Hae
Kutsu vapauteen

Tarvitaanko ketoruokavaliolla kuituja?

sisältääkö ketoruokavalio aina liian vähän kuituja?

 

Usein sanotaan, että ketoruokavalio sisältää liian vähän kuituja ja joskus se voi pitää paikkansakin. Ketoruokavaliota voi noudattaa miljoonalla eri tavalla- ihan niin kuin kaikkia muita ruokavalioitakin. Eli kukaan ei voi sanoa, sisältääkö juuri Sinun ruokavaliosi liian vähän kuituja ellei tiedä tarkalleen ruokavaliosi sisältöä. Suomalaiset saavat todennäköisesti eniten kuitua viljatuotteista, jotka puuttuvat ketoruokavaliosta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että viljatuotteet ovat ainoa kuidun lähde ja että ketoruokavalio sisältää automaattisesti liian vähän kuituja. Se saatko ketolla tarpeeksi kuituja riippuu täysin siitä miten koostat ruokavaliosi. Olen kirjoittanut aikaisemmin tietopaketin kuiduista, lue se täältä ennen kuin jatkat eteenpäin lukemista.

 

 

Lue postauksia ketoruokavaliosta ja painonhallinasta täältä.

 

 

tarvitaanko kuituja jos suolisto-ongelmat ovat helpottaneet ketolla?

 

 

Tarvitaanko ketoruokavaliolla kuituja jos suolisto-ongelmat ovat nimenomaan helpottaneet siirryttäessä ketoruokavaliolle? Usein kuuluu sanottavan, että vatsan turvotus ja vatsavaivat nimenomaan helpottivat kun kuidut jätettiin vähemmälle ruokavaliossa. Kuituja pidetään ongelmallisena ja olen törmännyt aika ajoin väitteeseen, että ketoruokavaliolla ei tarvitse kiinnittää huomiota kuitujen saantiin. Haluan esittää heti alkuun Sinulle yhden kysymyksen pohdittavaksi. En siis väitä mitään, esitän vaan kysymyksen 😀 Sitä ennen muistutan, että kuidut eli prebiootit ovat hyvien suolistobaktereiden eli probioottien ravintoa (määritelmän kuiduista ja maitohappobakteereista löydät tietopaketti kuiduista postauksesta). Ilman ravintoa hyvät suolistobakterit eivät kykene lisääntymään suolistossa. Mikäli ketoruokavalio tai mikä tahansa ruokavalio ei sisällä tarpeeksi kuituja, niin miten käy suolistobaktereiden ja yleisen terveydentilan pitkällä aikavälillä? 

 

 

Lue myös: VHH tuorepuuro- runsaasti kuitua ja hyviä rasvahappoja

 

 

johtuivatko suolisto-ongelmat sittenkään kuidun saannista?

 

Ketoruokavalio  voi helpottaa oleellisesti suolistovaivoja. Tiedän ihmisiä, jotka ovat saaneet jopa tulehduksellisen suolistosairauden remissioon siirtyessään ketolle. Ja todella monella  hiilihydraattien rajoittaminen helpottaa lievempiä vatsavaivoja kuten ummetusta, vatsan turpoamista ja ilmavaivoja. Itsekin lukeudun niihin henkilöihin, joiden suolisto-oireet ovat helpottaneet ketoruokavaliolla. En ole koskaan kärsinyt vatsan turvotuksesta, mutta ilmavaivoista ja ripulista olen. Ne ovat hävinneet kokonaan ketolla sillä edellytyksellä etten syö liian usein kananmunaa, josta saan viivästyneitä allergiaoireita. Olen kirjoittanut aiheesta lisää täällä.

 

Suolisto-oireiden helpottaminen kertoo siitä, että keton myötä ruokavaliosta on jäänyt pois jotakin sellaista, joka on aikaisemmin aiheuttanut suolisto-oireita. Näitä ruoka-aineita voivat olla esimerkiksi viljatuotteet, jotkut hedelmät ja palkokasvit. Puhumattakaan sokerista ja vehnäjauhosta, jotka saattavat lisätä hiivan liikakasvua. Vaatii todellista salapoliisin työtä selvittää miksi suolisto-oireet ovat oikeasti helpottaneet ja usein totuus jää pelkän arvailun varaan. Joskus saatetaan osoittaa turhaan kuituja syyttävällä sormella, koska ajatellaan että kuituja saadaan ainoastaan runsaskuituisista viljatuotteista, mikä ei tietenkään pidä paikkansa. Tai saatetaan virheellisesti ajatella, että kaikki kuidut sisältävät runsaasti hiilihydraattia, mikä ei myöskään pidä paikkaansa.

 

 

Kuitupitoiset ketorieskat

mikä määrä sitten on tarpeeksi kuituja?

 

 

Olemme kaikki yksilöitä enkä usko, että kukaan osaa vastata siihen kuinka paljon juuri SINÄ tarvitset kuituja. Oikea vastaus olisi varmaan RIITTÄVÄSTI. Riittävästi, jotta suolistomikrobit saavat ravintoa ja suolisto toimii säännöllisesti. Harva meistä saa ruokavaliossaan liikaa kuituja oli ruokavalio mikä tahansa- toki poikkeuksiakin on:) Yksi poikkeus olen minä, joka olen nuorempana nauttinut niin runsaasti kuituja, että menin vesiripulille. Eli ei sen kuidun kanssa ihan liiallisuuksiinkaan mennä:) Liian runsaskuituinen ruokavalio voi aiheuttaa samanlaisia oireita kuin liian vähäkuituinenkin eli ei kuitujenkaan nauttimessa tarvitse liiallisuuksiin mennä- kohtuus kaikessa ja ennen kaikkea se maalaisjärki mukaan:)

 

kuidun lähteet ketoruokavaliolla

 

 

Mistä sitten saa kuituja ketoruokavaliolla, koska viljatuotteet, pakokasvit, juurekset ja hedelmät ovat pannassa? Kuituja saa mm. siemenistä, pähkinöistä, vihreistä vihanneksista, marjoista (mansikka ja vadelma sisältävät vähiten hiilaria) ja kuitulisistä. Itse teen paljon kuitupitoisia ketoleipiä ja olen julkaissut blogissani kymmeniä VHH leipäohjeita. Teen myös runsaskuituisia tuorepuuroja, jotka sisältävät siemeniä, psylliumia ja kuitulisiä. Katso ohjeita kootusti täältä. Myös uuden kirjani VHH ruoka- ja herkkuohjeita resepteissä on erityisesti kiinnitetty huomiota ohjeiden hyvään rasvahappo- ja kuitupitoisuuteen. Vaihtoehtoja siis on- kyse on vaan siitä haluaako kiinnittää huomiota kuitupitoisuuteen ketoruokavaliolla. Vähän se vaatiin viitseliäisyyttä ja ennen kaikkea asian tiedostamista ja huomioon ottamista. Mutta mielestäni se kannattaa varsinkin jos ketoruokavalio on elämäntapa eikä muutaman kuukauden mittainen dieetti.

 

 

Seuraa ketoelämääni ja osallistu ketoliveihin instassa: satusjoholm

 

 

TILAA VHH RUOKA- JA HERKKUOHJEITA KIRJA JA TERVETULOA SYKSYLLÄ ALKAVAAN KETO VERKKOVALMENNUKSEEN

 

 

Voit tilata kirjan hintaan 23,50 (+ 4,90 postimaksu) laittamalla sähköpostia tänne: kari.sjoholm10@outlook.com Hinta 23,50 + 4,90 postimaksu. Kirjan 2. painosta on vielä muutama kappale jäljellä, 3. painos ilmestyy 15.8.2021.

 

 

 

 

 

Apinanmieli rauhoittuu ja näkökenttä kirkastuu

joogatauko ja apinanmieli

 

 

Satutin lokakuussa olkapääni tapaturmaisesti, jonka johdosta jouduin pitämään muutaman viikon tauon joogaharjoituksessani. Olo alkoi muuttua käsittämättömän tunkkaiseksi ja tukkoiseksi, ihan kuin yhteys kehooni olisi kadonnut kokonaan. Mieli alkoi muuttua rauhattomaksi apinamieleksi, kuten joogapiireissä asiaa kutsutaan vaikka meditoin ja tein hengitysharjoituksia päivittäin. Ikään kuin fyysisen harjoituksen puuttuminen vaikuttaisi mieleeni enemmän kuin meditaatio. Hämmentävää. Tämä taas näkyi yöunessa, jonka virkistävä vaikutus heikentyi. Olen kokenut tämän aikaisemminkin kun olen kahdenkymmenen vuoden aikana pitänyt taukoa joogasta. Mistä oikein on kysymys?

 

 

eka joogatunti oli valtava pettymys- ei ikinä enää!

 

 

Lähestyn asiaa kahdenkymmenen vuoden takaa eli palaan ajassa taaksepäin ajanjaksoon, jolloin jooga löysi minut, riutuneen kehoni ja apinamieleni. Joogit tietävät, että ihminen itse ei löydä joogaa vaan jooga löytää ihmisen. 2 000 luvun alussa aloin lukemaan kirjastosta löytyviä joogakirjoja, jotka olivat todella vanhoja. Siitä huolimatta ne puhuttelivat minua vahvasti. Muistan edelleen mustavalkoiset asanakuvat, joiden linjauksia opettelin kirjan kuvia katsellen. Hakeuduin ensimmäiselle joogatunnilleni, joka oli valtava pettymys. Sali täynnä mummoja, kylmä lattia, tylsät asanat, liian hidas tahti, ohjaajan monotoninen ääni-olin aivan jääkalikka kun raahauduin pettyneenä autolleni, ei ikinä enää!! Se siitä. Olen aina ollut hyvin fyysinen ihminen, joka on purkanut kehoon ja mieleen kerääntyneen kuonan voimakkaalla liikunnalla. Tanssija ja voimistelija minussa myös halusi haastavampia ja näyttävämpiä asanoita, kuin mitä kansalaisopiston hathajoogatunti tarjosi. Lähestymistapani joogaan oli pelkästään fyysinen. Siitä huolimatta kutsuuni vastattiin.

 

” Jos rentoutumiselle annetaan hyvät olosuhteet, se leviää nopeasti autonomiseen hermojärjestelmään, ääreishermoston, sisäeritysjärjestelmän ja immuunijärjestelmän kautta koko ihmiseen”. (Lindh, 1998)

 

 

näkökyky kirkastui ja pumpulimainen olo

 

 

Kun oppilas on valmis, opettaja saapuu paikalle, taas yksi jooginen sanonta. Muutaman viikon kuluttua löysin itseni asthangajoogatunnilta, joka oli juuri rantautunut kotikaupunkiini. En voi sanoin kuvailla sitä kotiintulemisen tunnetta, jonka koin ensimmäisellä tunnilla- siitä huolimatta, että linnun luisiin ranteisiini sattui voimakkaat aurinkotervehdyssarjat. Sain sitä mitä kaipasin: fyysisyyttä, kurinalaisuutta ja säännöllisyyttä. Harjoitus oli minulle edelleen pelkästään fyysinen, mutta muistan sen pumpulimaisen hyvänolon tunteen, joka seurasi aina harjoituksen jälkeen. Ihan kuin kaikki olisi hidastunut ja kirkastunut yhtä aikaa. Kaamoksen pimeydessä loistava liikennevalojen kirkkaus otti silmiini ihan uudella tavalla- paransiko harjoitus näköäni, mitä ihmettä!. Olin kuin uusi luomus. Jäin koukkuun enkä tuolloin tiennyt edes mihin.

 

 

Lue myös: Autonominen hermosto ei tasapainotu hetkessä- hengityksen merkitys

 

 

rauhoittumista, olemista ja pohjatonta rakkautta

 

 

Opiskelin joogaohjaajaksi ja vuosien myötä joogaharjoitukseni on muuttunut paljon niin kuin on joogikin. Olen ymmärtänyt joogan syvemmän merkityksen, joka on paljon muutakin kuin asanaharjoitusta. Se on soljuvaa hengitystä, pysähtymistä, rauhoittumista, maadoittumista, väkivallattomuutta itseäni ja muita kohtaan, armollisuutta, itsensä kuuntelua, pohjatonta rakkautta ja ennenkaikkea kehon ja mielen yhteyttä. Fyysisen harjoituksen myötä kehoni yhdistyy hengityksen kautta mieleeni, jonka seurauksena autonominen hermosto pääsee rentoutumisen ja palautumisen tilaan. Keho ja mieli saavat hetken lepotauon, jolloin parasympaattinen hermosto eli rentoutumisjärjestelmä aktivoituu. Sen seurauksena hypotalamuksesta erittyy oksitoniinihormoonia, joka aiheuttaa pumpulimaisen hyvänolon tunteen. Olen jäänyt koukkuun tuohon tunteeseen, koska tunnen sen olevan osa aidointa minua. Se osa, joka ei vaadi suorittamaan, tekemään ja menestymään. Sille riittää se, että vaan olen. Ja nykyään tiedän mistä tuossa pumpulimaisessa olossa ja näkökentän kirkastumisessa on kysymys<3

 

 

Tänään instassa @satusjoholm hermostoa rauhottava LIVE harjoitus klo 19.00- tuu mukaan!

 

 

LUE LISÄÄ PALAUTUMISESTA JA UNESTA