Sääliä, infrapunaa, jumppaa ja ihmettelyä…

Non niiiiiin,  taas vähän kuulumisia. Onnettomuudesta on kulunut nyt 5 päivää ja pikku hiljaa järkytys on muuttunut hyväksymiseksi. Tottakai vieläkin ottaa päähän, mutta ei se nyt auta. Arki on jotenkin alkanut rullaamaan mikä näkyi siitä, että kehoitin eilen Karia menemään golfaamaan. Ei ole multa pois jos hänen elämänsä jatkuu mahdollisimman normaalina, vaan ihan päin vastoin. Mulla on itsellä paljon parempi olo kun tiedän, että Kari pystyy tekee niitä juttuja, jotka lisäävät hänen hyvinvointiaan. Ja ihan riittävästi joudun vieläkin tukeutumaan Karin apuun vähän joka asiassa, kun en pysty kunnolla liikkumaan. Avun pyytäminen ei ole mulle luontaista vaan suoraan sanottuna turhauttavan vaikeaa, mutta nyt on ollut pakko opetella sitä pyytämään.

Edellinen postaus: Kainalosauvat ja konttaamista

Jouduin hakemaan päivystyksestä perjantai-iltana pienemmän walkerin, koska suurempi hölskyi jalassa. Sain kaikista pienimmän mitä sairaalasta löytyi ja sekin on niin iso mulle, että sekin hölskyy. Mutta minkäs teet. Ehkä sen ei ole tarkoituskaan ollaan niin tiukka kuin kipsi. Muutoinhan mun jalka olis kipsattu. Hoitaja kertoi, että tapaa yhä useammin alle 30-vuotiaita, jotka ovat niin huonossa kunnossa etteivät pysty käyttämään kyynärsauvoja. Asia ei yllättänyt mua yhtään, koska sauvoilla liikkuminen on raskasta ja jumittaa koko kropan…

…jonka vuoksi ja muutoinkin aloin heti jumppaamaan! Sain pyytäessäni jumppaohjeita sairaalasta perjantaina. En ymmärrä miksi niitä ei annettu ilman pyytämättä. NIMITTÄIN liike lisää verenkiertoa luussa! Haluan tehdä itse sen mitä pystyn paranemisen eli luutumisen nopeuttamiseksi ja loppu on herran huomassa. Tänään googletin valohoidon vaikutuksia luun murtuman paranemisessa ja löysin lääkäri Vladimir Heiskasen loistavan artikkelin aiheesta. Kannattaa ottaa Valtsun terveysblogi seurantaan- tämä mun terveysblogi on ihan hömppää hänen blogiinsa verrattuna 🙂 Artikkelin (suora lainaus) mukaan valohoito lähi-infrapunalla (830nm) lievitti viidenkymmenen potilaan kliinisessä tutkimuksessa käden ja ranteen luunmurtumiin liittyvää kipua. Lisäksi käden puristusvoima ja sormien tarttumavoima paranivat huomattavasti valohoitoryhmässä verrattuna lumeryhmään. Koehenkilöt saivat kahden viikon aikana kymmenen hoitokertaa, joista jokainen kesti 10 minuuttia jokaista murtumakohtaa kohden. Loistava homma…

…nimittäin mulla on 2 valohoitolaitetta, joista Megelinin laite on kuin tehty jalan murtuman hoitoon. Tälläkin hetkellä otan hoitoa samalla kun kirjoitan tätä. Olen hommannut laitteen ihon hoitoon ja vasta tänään tajusin, että sitä voi käyttää muuhunkin Lisäksi olen tehnyt lymfahoitoa itselleni 2 kertaa päivässä, jotta imunestekierto tehostuu. Se on tosi tehokasta turvotuksen hoidossa ja teen sitä päivittäin muutenkin. LIFT UP 1 kasvojoogaverkkokurssi sisältää lymfahieronnan, joka on ollut tosi pidetty harjoitus jolla saa tehostettua nestekiertoa koko kehossa. Koodilla LIFTUP30 saat -30 % alennuksen kurssista, osta se TÄÄLTÄ. Mun olo on heti paljon parempi kun voin tehdä itse asioita oman terveyteni eteen eikä vaan odottaa passiivisena, että kaikki hoituisi parhain päin. Tämän ehkä jo tiesitkin…

Tunnen voimakasta myötätuntoa ihmisiä kohtaan, jotka ovat menettäneet tavalla tai toisella liikuntakykynsä. Moni urheilija on halvaantunut kaulasta alaspäin ja unelmien tavoitteleminen on vaihtunut elämään pyörätuolissa. Tunnen sympatiaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka tällä hetkellä eivät pääse liikkumaan normaalisti ja jotka ovat PALJON PAHEMMASSA TILANTEESSA KUIN MINÄ! Moni on laittanut viestiä kamalista tilanteista, joihin he ovat joutuneet kun jalka on murtunut. Lapset pitäisi viedä päivähoitoon vaikka ei pääse kävelemään, koiralle on jouduttu etsimään hoitopaikka moneksi kuukaudeksi, tulotaso on romahtanut onnettomuuden vuoksi…Niin monenlaisia tarinoita ihmisistä, jotka ovat jääneet yksin ja joita kukaan ei auta…

Säälin myös Ovea, nimittäin herra on ottanut aika raskaasti mun tilanteen. Se vahtii mua jatkuvasti ja aina kun nousen ylös, niin juoksee huolestuneena mun luo ja kävelee mun vierellä minne sitten kinkkaankin. Kari ei meinaa saada sitä lenkille mukaansa ja heti kun se tulee lenkiltä, niin se juoksee täysillä mun luo ilmoittautumaan palvelukseen. Ensimmäiset yöt se nukkui mun terveen jalan päällä (sekin jalka kipeytyi), nyt sentään luottaa mun pärjäämiseen sen verran, että nukkuu parin metrin päässä divaanilla. Se on NIIIIIN paimenkoira ja ihan valmis avustajakoira luonnostaan. Onhan se vähän ihmeissään kun aktiivinen harrastaminen loppui kuin seinään. Noutoa ollaan treenattu sisällä tennissukalla siten, että olen istunut satulatuolilla ja voi kun poika on ollut innoissaan…ehkä siitä  tulee vielä meidän paras liike…

Tänään on kiva päivä kun pojat ja Jenni tulevat meille grillaamaan. Voimaannun aina kun saan olla poikien mahtavassa energiassa. Joskus kun on mieli maassa, niin riittää kun saan olla heidän seurassa edes hetken, niin olo on paljon parempi. Niinhän sitä sanotaan, että pojasta polvi paranee ja näin on todellakin tapahtunut. Toisilla vaan on kaunis sydän eikä sitä voi korvata mikään. On niin totta, että toiset rikkovat ja toiset ”parantavat”…

…kumpi sä haluut olla? Mitä tuot tullessasi kun astut muiden ihmisten seuraan?

Kasvojoogaa ja kauneutta instassa @satusjoholm