hiilaripäivä jakaa mielipiteitä

Hiilaripäivä (yhtenä päivänä syödään selvästi enemmän hiilareita kuin normaalisti) ketoosissa jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Osa ketoilijoista vannoo sen nimeen, varsinkin laihduttajat. Useimmilla se buustaa aineenvaihduntaa ja hiilaripäivän jälkeen painonlasku tuntuu kiihtyvän selvästi. Osa ketoilijoista taas ei voi ajatellakaan hiilaripäivää eli se on ehdoton nou nou. Osalla syynä on pelko pysyvästä repsahduksesta eli jos annat hiilareille pikku sormen, niin ne vievät koko käden eli yksi hiilaripäivä tarkoittaakin useampaa päivää tai sitä, että homma tyssää kokonaan siihen. Sitten on niitä ketoilijoita, jotka ovat ketoosissa terveydellisistä syistä. Jos hiilaripäivä nostaa verensokerit pilviin, niin eihän siinä ole mitään järkeä. Jokaisen ketoosissa olevan lähtökohta, tilanne ja intressit ovat erilaiset, joten on täysin ymmärrettävää, että myös suhtautuminen hiilaripäivään vaihtelee.

Lue myös: Ketotietopaketti ja ketopäiväkirjat

Oletko jo testannut VHH savulohipiirakkaa jokiravuilla? Ohje täällä.

Hiilaripäivä- kuinka usein?

Hiilaripäivän järkevyyttä ja toimivuutta ajatellen määrällä ja tiheydellä ON merkitystä. On ihan eri asia pitääkö hiilaripäivän esimerkiksi kerran kuussa tai kahdessa, kun että sen pitää kerran viikossa. Hiilaripäivä katkaisee yleensä aina ketoosin ellet esimerkiksi juokse marathonia samana päivänä. Ja se miten nopeasti pääset takaisin ketoosiin riippuu sadasta eri asiasta (liikunnan harrastaminen, paastoaminen, yleiskunto, hormoonit, miten kauan ketoosi on jatkunut jne.) ja tässäkin asiassa yksilölliset erot ovat suuria. Toinen pääsee ketoosin lähes saman tien, kun taas toisella siihen pääseminen voi viedä jopa viikon. Mikäli ketoosin takaisin pääseminen on kovan työn takana, niin tällöin hiilaripäivässä tuskin on hirveästi järkeä. Ainakaan niitä ei kannata pitää usein eikös vaan? Sen sijaan, jos ketoosin pääseminen on vaivatonta ja oma olo ei ole päivä tolkulla karmea hiilaripäivän jälkeen ja jos vielä painonlaskukin kiihtyy sen ansioista, niin miksipäs ei? Parhaimmassa tapauksessa hiilaripäivä silloin tällöin auttaa terveellisen elämäntavan ylläpitämistä. Mikäli haluaa pitää silloin tällöin hiilaripäivän, niin mielestäni jokaisen on itse kokeiltava kuinka usein sellaista on järkevä pitää. Yksi tai kaksi asiaa on kuitenkin varmaa: liian tiheään niitä ei kannata pitää ettei ketoosi katkea koko ajan ja ennen kuin alkaa pitämään hiilaripäiviä, niin kehon pitää olla kunnolla rasva-adaptoinut. Tähän menee aikaa yleensä muutamasta viikosta aina muutamaan kuukauteen. Kerron viimeisessä kappaleessa kuinka usein itse pidän hiilaripäivän.

Lue myös: Ketodieetti on rasvadieetti

Kuinka paljon hiilareita hiilaripäivänä?

Mikäli päätät pitää silloin tällöin hiilaripäivän, niin kuinka paljon niitä hiilareita sitten kannattaa nauttia? Mielestäni tämäkin on yksilöllistä. Osa nauttii vaan hieman enemmän kuin normaalisti, osa pitää kunnon mättöpäivän. Mitä enemmän hiilareita nauttii hiilaripäivänä, sitä hitaammin glykogeenivarastot tyhjentyvät hiilaripäivän jälkeen. Toki glykogeenivarastot saa helposti tyhjenemään nopeasti liikunnan avulla, joten itse en hiilaripäivänä mieti hiilareiden määrää ollenkaan. Ajattelen kuitenkin niin, että mikäli hiilarien nauttiminen aiheuttaa terveysongelmia ja siitä huolimatta joskus haluaa pitää hiilaripäivän, niin  tässä tapauksessa nauttisin niitä hiilaripäivänäkin kohtuullisesti eli en vetäisi kaksin käsin. Ja tuo kohtuullisuuden käsite tarkoittaa tietty kaikille eri asiaa eli kuten huomaatte, niin tämä mun teksti on ympäripyöreää jaarittelua. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että KAIKKI ON YKSILÖLLISTÄ EIKÄ OLE OLEMASSA KETOGURUA, JOKA VOI LATOA UNIVERSAALEJA TOTUUKSIA JOKA PÄÄTEE JOKAISEEN YKSILÖÖN.

Lue myös: Ahdistava ketokeskustelu

pidänkö itse koskaan hiilaripäivää?

Pidän itse aina silloin tällöin hiilaripäivän, koska en halua olla ihan ehdoton ketoosinkaan suhteen. Joskus vaan tulee tilanteita, että jos meinaa syödä, niin on joustettava hiilareissa esimerkiksi kyläillessä. En halua tehdä ruokavaliostani numeroa, muutoinkin ihmiset stressaavat kun tietävät, että tulen kylään:) Ja joskus pidän hiilaripäivän, jos mun oikeasti tekee kovasti mieli jotakin hiilaripitoista. En halua taistella mielihalujani vastaan edes ketoosissa. Esimerkkinä voin todeta, että viimeisen 2 kuukauden ajan mun on tehnyt kerran mieli syödä enemmän hiilihydraatteja kuin normaalisti. Tuo kerta oli viime sunnuntaina kun olimme mieheni kanssa syömässä satamassa ja mun alkoi tehdä mieli jäätelöä. Söin 2 isoa palloa jädeä hyvällä omalla tunnolla, tosin vähän piti vilkuilla ympärille ettei kukaan näe. Kerroin jäden syömisestä instastoryssani (insta löytyy nimellä satusjoholm) jonka seurauksena mulle tuli paljon toivomuksia kirjoitaa aiheesta tänne blogiin. Ja jo seuraavana päivänä olin takaisin ketoosissa. Sunnuntaina mulle tuli huono olo sokerista, mutta maanantaina olo oli jo hyvä. Ja mikä parhainta: mulla on aina hiilaripäivän jälkeen sellainen olo, että ihanaa palata takaisin ketoruokavaliolle! Maanantaina nopeutin ketoosin pääsyä pitkällä aamulenkillä ja pätkäpaastolla. HIIT-treeni toimii myös loistavasti mikäli haluaa nopeuttaa ketoosiin pääsyä. Lue lisää HIIT-treenistä täältä.

Lue myös: Ketogeeninen ruokavalio voi oleellisesti parantaa tai heikentää ruokavaliotasi

hiilaripäivä: katastrofi ja pelastus

Summa summarun: hiilaripäivä voi olla katastrofi tai pelastus, joka buustaa aineenvaihduntaa ja antaa virtaa noudattaa ketoruokavaliota. Kehoittaisin jokaista ihanaa Mussukkaa kuuntelemaan omaa kehoaan ja mieltään. Sopiiko hiilaripäivä just mulle ja jos ei sovi niin miksi? Miten usein sellaisen voi pitää, jotta olo olisi hyvä ja energinen? Kuinka paljon hiilareita kannattaa hiilaripäivänä vetää: pikki riikkisen vai kaksin käsin? Mitä mieli sanoo, missä se menee? Ja ennen kaikkea: jos hiilaripäivästä seuraa totaalinen repsahtaminen, niin mitä asioita sen taustalla on: tunnesyömistä, laastarointia vai mitä? Tästä asiasta kirjoitan VHH ruoka- ja herkkuoheita kirjassani ja kirjoitan siitä myös jatkossa tänne blogiin. Esimerkiksi sokerikoukun taustalla on aina asioita, jotka kannattaa selvittää. Mutta näistä myöhemmin lisää. Seuraavaksi sitten kirjoitan blogiin siitä mitä terveyshyötyjä olen saanut ketoosista ja mitä mä syön. Näistä aiheista on toivottu kovasti postauksia. Niitä odotellessa lue täältä aikaisemmin kirjoitettuja postauksia ketoruokavaliosta. Ja katsele täältä VHH ruoka- ja herkkuohjeita, joita on kertynyt sivustolle reippasti yli 200.

Tuu seuraamaan ketogeenistä elämääni instaan: satusjoholm

PS. Tulossa myös ketoaiheisia LIVE lähetyksiä

TILAA VHH RUOKA- JA HERKKUOHJEITA KIRJA TÄÄLTÄ: kari.sjoholm10@outlook.com Hinta 23,50 + 4,90 postimaksu

pakko päästä päivittäin metsään

Luonnossa ja metsässä oleminen palauttaa, voimistaa ja parantaa- monellakin tapaa. Mun on pakko päästä päivittäin metsään- yleensä teen tunnin metsälenkin koirien kanssa heti aamulla. Kävelen polkuja pitkin ja rämmin umpimetsässä. Ajatukset kirkastuvat ja mieli rauhoittuu ja tyyntyy jo muutamassa minuutissa. Lenkin puolivälissä koirat lepäävät ja minä joogaan varttitunnin ajan. Syvä hengitys, virtaavat asanat, kevyt tuulenvire iholla, metsän vihreys ja lintujen laulu- mielettömän rauhoittavaa, voimaannuttavaa ja maadoittavaa. Olen kirjoittanut vuosia sitten blogiin paranemistarinani vaikeasta kosteusvaurio astmasta, lue se täältä ja täältä. Paraneminen on aina kokonaisvaltainen tapahtuma, johon vaikuttaa moni asia. Omalla kohdallani luonnon mikrobeille ja eläin allergeeneille astettainen siedättyminen olivat avain asioita paranemisessani. Ja Palautumisohjaajakoulutuksen luontojaksolla saamani tiedon perusteella ymmärrän nyt entistä paremmin miksi.

Lue myös: Opiskelu alkoi- tämä koulutus muuttaa mun elämän!

metsän parantava voima

Luonnossa oleminen ja luonnon runsaalle ja monipuoliselle mikrobistolle altistuminen vahvistaa immuunijärjestelmää. Puut vähentävät pienhiukkasten määrää ilmassa, joka taasen parantaa hengitysilmaa. Metsässä oleminen ja liikkuminen alentaa stressihormoni kortisolia, sykettä, verenpainetta, hengitystiheyttä ja ahdistusta tutkimusten mukaan. Lisäksi se pienentää monien sairauksien riskiä, suurentaa aivojen hippokampusta, vapauttaa endorfiinia, alentaa virtsan adrenaliini- ja noradrenaliinitasoja, vähentää lihasjännitystä, vaikuttaa myönteisesti aivojen toimintaan, tarkkaavaisuuteen ja keskittymiskykyyn- muutamia asioita mainitakseni. Kahdessa tunnissa elimistön puolustuskyky alkaa elpymään eli stressaantuneen ihmisen tulisi olla luonnossa vähintään pari tuntia kerrallaan ja mahdollisimman usein.  Toki jo pelkästään 10 minuutin oleilu metsässä tuo mukanaan lukuisia terveysvaikutuksia. Lähde: Palautumisohjaajakoulutuksessa jaettu materiaali

Lue myös: Autonominen hermosto ei tasapainotu hetkessä- hengityksen merkitys

Nina Pajanti-Raudus ohjasi rumbu meditaation

luonnossa palauttavia harjoituksia

Palautumisohjaajakoulutuksen luontojaksolla vietimme päivän metsässä Pirkanmaan Kintulammilla. Normaali oloissa luontojakso olisi kestänyt 2 päivää, mutta korona rajoitusten vuoksi tämän vuoden luontojakso jouduttiin toteuttamaan eri tavalla. Päivän aikana teimme luonnossa palautumista edistäviä harjoituksia kuten ääni- ja meditaatioharjoituksia, palauttavaa kävelyä ja kehoterapiaan pohjautuvia harjoituksia. Makasimme ja rentouduimme maassa alustojen päällä, tarkkailimme luontoa ja vaan olimme. Päivän aikana ymmärsin entistä vahvemmin miten ylivertainen ympäristö luonto on hermoston tasapainottumisen kannalta- mikään rakennettu ympäristö ei voi tarjota samaa. Ja mikä parasta: metsä on kaikkien saavutettavissa ja sen käyttö on ilmaista. Luontojakson aikana oleilin ensimmäistä kertaa elämässäni metsässä kokonaisen päivän ajan- aikaisemmin olen aina tehnyt metsässä jotakin kuten lenkkeillyt tai treenannut koirien kanssa. Makuualustalla kanervien keskellä levätessä katselin puiden latvoja ja elämää hieman erilaisesta näkökulmasta kuin aikaisemmin ja voinkin kertoa sen olleen vaikuttava ja pysättävä kokemus.

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd