Haluan kirjoittaa muutaman sanasen naiseudesta ja naisena olosta näin naistenpäivänä. Naiseuteen liittyen minulle tulee aina mieleen ”Nainen puhkea kukkaan” ja ”Löydä sisäinen naiseutesi ja kukoistuksesi” isku lauseet, joilla tietenkin tarkoitetaan pelkkää hyvää. Ja kukapa ei haluaisi puhjeta kukkaan, löytää naiseuden syvimmän olemuksen ja kukoistaa kilpaa kedon kukkien kanssa- no ihan jokainen!! Todellisuudessa naisena eläminen voi olla kuitenkin melkoista taiteilua eikä ihan jokainen päivä välttämättä tunnu kukoistavalta- ainakaan minulla. Naiseuteen liitetään niin monia myyttejä aina äiti Madonnasta seksin papittareen ja monet noista myyteistä ovat keskenään ristiriitaisia. Naisen pitäisi olla täydellinen puoliso, itsenäinen uraohjus ja pullan tuoksuinen uhrautuva äiti. Ja vaikka ja mitä. Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa siihen, että nainen alkaa muuttaa itseään, jotta mukautuisi muiden asettamaan muottiin.

Lue myös:  Toista auttaa vain Jumala, toista perjantainen humala

Tämän ja kaikki muut postauksen kuvat on ottanut kukas muukaan kuin Pasi Hakala Studio Varjosta

liian monet naiset kamppailevat riittämättömyyden kanssa

Suurin rakkauden teko itseään kohtaan on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Siitä huolimatta lukemattomat naiset tuntevat tällä hetkellä riittämättömyyttä itseään kohtaan.  Näen sen täällä somessa ja luen siitä niistä lukemattomista viesteistä, joita saan toisilta naisilta. Naiset kokevat etteivät kelpaa itselleen tai muille sellaisena kuin he ovat. Ulkonäköpaineet ovat valtavat: pitäisi saada muutama kilo pois sieltä ja täältä, on liian isot tai pienet rinnat, takapuoli ei ole tarpeeksi muodokas tai liian leveä. Iho voisi olla kuulaampi, leukalinja on lösähtänyt ja allit roikkuvat. PItäisi syödä puhtaasti eikä saisi kärsiä vaihdevuosi oireista, koska ne kuuluvat luonnollisena osana elämään. Koti pitäisi olla kuin suoraan Glorian sivuilta. Pitäisi jaksaa treenata, koska se vaikuttaa mielialaan ja kehon koostumukseea. Ja jokainen aikaansa seuraava nainen kiinnittää huomiota myös palautumiseen ja ennen kaikkea unen laatuun. Pitäisi kehittää itseään ja olla tuotteliaan tehokas. Mutta pitäisi osata myös vain olla. Pitäisi olla sitä ja tätä. Ja se väsyttää ja uuvuttaa.

Lue myös:  Surusta syntyy tekoja- on aika ryhtyä toimeen…

haluan sanoa sinulle rakas nainen

…että Sinä ole rakas ja arvokas juuri sellaisena kun Sinä olet. Omana itsenäsi ja persoonanasi. Mikään ei tee mua surullisemmaksi kuin se, että nainen yrittää muuttaa itseään sen vuoksi, että kelpaisi muille tai itselleen. Tiedän naisia jotka ovat ottaneet silikonit vastahakoisesti puolisonsa vaatimuksesta. Tai ovat korjauttaneet nenänsä sen vuoksi, että joku on haukkunut sitä liian isoksi. Tai laihduttavat sen takia että he ovat muiden mielestä väärän kokoisia. Ulkonäköön panostaminen on tietenkin upeaa ja hienoa jos sitä ei tehdä hylkäämisen pelosta vaan rakkaudesta itseään kohtaan. Ja joskus voi olla vaikea erottaa edes omia motiiveja. Liian usein itsensä muuttamisessa ja muokkaamisessa on kuitenkin kyse siitä, että nainen tuntee olevansa väärän kokoinen, näköinen tai oloinen. Jos Sinä olet yksi niistä, niin haluan sanoa Sinulle, että olet täydellinen epätäydellisenä. Kukaan meistä ei ole täydellinen eikä pidä ollakaan. Meissä jokaisessa on jotakin hyvää ja arvokasta. Jotakin sellaista, jota ei ole kenessäkään muussa. Sitten mennäänkin omaan haastavaan kasvu tarinaani liittyen naiseuteen…

en olisi halunnut kasvaa naiseksi

Murrosiässä selkäpiitäni pitkin menivät kylmät inhon väreet kuunnellessani muiden tyttöjen innostunutta puhetta rintsikoista ja kuukautisten alkamisesta. En voinut uskoa kuulemaani: he selvästikin olivat innoissaan siitä, että heidän kehonsa sai naisellisia piirteitä. Minä inhosin sitä yli kaiken ja olisinkin halunnut pysyä loppuelämäni poikatyttönä enkä muuttua naiseksi. Muistan miten karmivaa se oli kuin rinnat alkoivat pomppia juostessani urheilukilpailuissa muiden katsellessa. Ja miten vaivaannuttavaa oli mennä ostamaan rintsikoita äitini kanssa. Äyskin ja mökötin koko kauppareissun ajan enkä suostunut edes koskemaan moisiin kapistuksiin. Menkkojen alkamisesta en kertonut kenellekään ja suutin kamalasti kun äitini kysyi asiasta. Vaikeus kasvaa naiseksi puhkaisi lopulta vaikea syömishäiriön, joka lopulta kulminoitui elämän ja kuoleman kamppailuksi. Selvisin voittajana tuosta 5 vuotta kestäneesta vaikeasta taistelusta ja vuosien myötä olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Olen päässyt myös sinuksi naiseuden kanssa eikä ulkopuolelta tulevat vaatimukset enää horjuta käsitystä itsestäni, ainakaan pitkäksi aikaa.

haluaisin halata jokaista naista joka tuntee olevansa vääränlainen

Ehkä juuri omasta taustastani johtuen kiinnitän herkästi huomiota naisten ahdistukseen, ulkonäkö paineisiin ja tunteeseen siitä, että he kokevat olevansa vääränlaisia. Tulen tosi surulliseksi siitä, että niin monet naiset elävät elämäänsä suorittaen ja yrittäen mukautua siihen ahtaaseen muottiin joka joku ulkopuolinen heille asettaa. Haluaisin halata heistä jokaista ja rohkaista heitä rakastamaan itseään ja näkemään oma ainutlaatuisuutensa ja kauneutensa. Meidän jokaisen täytyy kuitenkin kulkea joskus pitkä ja ehkä kivinenkin tie muistaaksemme mikä elämässä on tärkeää: rakkaus itseä ja muita kohtaan. Rakkauden täyteistä naisten päivää juuri sulle ihana Mussukka<3 Pyydän Sinua antamaan minulle seuraavan naistenpäivä lahjan: tee itsellesi tänään jotakin hyvää. Jotakin sellaista joka saa sydämesi sykkimään onnesta. Oli se sitten lepohetki, treeni, kahvittelu ystävän kanssa tai vaikkapa suklaapatukan syönti hyvällä omalla tunnolla<3 Ja olis kiva kuulla sun hetkestä, joten laita siitä postaus insta stooryysi ja tägää #satusjoholm.

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd

Edellinen postaus: Koukuttavat Netflix sarjat

reagoimme joka hetki pelosta tai rakkaudesta

Rakkaus on kaikki. Ilman sitä ei ole yksinkertaisesti yhtään mitään. Päivä päivältä ymmärrän ja tunnen sen vahvemmin. Meistä kukaan ei ole täydellinen eikä yksinkertaisesti pysty elämään joka hetki rakkaudessa vaikka haluaisimme. Ihminen on niin rajallinen ja yksinkertainen ettei ymmärrä aina omaa parastaan ja meissä oleva paha susi eli ego pääsee helposti nousemaan pintaan ja kukkoilemaan. Ajattelen, että reagoimme joka hetki joko pelosta tai rakkaudesta. Itsekkyydestä tai epäitsekkyydestä. Pahuudesta tai hyvyydestä. Miten helppoa elämä olisikaan jos olisimme joka hetki kiinnitettynä ”rakkauden lähteeseen”- mitä se nyt sitten itse kullakin on. Toiset puhuu Jumalasta, toiset henkimaailmasta ja toiset eivät osaa sanoittaa lähdettä- onko tarvettakaan?

Kuva Pasi Hakala/Studio Varjo

rakkaus on tekoja

Sanat ovat pelkkää puheen helinää ilman tekoja. On helppo sanoa rakastavansa ja käytännössä toimia rakkaudettomasti. Vasta käytännössä sanat punnitaan: rakkaus on tekoja. On helppo rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta rentoutuneessa mielentilassa. Tämän huomaa esimerkiksi lomalla kun mieli ei täyty arkisista askareista ja velvoitteista ja voi keskittyä oleelliseen eli siihen, mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Sen sijaa arjen kiireessä ja paineessa tilanne on usein toinen. Arki on usein ankaraa ja se tempaisee mukaansa monesti sellaisella intensiviteetillä, että siitä on tietoisesti repäistävä itsensä irti jotta pystyy keskittymään läsnä olevaan hetkeen.

Lue myös: Surusta syntyy tekoja- on aika ryhtyä toimeen…

pahuuteen ei saa jäädä kiinni

Maailmassa on niin paljon pahuutta ja vastaavasti valtava määrä rakkautta. Pahuuteen on reagoitava, mutta sihen ei saa jäädä kiinni. Nellin kuoleman jälkeen huomaan reagoivani entistä vahvemmin rakkaudettomuuteen- kohdistuu se sitten minuun itseeni, muihin ihmisiin tai vaikkapa viattomiin eläimiin. Rakkaudettomuus aiheuttaa ahdistusta ja käsin kosketeltavaa pahaa oloa. Viime aikoina olemme päivittäin saaneet kuulla ahdistavia uutisia rajoituksista, kuolemista ja väkivallasta. Meille näytetään ja kuvaillaan tarkasti väkivallantekoja ihmisiä ja eläimiä kohtaan. Ne piirtyvät verkkokalvoillemme ja tallentuvat muistiimme ja vaikuttavat vähintäänkin alitajuisesti. Pahuuden vastapainoksi ja kestämiseksi tarvitsemme rakkautta, hyvyyttä ja pyyteettömyyttä. Sitä, että ego pistetään hetkeksi syrjään ja että ihmiset reagoivat syvimmästä identiteetistään eli rakkaudesta ja totuudesta käsin. Omana itsenään ilman naamareita

Lue myös: Väkivalta koiraurheilussa- vaiettu salaisuusko?

yhteiskunnallisen murroksen aika

Elämme yhteiskunnallisen murroksen aikaa: aikaisemmin hiljaisesti hyväksytyt epäkohdat nostetaan pintaan ja keskustelun alle. Asiat, joista ennen vaiettiin nostetaan julkiseen keskusteluun- koski se sitten naisten alistamista, kiusaamista tai eläinten pahoinpitelyä. Vanhat toimintamallit puretaan ja niitä kyseenalaistetaan. Se mikä oli ennen sallittua, on huomenna kiellettyä. Toiset toivottavat muutoksen avosylin vastaan, toisilla se aiheuttaa muutosvastarintaa ja kapinointia. Siellä missä on ihmisiä, vallitsee aina hyvän ja pahan välinen taistelu. Se taistelu käydään sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla. Maailma tarvitsee ihmisiä, jotka taistelevat hyvän puolesta pahaa vastaan. Ihmisiä, jotka reagoivat rakkaudesta eikä pahuudesta. Toista ihmisistä ei voi muuttaa, muutos lähtee aina itsestä ja omien motiivien rehellisestä tarkastelusta. Ja se jos jokin on vaikeaa, mutta palkitsevaa. Ja mielestäni se on ainut oikea suunta niin yhteiskunnan kuin yksilönkin tasolla.

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd

Lue myös:

• Korona vs normi flunssa
• Voimajuoma väsyneille ja stressaantuineille
• Intialainen linssikeitto