Hae
Kutsu vapauteen

Onnellisuus- mistä sen löytää?

Kukapa meistä ei haluaisi olla onnellinen. Mitä enemmän tavoittelet onnellisuutta, sen kauemmaksi se karkaa. Mitä enemmän odotat jonkun toisen tekevän sinut onnelliseksi, sitä useammin joudut pettymään. Mitä kovempaa juokset onnellisuuden perässä, sen uupuneemmaksi tunnet olosi. Mitä enemmän ajattelet ajatuksia mikäli-saisin-hänet/jonkun asian-olisin-onnellinen, sitä enemmän petät itseäsi. Kun toiveesi toteutuu, tunnet onnellisuutta jonkun aikaa, mutta taas se häviää. Ikäänkuin onnellisuuden mysteeri leijuisi pilvenä pääsi yläpuolella- melkein voit koskettaa sitä kunnes tuuli puhaltaa sen pois.

Kaikki tavoittelu vie meidät pois nykyhetkestä eli siitä ainoasta hetkestä, jolla on merkitystä. Tommy Hellsten on kirjoittanut kirjan ”Saat sen mistä luovut”. Eli tulisinko onnelliseksi jos luovun sen tavoittelusta eli en enää yrittäisi olla onnellinen? Alkaisinkin keskittyä kulloiseenkin hetkeen joka aistillani enkä tavoittelisi enää mitään vaan antaisin asioiden tapahtua omalla painollaan ja hetkellään eli silloin kuin ne olisivat valmiita tapahtumaan. Hyväksyisin itseni kokonaisena eli sellaisena kuin olen- myös ne kurjimmat ja heikoimmat puolet itsestäni, joita en halua myöntää edes itselleni, saatikka muille. Ne demonit, joiden peittelyyn olen käyttänyt valtavasti aikaa ja energiaa ja joiden olomassa oloa en halua edes ajatella. Uskaltaisin katsoa itseäni rehellisesti ja alastomana ilman mitään suojakilpiä tai panssareita.

Eli sen sijaan, että juoksisin tavaroiden, saavustusten ja ihmisten perässä, tutustuisinkin omaan itseeni. Antaisin itselleni luvan rakastaa itseäni kokonaisena ilman, että yrittäisin muuttaa jotakin osaa itsestäni. Ilman, että kieltäisin joitakin piirteitä itsessäni. Ilman, että arvostelisin itseäni. Ilman yhtään ajatusta siitä, että pystyn-hyväksymään-itseni-mikäli-pääsen-tästä-ja-tästä-luonteenpiirteestäni-tai-ominaisuudestani-eroon. Tai että hyväksyn itseni sitten kun…Uskaltaisin katsoa silmästä silmään sitä sisäistä pientä lastani, joka huutaa hyväksyntääni ja sitä, että se tulisi nähdyksi ja kuulluksi, kokonaisena kaikkine puolineen. Ja rakastetuksi juuri sellaisena kuin se on. Vajavaisena, epätäydellisenä eli ihmisenä.

Minä näen. Olen aina nähnyt. Näen tulevia tapahtumia, aistin ihmisten energioita eikä kyse ole mistään mystiikasta vaan lahjasta. Lahjasta, jota täytyy hoitaa rakkaudella ja vastuullisella viisaudella. Herkkyyteni on sekä suurin vahvuuteni että heikkouteni. Herkkyyteni ja kykyni nähdä asioita ja tulevia tapahtumia on sekä johdattanut minut onnellisuuden ja elämän tarkoituksen ytimeen että vienyt minut syvään mustaan kuiluun. Olen ymmärtänyt, että olen itse vastuussa onnellisuudestani. Kukaan muu ei voi tehdä minua onnelliseksi ellen itse tee ensin itseäni onnelliseksi. En voi rakastaa ketään ehdoitta, ellen rakasta ensin itseäni ehdoitta. Ja kun nostan katseeni hetkeksi pois tästä rakkaudesta, kadotan onnellisuuden ja itseni. Ja mikäli etsin onnellisuutta itseäni ulkopuolta, se lipuu koko ajan kauemmaksi. 

Rakkaus elää täydellisessä vapaudessa ja vapaa ihminen on onnellinen. Kukaan muu ei voi vapauttaa sinua kuin sinä itse. Sinä itse olet siis itsesi vapauttaja ja näin ollen vastuussa itsellesi omasta onnellisuudestasi. Rakkaus on luottamusta siihen, että minä riitän itselleni tälläisenä kuin olen. Olen täydellinen epätäydellisenä, vajavaisena ja heikkona. Ja uskallan olla itselleni rehellinen kaikissa eteeni tulevissa asioissa ja ymmärrän, että kaikki asiat tapahtuvat tarkoituksella. Myös ne pahimmat, jotka ovat itse asiassa niitä suurimpia lahjoja. Mitä suurempi ongelma, sitä suurempi lahja. Kun alat elämään siten, että kiität jokaisesta eteesi tulleesta haasteesta tai ongelmasta, nouset samalla ongelman yläpuolelle ja ymmärrät, ettei ongelmia enää ole. On vaan vaikeuksien valepukuun piilotettuja oppiläksyjä ja mitä suurempi ongelma, sitä suurempi kasvu.

Kun rakastat itseäsi ehdoitta, olet onnellinen. Osaat vetää terveet rajat oman persoonasi ympärille eli uskallat tulla näkyväksi ja osaat sanoa myös ei. Ympäröit itsesi ihmisillä, jotka kunnioittavat sinua ja sinulla on voimaa luopua ihmissuhteista, jotka estävät sinua kasvamasta tai vievät sinusta energiaa. Et enää pelkää hylätyksi tulemista, koska olet jo kohdannut omat pelkosi. Katsonut niitä silmästä silmään ja antanut luvan niiden olemassaololle. Suurin pelko ihmisellä on se, ettei häntä rakasteta. Kun rakastat itseäsi, olet aina rakastettu. Olet aina turvassa. Olet aina onnellinen. Ja pystyt myös vastaanottamaan rakkautta itsesi ulkopuolelta koska tiedät, että olet rakastamisen arvoinen.

Äsken koin hetken ajan syvää onnellisuutta paistaessani vohveleita terassilla auringonpaisteessa (vhh vohvelipizzaohje tulee blogiin viikonloppuna). Otin kiinni siitä hetkestä, sillä en tiedä milloin koen yhtä syvää onnellisuutta seuraavan kerran. Ehkä tässä elämästä on loppujen lopuksi kyse. Elää tässä hetkessä…

Blogin etusivulle pääset täältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *