Hae
Kutsu vapauteen

Näyttää siltä, että selviän sittenkin tästä kaikesta

viimeinen puoli vuotta on mennyt sumussa

 

 

Elämä heittää meidän eteen aina aika ajoin kriisejä ja henkilökohtaisia katastrofeja. Asioita, joita viimeiseksi haluaisimme elämäämme juuri sillä hetkellä.. Aihetta käsiteltiin TerveysSummitin LIVE lähetyksessä viikko sitten, jossa Karita Aaltonen haastatteli minua. Tuo lähetys nauhoitettiin ja se löytyy blogini facebookista (kiinnitetty julkaisu heti sivuston yläosassa) ja  Biomedin facesta, jossa sen voi käydä kuuntelemassa. LIVEn aikana kerroin paranemistarinani vakavasta kosteusvaurioastmasta, VHH ja ketoruokavaliosta ja paljon muusta. Haastattelussa kerroin, että olen ollut keskellä henkilökohtaista kriisiä jo yli puoli vuotta ja nyt alkaa tuntumaan pikku hiljaa siltä, että  tunnelin päässä häämöittää valon pilkahdus. Olen koko ajan tiennyt selviäni tästä kaikesta vaikka välillä ei ole siltä tuntunutkaan. Tämän vuoksi en ole jaksanut jakaa itsestäni paljoa täällä blogissa, kun ei ole ollut mitään  jaettavaa. Ei tyhjästä tai rikki menneestä astiasta voi mitään ammentaa, sen pitää antaa ensin täyttyä.

 

 

Lue myös: Löysin itseni keskeltä outoja tapahtumia- eihän tämmöistä voi kenellekään tapahtua!

 

 

 

 

myrskyn silmässä on vaikea tuntea kiitollisuutta

 

 

Kun jouduin myrskyn silmään viime keväänä, niin nauhoitin videon, jonka voit kuunnella tuosta ylhäältä. En pystynyt sitä julkaisemaan ennen kuin nyt. Uskon edelleen siihen, että elämän tarjoamat haasteet ja kriisit ovat meille annettuja lahjoja. Kun otamme ne vastaan sellaisena kuin ne tulevat ilman että taistelemme vastaan, niin ne kääntyvät suureksi siunaukseksi. On vaikea tuntea kiitollisuutta silloin kun elämän perustukset heiluvat ja myrsky on kovimmillaan- kaikki energia menee selviytymiseen päivästä toiseen. Siitä huolimatta aina välillä voi huokaista kiitoksen universiumille kaikesta siitä paskasta mitä elämä on heittänyt vasten kasvoja, tuntui miltä tuntui. Kiitollisuuden tunne tulee sitten myöhemmin samoin kuin ymmärrys siitä, mikä tarkoitus kaikella on ollut. Tärkeintä on se, ettei ala vaatimaan itseltään yhtään mitään siinä tilanteessa kun voimat ovat muutoinkin vähissä. Oma keho tarvitsee kaiken sen tuen ja armollisuuden mitä voit itsellesi antaa eikä sitä kannata rasittaa millään turhalla.

 

olen koonnut itseni kasaan useita kertoja elämäni aikana

 

 

Olen kokenut tämän kaiken monta kertaa aikaisemminkin eli olen koonnut itseni kasaan useita kertoja elämäni aikana. Jokaisen myrskyn jälkeen olen muuttunut enemmän siksi persoonaksi joka minä oikeasti olen ja lähtenyt lentämään korkeammalle. Hienoja sanoja, joiden takana on paljon tuskaa, mutta myös vapautta ja aitoa kiitollisuutta nöyryyteen kiedottuna. Nöyryyttä elämän edessä ja sen korkeimman voiman, joka meidän elämää liikuttaa. Joka suuressa viisaudessaan antaa meille mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä haasteiden kautta. Jos me vain annamme sen kaiken tapahtua emmekä harraa vastaan ja katkeroidu. Katkeruus edustaa minulle pystyyn kuolemista ja seisovaa vettä: vaikka elät, niin olet henkisesti kuollut eikä elämä virtaa enää eteenpäin.

ajanjakso ei jätä mitään pimentoon, päin vastoin nostaa kaiken pintaan

 

 

Olen kokenut vahvasti että tämä ajanjakso jota elämme juuri nyt, nostaa kaiken pinnan alla kyteneen pintaan. Kaikki mikä on painettu alas, nousee esiin. Tämä näkyy ihmisten mielissä myllerryksenä ja ahdistuksena. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa, virheitä ei tapahdu. Itse olen viime kuukaudet keskittynyt hermoston tasapainottamiseen tekemisen ja suorittamisen sijasta. Olen viettänyt aamuisin tuntitolkulla aikaa umpimetsässä koirien kanssa. Olen hellittänyt, antanut itselleni luvan vain olla ja ihmetellä. Olen myös hyväksynyt sen, että en tiedä mitä huomenna tapahtuu. Olen päästänyt irti asioiden hallitsemisesta ja suunnittelemisesta. Juuri tällä hetkellä kellun rentouden tilassa eikä minun tarvitse tietää huomisesta. Ja se tuntuu hyvältä.

 

Tuu instaan: satusjoholm

 

 

 

viimeisimmät postaukset

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.