa on niin paljon pahuutta ja vastaavasti valtava määrä rakkautta. Pahuuteen on reagoitava, mutta sihen ei saa jäädä kiinni. Nellin kuoleman jälkeen huomaan reagoivani entistä vahvemmin rakkaudettomuuteen- kohdistuu se sitten minuun itseeni, muihin ihmisiin tai vaikkapa viattomiin eläimiin. Rakkaudettomuus aiheuttaa ahdistusta ja käsin kosketeltavaa pahaa oloa. Viime aikoina olemme päivittäin saaneet kuulla ahdistavia uutisia rajoituksista, kuolemista ja väkivallasta. Meille näytetään ja kuvaillaan tarkasti väkivallantekoja ihmisiä ja eläimiä kohtaan. Ne piirtyvät verkkokalvoillemme ja tallentuvat muistiimme ja vaikuttavat vähintäänkin alitajuisesti. Pahuuden vastapainoksi ja kestämiseksi tarvitsemme rakkautta, hyvyyttä ja pyyteettömyyttä. Sitä, että ego pistetään hetkeksi syrjään ja että ihmiset reagoivat syvimmästä identiteetistään eli rakkaudesta ja totuudesta käsin. Omana itsenään ilman naamareita

 

Lue myös: Väkivalta koiraurheilussa- vaiettu salaisuusko?

 

yhteiskunnallisen murroksen aika

 

 

Elämme yhteiskunnallisen murroksen aikaa: aikaisemmin hiljaisesti hyväksytyt epäkohdat nostetaan pintaan ja keskustelun alle. Asiat, joista ennen vaiettiin nostetaan julkiseen keskusteluun- koski se sitten naisten alistamista, kiusaamista tai eläinten pahoinpitelyä. Vanhat toimintamallit puretaan ja niitä kyseenalaistetaan. Se mikä oli ennen sallittua, on huomenna kiellettyä. Toiset toivottavat muutoksen avosylin vastaan, toisilla se aiheuttaa muutosvastarintaa ja kapinointia. Siellä missä on ihmisiä, vallitsee aina hyvän ja pahan välinen taistelu. Se taistelu käydään sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla. Maailma tarvitsee ihmisiä, jotka taistelevat hyvän puolesta pahaa vastaan. Ihmisiä, jotka reagoivat rakkaudesta eikä pahuudesta. Toista ihmisistä ei voi muuttaa, muutos lähtee aina itsestä ja omien motiivien rehellisestä tarkastelusta. Ja se jos jokin on vaikeaa, mutta palkitsevaa. Ja mielestäni se on ainut oikea suunta niin yhteiskunnan kuin yksilönkin tasolla.

 

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd

 

Lue myös:

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *