sympatikotonia ei näy ulospäin eikä siihen ole olemassa lääketieteellistä testiä

Sympatikotonia voi aiheuttaa lukuisia elämänlaatua huonontavia fyysisiä oireita ja pahimmillaan epäilyksen vakavasta sairaudesta. Sympatikotonia eli sympaattisen hermoston liiallinen ja pitkittynyt aktivaatio ei näy ulospäin, sitä ei voi mitata millään yksittäisellä lääketieteellisellä testillä eikä siihen ole olemassa ”parantavaa täsmä lääkitystä”. Suomeksi sanottuna sympatikotonia tarkoittaa pitkittynyttä stressitilaa, jossa elimistö ei ole päässyt palautumaan kuormituksesta. Kuormitus voi olla psyykkistä tai fyysistä. Fyysisen ylikuormituksen yhteydessä puhutaan yleensä ylikunnosta. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus ja loppujen lopuksi kyse on kuitenkin aina kokonaiskuormituksesta. Toiset ovat herkempiä sympatikotonialle kuin toiset ja hermoston toimintaan vaikuttavat jopa varhaislapsuuden kokemukset. Sympatikotoniasta ei toivu hetkessä vaan hermoston tasapainottaminen vie aikaa, lue lisää alla olevasta postauksesta.

Stressi kuuluu elämään, mutta stressistä pitää myös palautua. Sympatikotonia tarkoittaa aina pitkittynyttä stressitilaa, jossa hermoston sympaattinen aktivaatio on kohonnut eikä elimistö kykene palautumaan stressistä normaalisti. Tämä taasen voi aiheuttaa lukuisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita ja pahimmillaan vakavan sairastumisen.

Lue myös: Autonominen hermosto ei tasapainotu hetkessä- hengityksen merkitys

Kuva Hanna-Kaisa Hämäläinen

mitä oireita sympatikotonia voi aiheuttaa?

Sympatikotonia voi aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä oireita laidasta laitaan ja oireet voivat vaihdella hyvinkin paljon riippuen ihmisestä. Siinä missä toisella puhkeaa migreeni, niin toisella voi ärtyä suolisto. Myös iho voi oireilla, päässä voi olla puristava tunne ja lihakset kipuilla. Sympatikotonia voi aiheuttaa rytmihäiriöitä, sydämen lisätyöntejä tai sydämen syke toi tuntua kurkussa. Huimaus, väsymys, aivosumu ja kognitiiviset häiriöt ovat myös yleisiä. Stressihormoni kortisolin nousu voi heikentää immuunijärjestelmää, ylläpitää hiljaista tulehdusta, puhkaista kroonisen sairauden ja kutistaa aivojen hippokampusta. Sympatikotonia vaikuttaa usein myös uneen: toinen ei saa nukahdettua, toinen heräilee keskellä yötä ja toinen herää aamulla liian aikaisin. Palauttavan syvän unen määrä voi jäädä liian vähäiseksi tai sitä ei ole ollenkaan. Sympatikotonia voi aiheuttaa myös ärtymystä, alakuloa tai ahdistusta- puhumattakaan painon noususta (kortisoli), johon ei tunnu auttavan yhtään mikään.

Lue lisää:

Sympatikotonia- Kärsitkö oudoista oireista vaikka lääkärin mukaan kaikki on kunnossa?

Autonomisen hermoston yliaktiivisuus eli sympakotonia ja pitkittyneen stressitilan vaikutukset kehoon

Kuva Hanna-Kaisa Hämäläinen

sympatikotonia tuli itselleni tutuksi 5 vuotta sitten

Sympatikotonia tuli itselleni tutuksi noin 5 vuotta sitten. Kärsin oudoista oireista, jotka alkoivat sen jälkeen kun läheiseni sairastui vakavasti ja oli lähellä menehtyä. Koska oireilleni ei löytynyt lääketieteellistä syytä, niin aloin tutkia asiaa itse. Sattumalta löysin jostakin netin syövereistä kirjoituksen sympatikotoniasta ja ymmärsin mistä todennäköisesti on kysymys. Etsin tietoa aiheen tiimoilta ja voinkin sanoa, että tietoa oli erittäin vaikea saada vielä 5 vuotta sitten! Keräsin tiedon murusia sieltä ja täältä, haastattelin lääkäreitä ja fysioterapeutteja. Aloin myös kirjoittamaan aiheesta blogiini postauksia sitä mukaa kun oma tietomääräni aiheen tiimoilta lisääntyi. Kiinnostus aihetta kohtaa johti myös siihen, että aloin opiskelemaan viime syksynä hermoston toimintaa Palautumisohjaaja koulutuksessa. Viime vuosien aikana median kiinnostus sympakotoniaa kohtaa on lisääntynyt ilahduttavasti- sympatikotonia on tullut kansan tietoisuuteen ja hyvä niin.

Lue myös:

Autonomisen hermoston yliaktiivisuus eli sympakotonia ja pitkittyneen stressitilan vaikutukset kehoon

Voidaanko pitkittynyttä stressitilaa hoitaa ruokavaliolla ja lisäravinteilla

haastatteluni sympatikotoniasta uusimmassa kauneus ja terveys lehdessä

Uusimmassa Kauneus ja Terveys lehdessä (4/2021) käsitellään monipuolisesti sympatikotoniaa. Lehdessä on myös minun haastatteluni, jossa kerrotaan minun kokemukseni sympatikotoniasta ja miten selvisin siitä. Lehteen on haastateltu minun lisäkseni neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlssonia ja työpsykologi, psykoterapeutti Annukka Merikalliota. Lehti kannattaa hankkia mikäli haluat tietoa sympakotoniasta. Itsekin sain artikkelin myötä vahvistusta monille omille ajatuksilleni sympatikotoniaan liittyen ja opin uuttakin.

Minulla on tarkoituksena jatkossakin kirjoittaa sympatikotoniasta ja pitää instassa hermostoa rauhoittavia LIVE lähetyksiä, jotka ovat olleet viime aikoina tauolla oman tilanteeni vuoksi. En ole vielä palautunut ja toipunut Nellin kuoleman aiheuttamasta shokista, joten en ole sen vuoksi pitänyt LIVE lähetyksiä alku vuodesta. Aloitan niiden pitämisen kun koen olevani sen verran toipunut, että minulla on annettavaa muille- tyhjästä astiasta kun on vaikea ammentaa. Sen tiedän, että kun tästä toivun kunnolla, niin olen voimaantuneempi kuin koskaan. Kirjoitan myöhemmin postauksen, jossa kerron niitä keinoja joiden avulla olen pystynyt välttämään hermoston ylikuormittumisen vaikka alkuvuosi onkin ollut elämäni raskain.

Tuu instaan: satusjoholm (ilmoitellen siellä kun LIVE lähetykset taas alkavat)

Kuva Hanna-Kaisa Hämäläinen

Koko alkuvuoden ajan olen syönyt mitä sattuu eli en ole yhtään jaksanut panostaa ruokavaliooni, en siis yhtään. Olen aina kiinnittänyt ruokavaliooni todennäköisesti enemmän huomiota kuin ihmiset keskimäärin, koska se vaikuttaa oloon niin paljon. Kaikki tiedämme, että ruokavalion merkitys energiatasoon, terveyteen ja hyvinvointiin on valtavan suuri. Se on yksi tärkeimmistä ja ehkä tärkein asia mitä ihminen voi itse tehdä oman hyvinvointinsa eteen. Toki ei missään nimessä ainoa. Liikunnalla, rentoutumisella, elämänasenteella, ihmis suhteilla ja monella muulla asialla on myös oma paikkansa hyvinvoinnin kokonaisuudessa eli kokonaisuus ratkaisee sen miltä meistä milloinkin tuntuu ja miten voimme. Viime aikojen tapahtumat ovat kuitenkin saaneet aikaan sen, ettei minulla ole yksinkertaisesti ollut voimia elää samalla tavalla ”terveys tietoista elämää” kuin aikaisemmin. Ainut asia mistä olen jaksanut pitää kiinni on päivittäinen liikunnan harrastaminen. Ilman liikuntaa en pystyisi yksinkertaisesti elämään oli tilanne mikä tahansa. Päiväni ei yksinkertaisesti lähde käyntiin ilman aamulenkkiä. Ei koskaan eikä ikinä.

Lue myös: Meitä ravistellaan rajusti

Postauksen kuvat Pasi Hakala/Studio Varjo

olen syönyt normaalia enemmän

Nellin kuolemasta on kulunut nyt 2 kuukautta ja kulunut aika on mennyt kuin unessa. Olen siis syönyt sitä mitä on ollut ”käden ulottuvilla”. Sellainen ihminen joka ei tunne minua saattaa ihmetellä, että mitä ihmeellistä asiassa on, mutta minulle tilanne on varsin uusi. Tämä ei tarkoita sitä että olisin koko elämäni ajan kytännyt jokaisen suupalani, ei ollenkaan. Nyt vaan en ole yhtään jaksanut miettiä mitä syön, vaan ainut asia johon olen kiinnittänyt huomiota on se, että syön riittävästi (mieluummin liikaa kuin liian vähän) eli että saan tarpeeksi energiaa joka päivä. Sen verran olen jaksanut panostaa, että olen joka aamu tehnyt itselleni kuitu pitoisen proteiini smoothien ja syönyt päivittäin lämpimän aterian. Ja se on sitten ollut siinä. Keho ja mieli on tapahtuneen johdosta stressi tilassa ja tarvitsee vähintäänkin riittävästi ravintoa toipuakseen kaikesta. Pienikin energia vaje tässä tilanteessa johtaisi varmaan katastrofiin:)

Olenkin siis viime viikkoina syönyt enemmän kuin normaalisti. Ilmeisesti normaalia suurempi energiansaanti on syventänyt yöuntani. Aamulla en yleensä muista öistä yhtään mitään ja yleensä en muista edes sitä, että olen painanut illalla pääni tyynylle. Tuo viimeksi mainittu ei sinänsä ole uutta, olen ennenkin nukahtanut nopeasti. Loppuvuodesta heräsin aika usein yöllä siihen, että mulla oli nälkä ja jouduin pyörimään sängyssä jonkin aikaa ennen kuin sain uudestaan unen päästä kiinni. Olen myös nukkunut aamulla pidempään kuin yleensä- usein nukun jopa kahdeksaan asti kun ennen heräsin jo 5-6 aikaan. Yöunen pidentyminen on mielestäni ollut ihan hyvä asia: on ollut välillä tosi kiva nukkua pitkiä yöunia, se on tuntunut hyvältä.

Olen joogannut jo lähes 20 vuotta ja huomaan joogatessa tosi herkästi sen missä kunnossa kehoni on. MInun ei tarvitse tehdä kuin yksi asana ja tiedän missä mennään. Muutokset ruokavaliossa näkyvät tosi selvästi ja nopeasti kehon ”tukkoisuutena”: energia ei virtaa vapaasti ja kehoon tulee tukoksia. Sen huomaa siinä, että lihakset eivät ole niin elastiset ja ne menevät herkemmin jumiin. Välillä on ollut myös päänsärkyä, mutta ei onneksi usein. Eli huomaan selvän eron aikaisempaan verrattuna vaikka se ei välttämättä näy ulospäin esimerkiksi painon nousuna. Tai no, en ole kyllä käynyt puntarissa pitkään aikaan, mutta ainakin vielä mahtuu vaatteet päälle- ainakin  joten kuten:)

mitä olen tästä oppinut?

Mulla on ikävä taas niitä aikoja kun jaksoin panostaa omaan ruokavaliooni ja hyvinvointiini. Mulla on ikävä mehustusta, vihersmootheja ja sitä, että jaksoin pilkkoa päivittäin valtavan määrän vihanneksia. Ja ennen kaikkea mulla on IKÄVÄ LEIPOMISTA!! En ole jaksanut viime aikoina leipoa enkä kehitellä uusia VHH ruoka- ja herkkuohjeita ollenkaan. Olen kyllä suunnitellut uusia ohjeita ja monta kertaa meinannut aloittaa niiden tekemisen, mutta en ole saanut mitään aikaan. Mutta huomenna aion leipoa koko päivän. Juhlimme perheen kanssa perjantaina Tuton 10-vuotis synttäreitä ja olen kutsunut nuorison meille herkuttelemaan. Lupasin leipoa herkkuja ja pelkkä ajatus huomisesta leipomisesta tuntuu niin ihanalta. Leipominen on niin rentouttavaa ja uusien reseptien kehittely inspiroivaa. Miten paljon olenkaan sitä kaivannut!

Tänään aion myös mehustaa itselleni vihermehun taas pitkästä aikaa. Ulkona paistaa aurinko, pakkasta on -21 astetta ja tulin juuri pitkältä lenkiltä, jossa olin Oven sekä naapurin rouvan ja koiran kanssa. Iltapäivällä mulla on vielä parturi, jossa ihana Ursula taikoo mulle uuden keväisen lookin. Nyt haluan jotakin uutta ja piristävää. Ja ensi viikolla lähdemme poikieni kanssa Ähtäriin maanantaina sukulaisten luokse. Mökkiprojektikin etenee hitaasti mutta varmasti. Ehkä minä alan pikku hiljaa tästä heräämään eloon yhdessä auringon kanssa…

Edellinen postaus:  En olisi halunnut muuttua tytöstä naiseksi

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd