Kuulumisia- syvällisiä sellaisia

Kirjoittelen nyt ihan vaan kuulumisia, koska yllättäen tää bloggaaminen tuntuukin taas tosi rentouttavalta. Ei ole salaisuus, että olen ollut lopen kyllästynyt tähän mun blogiin jo pidemmän aikaa. Olen siitä kirjoittanutkin ja tavallaan päästänyt irti koko blogista. Ymmärsin, että mähän voin lopettaa tämän kirjoittamisen milloin haluan enkä siis ole naimisissa tämän kanssa vaikka se siltä on välillä tuntunutkin. Se oli tosi vapauttavaa ja virkistävää, koska tästä blogista oli tullut mulle viimeisen kahdeksan vuoden aikana työleiri. Siitä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi, että tästä on seurannut myös paljon hyvää niin minun kuin monen muunkin elämään. Ja nyt mulla on ollut viime aikoina taas ikävä sen hyvän ja tämän blogin pariin. Olen ollut tosi yllättynyt siitä, että vaikka olenkin viime aikoina blogannut harvakseltaan (en ymmärrä miten ennen jaksoin kirjoittaa NIIIIIN paljon), niin siitä huolimatta tätä blogia luetaan edelleen tosi paljon eli tämä on edelleen Suomen luetuimpia terveysblogeja. Uskomatonta.

kutsuin itseni vapauteen

Ymmärsin vasta myöhemmin, että päästämällä irti bloggaamisesta kutsuin itseni vapauteen. Perustaessani tämän blogin ihmettelin monesti, että miksi ihmeessä tämän blogin nimeksi tuli juuri Kutsu Vapauteen. Ja yhtä monta kertaa olen ymmärtänyt mikä viisaus tuossa nimessä on. Nimittäin vapaus on rakkautta ja rakkaus vapautta. Ja mun sydämeni syvin toive on elää täydellisessä vapaudessa ja rakkaudessa tai ainakin niin täydellisessä kun kulloisena hetkenä pystyn. Se on se mun elämän tärkein päämäärä eikä sen saavuttaminen onnistu ellen päästä irti kontrollista eli niistä naruista, joilla yritän hallita elämääni ja asioiden lopputulosta. Nyt varmaan ajattelet, että no onpa ulkokultaista sanan helinää ja ymmärrän ajatuksesi oikein hyvin. Ei ajatuksissa ole mitään väärää. Jokaisella meistä on oma tie ja syy miksi tänne maailmaan on inkarnoitunut. Uskon vahvasti, että meillä jokaisella on elämäntehtävä ja ihminen ei löydä rauhaa ja onnea ennen kuin menee sitä kohti. 

se mun toinen kirja…

Tämän blogin kirjoittaminen ei ole mun elämäntehtävä, vaan tämä on sinne päin. Viime viikkojen aikana olen tiedostanut entistä vahvemmin, että mun elämäntehtävä on ”sen mun toisen kirjan” kirjoittaminen, jonka kirjoittamista olen vältellyt ja väistellyt viimeiset kaksi vuotta. Nellin kuoleman jälkeen kirjoitin kirjaa pari vuotta tosi intensiivisesti kunnes tuli täysi stoppi. Sen jälkeen en ole kirjoittanut sanaakaan ja päätin etten enää julkaise kirjaa. Pari viikkoa sattumalta törmäsin tekeleeseen ja luin sen läpi. Osa tekstistä on täysin raakiletta, osa sellaista etten voi ymmärtää miten MINÄ olen osannut kirjoittaa sillä tavalla! En tiedä milloin on tämän kirjan loppuun saattamisen aika. Sen kuitenkin tiedän, että mun elämä muuttuu täysin mikäli tuo kirja joskus julkaistaan. KOSKA silloin mä revin itseni täysin auki mikä on todella pelottavaa. Kirjan julkaisemisen jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen ja sen vuoksi mun täytyy olla ”valmis” siihen kaikkeen mitä siitä seuraa. Tai edes jotenkin valmistautunut eri tavalla kuin tähän saakka. Nimittäin se kirja ei ole todellakaan mikään reseptikirja. Se on shokeeraava, järkyttävä, pysäyttävä ja ihan kamala. Olipas mahtava myyntipuhe. 

sormet vaan liikkuivat näppäimistöllä

Jaahas. En tiedä miksi kirjoitin tämän postauksen. Mun piti kirjoittaa ihan pinnallisia kuulumisia. Mutta tää meni nyt näin. Sormet vaan liikkuivat näppäimistöllä. Vähän pinnallisemmista kuulumisista sen verran, että tällä hetkellä illat menee koiratreenien parissa. Välillä tuntuu siltä, etten oikein muuta haluaisi tehdäkään kuin treenata Oven kanssa. Se on niin palkitsevaa kun mennään asioissa eteenpäin ja niin turhauttavaa jos junnataan paikoillaan. Ja kumpaakin tapahtuu koko ajan. Ja edelleen teen kahta työtä eli tekemistä riittää. Mutta huomaatteko: en enää valita ainaista kiirettä??!! Olen nimittäin tullut siihen lopputulokseen, että mulla on AINA kiire koska luon sen kiireen itse. Ellei sitä ole, niin pian on. Sellainen mä olen. Ja se on ihan ok siitä huolimatta, että se on rasittavaa mulle ja mun läheisille. 

Tuu instaan @satusjoholm.

Rakkaudella,

Satu