Olen kirjoittanut usein että elämässä ei tapahdu virheitä. MInulla on molemmissa pohkeissa ”EVERYTHING HAPPENS FOR A REASON” tatuioinnit. Toisessa tekstinä, toisessa sankskriitin symbolina. Olen kirjoittanut myös, että niillä pahimmilla asioilla elämässä on suurin tarkoitus. Mitä suurempi tuska, sitä suurempi siunaus. Ja että pahimmat asiat ovat niitä suurimpia lahjoja. Vahvoja lauseita, jotka pohjautuvat siihen ajatukseen, että elämääni ohjaa suuremmat voimat, joiden edessä tunnen syvää kunnioitusta. Sellaiset voimat, joiden olemassa olossa minulla on aikaisemmin ollut pelkkä aavistus. Viimeisten kuukausien aikana nuo voimat ovat tulleet tutuiksi, liian tutuiksi.

Viime viikkoina olen suihkuun mennessä varonut vilkaisemasta peiliin, jotta en näkisi vahingossakaan vilaustakaan tatuoinneistani. Tekstit ja symbolit ovat tuntuneet irvokkailta viisasteluilta. Testaako elämä minua nyt tällä hetkellä että uskonko noihin lauseisiin viime viikkojen tapahtumien jälkeen? Elämä on aikaisemminkin vetänyt minut kontalleen ja nöyräksi- ihan niin kuin meitä kaikkia. En ole kasvanut pumpulissa ja jo pienenä lapsena jouduin usein kohtaamaan elämän raadollisen puolen. Tai pitäisikö sittenkin sanoa sain kohdata. Ilman noita elämän tarjoamia kokemuksia en  olisi se Satu mikä olen tänään. En olisi kasvanut siihen mittaan mihin olen tähän mennessä kasvanut. Etkä olisi sinäkään. Siitä huolimatta olen viime aikoina useaan kertaan ajatellut, että oliko Nellin kuolema sittenkin virhe. Ja tuo ajatus saa minut joka kerta voimaan pahoin, koska se on vastoin kaikkea sitä mihin minä uskon. Ja mitä minusta on jäljellä, jos minulla ei ole enää uskoani? Pelkät kuoret.

Olen kirjoittanut myös intiaani vanhuksesta, joka opetti lapsenlapselleen, että meissä kaikissa on kaksi sutta, hyvä ja paha. Se susi meissä voimistuu mitä ruokkii. Ja se mitä ajattelemme, se lisääntyy. Ja se mitä puhumme, muuttuu todeksi. Ja ettemme voi valita mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita sen miten asioihin suhtaudumme. Kaikella on kuitenkin aikansa. Elämällä ja kuolemalla. Ilolla ja surulla. Uskolla ja toivolla. Suru on kohdattava vaikka sen suuruus pelottaisi. Vaikka se tuntuisikin liian suurelta ja julmalta. Syvässä surussakin on jotakin hyvin kaunista ja koskettavaa. Itku ja kaipaus viestittävät meille, että olemme menettäneet jotakin kaunista ja hyvää. Sellaista, jota emme olisi halunneet menettää mistään hinnasta. Ja että meillä on ikävä.

Heräsin tänään 3.30 voimakkaisiin energioihin. Tuntuu kuin tänään koko maailmankaikkeus olisi kanssamme. Intiaaneilla oli tapana juhlia kuolemaa ja surra syntymää. Vaikka ajatus tuntuukin vieraalta ja kaukaiselta omassa kulttuurissamme, niin siinä on kuitenkin paljon kauneutta ja viisautta. Tänään Kaunotar lasketaan siunattuun maahan ja koko luomakunta on kanssamme<3 Kun me itkemme ikäväämme ja tuskaamme, hän ratsastaa pehmeällä niityllä rakkaan hevosensa kanssa kovempaa kuin kukaan koskaan aikaisemmin. Vaaleat pitkät hiukset hulmuten. Kasvoillaan päättäväinen katse, joka katsoo kaukaisuuteen. Sinne, mihin me emme vielä näe ja josta meillä on pelkkä aavistus.

Korona kuulumisia

Korona on yllättänyt meidän perheen viime viikkoina monellakin tavalla. Meidän Noppa ja hänen avovaimonsta Jenni sairastuivat koronaan reilu 2 viikkoa sitten. Kirjoitin aiheesta postauksen täällä. Nopan karanteeni loppui eilen ja sovimme, että kirjoitan blogiin heidän korona kuulumisiaan. Jennin karanteeni jatkuu perjantaihin asti, joten hänen pitää jaksaa vielä muutama päivä neljän seinän sisällä. On ollut vain ajan kysymys milloin poikani saavat korona tartunnan, koska he työskentelevät yökerhossa ja nyt se sitten tapahtui toiselle heistä.

haju- ja makuaistin menetys- ainut tunnistettava oire

Korona altistuksesta oli kulunut 4 päivää kun Nopalle ja Jennille tuli lihassärkyä, päänsärkyä ja nuhaa. Todella yllättävää oli se, ettei kummallekaan tullut  ollenkaan kuumetta, yskää tai kurkkukipua. Oireet kestivät ainoastaan 3 päivää!!! Ensimmäisten päivien aikana Noppaa oli myös huimannut yhtenä päivänä. Noita kolmea päivää lukuunottamatta heidän olonsa on ollut ihan normaali ja kuulemma molemmat olisivat olleet täysin työkykyisiä koko ajan eli todella lievästä taudista on heidän osaltaan ollut kysymys. Perus flunssasta koronan erotti ainoastaan haju- ja makuaistin heikkeneminen. He ovat maistaneet ainoastaan tosi suolaisen ja todella makean maun. Sinänsä lievä taudin kuva koronassa on melko tavallista kovakuntoisilla nuorilla- toisaalta taas toinen heistä kuuluu riskiryhmään, joten ihan rennosti ei ole asiaan voinut suhtautua. Sekin oli yllätys miten älyttömän helposti korona tarttui- eikä kyse ollut muunto viruksesta vaan ihan perus koronasta.

korona videoita instassa

Nuoripari on aikansa kuluksi tehnyt instaan korona karanteeni videoita, joille on saanut nauraa päivittäin. He olivat muutaman päivän myös mökillä metsän keskellä, mutta joutuivat tulemaan kaupunkiin kun ruoka loppui. Nopalla loppui eilen karanteeni ja juhlimme sitä menemällä yhdessä salaatille meidän lempi kahvilaan. Sitä ennen piti kuitenkin vielä odottaa lääkärin soittoa, jolla hänet vapautettiin karanteenista. Hän ei voi kuulemma saada korona tartuntaa ainakaan puoleen vuoteen eli jos hänellä tulee flunssan oireita, niin korona testiä ei tarvita. Hän saa myös jonkinlaisen ”todistuksen” siitä, että on sairastanut koronan. Noppa pääsi eilen myös puntille ja myönsi tehneensä karanteenin aikana punttitreeniä niillä käsipainoilla mitä minä niska vääränä herralle pyynnöstä raahasin:) Kovin juttu koronassa olikin super aktiiviselle ja työteliäälle parille pitkä karanteeni neljän seinän sisällä! Mitä se sitten voikaan olla vanhuksille ja yksinäisille ihmisille, voi vaan kuvitella.

meinaatko ottaa korona rokotteen?

Korona yllätti helppoudellaan ja olo on tosi huojentunut. Kuitenkin on kyse viruksesta, joka on pysäyttänyt koko maailman lähes täysin viimeisen vuoden aikana ja tekee sen vielä jonkin aikaa. Ja mitä lie onkaan vielä tulossa muunto virusten osalta. Itse en ole oman sairastumiseni suhteen missään vaiheessa ollut mitenkään huolissani koronan vuoksi- tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vähättelisin vakavan tautimuodon olemassaoloa. Joillekin se on todella paha tauti ihan samoin kuin jotkut voivat saada rokotuksista vakavia sivuvaikutuksia. Itse pelkään rokotetta enemmän kuin koronaa enkä ole ainut. Mielestäni on kuitenkin jokaisen oma asia ottaako rokotteen enkä halua omilla mielipiteilläni kenenkään rokotus päätöksen vaikuttaa. Sen sijaan minua kiinnostaa suunnattomasti se, että aiotko sinä ottaa korona rokotuksen? Olisi niin kiva kuulla perustelusi miksi otat tai et ota korona rokotetta, joten kirjoita kommenttisi kommentti kenttään. 

Edellinen postaus: Voimajuoma väsyneille ja stressaantuineille