pihatöitä ja terassin laittoa

Piiiiiitkästä aikaa kirjoittelen vähän kuulumisia. Viime viikot ovat olleet tosi kiireisiä enkä ole ehtinyt kuulumisia kirjoitella. Kun on päivät töissä, illat harrastaa koirien kanssa ja liikkuu vielä itsekin, niin meinaa tunnit vuorokaudessa loppua. Ollaan tehty Karin kanssa paljon pihatöitä: haravoitu, paikkailtu nurmikkoa (jotkut ovat kaivaneet muutaman kuopan) ja nyt ollaan pari päivää laitettu terassia kesäkuntoon. Ollaan pesty terassit ja terassikalusteet sekä laitettu sohvat ja pöydät paikoilleen. Just nauroin, että olikohan järkevää, koska pian ilma täyttyy keltaisesta siitepölystä, mutta on se vaan niin ihana löhötä ulkona pehmoisella sohvalla kahvia juoden ja kirjoitellen:) Päätin, etten laita terassille enää ollenkaan kukkivia kukkia, koska ne roskastaa niin älyttömästi, että mulla menee hermot. Tänä vuonna meidän isolle terassille tulee ainoastaan heiniä (rakastan niitä yli kaiken) ja vihreitä kasveja. Ehkäpä pöydälle tulee jokin kukkiva kukka, jos en malta olla ilman niitä. No katsotaan…

kenelläkään ei ole mun lähelle tulemista

Viime viikonloppu meni kokonaan haku- ja tottiskoulutuksessa Oven kanssa. Hyvä että ehdin äitienpäivä päivälliselle. Ovesta on kasvanut tosi iso ja vahva uros, joka on välillä itsekin ihmeissään omista voimistaan. Sillä on alkanut aggressio vietti aukeamaan viime aikoina ja joudun olemaan sen kanssa tarkkana, koska se vahtii mua tosi kovasti. Kenelläkään ei ole mun lähelle tulemista jos Ovelta asiaa kysytään. Tutokin voi tosi hyvin: se nauttii lämpimistä keleistä ja siitä, että pääsee taas jäljelle ja uimaan. Ne on Oven kanssa ihan erilaisia: Ove inhoaa hellettä ja möllöttää sisällä Karin kanssa, kun taas Tuto haluaa olla ihan koko ajan ulkona mun kanssa. Tänään mennään taas isolla porukalla metsälenkille Allun, Nopan, Moonan ja heidän koirien kanssa. Otetaan kahvia termariin mukaan ja nautitaan aurinkoisesta kelistä.

ketoosia ja asthangajoogaa

Kuten tiedättekin, olen ollut nyt 2,5 viikkoa ketoosissa. Olo on pääsääntöisesti jo tosi hyvä (huonojakin päiviä on ollut) ja olen nukkunut tosi hyvin. En usko, että olen ihan vielä rasva-adaptoitunut, mutta varmaan sekin pian tapahtuu. Toiselle ja kolmannella kerralla se tapahtuu nopeammin kuin ensimmäisellä. Olen jaksanut treenatakin melko hyvin ja tällä kertaa asiaa on varmaan auttanut alkuvaiheessa elektrolyyttien käyttö, josta juuri äsken julkaisin postauksen. Aikaisemmin en ole niitä käyttänyt ollenkaan. Olen myös perehtynyt siihen, että miksi joillakin ihmisillä uni muuttuu katkonaiseksi ketoosissa. MInulla näin kävi viimeksi, mutta nyt olen saanut siihenkin asiaan helpotusta. Kirjoitan aiheesta ihan pian postauksen. Ketoruokavalion lisäksi olen aloittanut yli kymmenen vuoden tauon jälkeen uudestaan asthangajoogan, jonka aloitin vuonna 2002. Harrastin sitä päivittäin yli 10 vuotta ja sen jälkeen siirryin vähän vapaampaan vinyasajoogaan. Voi että kun asthanga on taas ollut ihanaa- haastavuudestaan huolimatta tai ehkä juuri siksi. Lisäksi olen viime viikkoina perehtynyt kasvojoogaan, johon olen hurahtanut ihan täysin. Käypä katsomassa mun instasta kasvojooga LIVE, joka pidettiin kasvojooga opettaja Päivi Salmisen kanssa pari viikkoa sitten.

olen tottunut golfleskenä oloon

Tässä vähän kuulumisia nopeasti:) Tänään Kari savustaa lohta- aah, se on niin hyvää! Syödään sitä kasvisten kera. Illalla on tottistreenit, jossa paneudun tänään Pitkän Pojan irroitus ongelmaan:) Tutokin pääsee mukaan fiilistelemään vanhoja aikoja. Niin ja vielä se piti kertoa, että Herra Sjöholmilla on alkanut taas golfkausi ja hän osallistuu  ensimmäistä kertaa SM-kisoihin mun painostuksesta. Eli olen taas golfleski, mutta olen siihen tottunut ja se sopii mulle oikein hyvin. Mulla on itsellä niin paljon tekemistä, että on helppo antaa toiselle vapaus harrastaa niin paljon kuin sielu sietää. Ihanaa aurinkoista päivää kaikille<3 Niin ja mulle voisi vinkata sellaisista kesäkukista, jotka ei roskaa niin järkyttävästi– jospa sittenkin meidän terassille tulisi kukkivia kukkia:) Kiitos jos jaksat vaivautua.

viimeisimmät postaukset

• Ketoosiin- elektrolyyteillä vai ilman?
• Kurkuma vähensi matala-asteista tulehdusta
• Kolmannen kerran ketoosissa
• Paras VHH pizza ikinä!
• Nestettä poistava vihersmoothie

Tuu instaan: satusjoholm ja 2blackgsd

joogatauko ja apinanmieli

Satutin lokakuussa olkapääni tapaturmaisesti, jonka johdosta jouduin pitämään muutaman viikon tauon joogaharjoituksessani. Olo alkoi muuttua käsittämättömän tunkkaiseksi ja tukkoiseksi, ihan kuin yhteys kehooni olisi kadonnut kokonaan. Mieli alkoi muuttua rauhattomaksi apinamieleksi, kuten joogapiireissä asiaa kutsutaan vaikka meditoin ja tein hengitysharjoituksia päivittäin. Ikään kuin fyysisen harjoituksen puuttuminen vaikuttaisi mieleeni enemmän kuin meditaatio. Hämmentävää. Tämä taas näkyi yöunessa, jonka virkistävä vaikutus heikentyi. Olen kokenut tämän aikaisemminkin kun olen kahdenkymmenen vuoden aikana pitänyt taukoa joogasta. Mistä oikein on kysymys?

eka joogatunti oli valtava pettymys- ei ikinä enää!

Lähestyn asiaa kahdenkymmenen vuoden takaa eli palaan ajassa taaksepäin ajanjaksoon, jolloin jooga löysi minut, riutuneen kehoni ja apinamieleni. Joogit tietävät, että ihminen itse ei löydä joogaa vaan jooga löytää ihmisen. 2 000 luvun alussa aloin lukemaan kirjastosta löytyviä joogakirjoja, jotka olivat todella vanhoja. Siitä huolimatta ne puhuttelivat minua vahvasti. Muistan edelleen mustavalkoiset asanakuvat, joiden linjauksia opettelin kirjan kuvia katsellen. Hakeuduin ensimmäiselle joogatunnilleni, joka oli valtava pettymys. Sali täynnä mummoja, kylmä lattia, tylsät asanat, liian hidas tahti, ohjaajan monotoninen ääni-olin aivan jääkalikka kun raahauduin pettyneenä autolleni, ei ikinä enää!! Se siitä. Olen aina ollut hyvin fyysinen ihminen, joka on purkanut kehoon ja mieleen kerääntyneen kuonan voimakkaalla liikunnalla. Tanssija ja voimistelija minussa myös halusi haastavampia ja näyttävämpiä asanoita, kuin mitä kansalaisopiston hathajoogatunti tarjosi. Lähestymistapani joogaan oli pelkästään fyysinen. Siitä huolimatta kutsuuni vastattiin.

” Jos rentoutumiselle annetaan hyvät olosuhteet, se leviää nopeasti autonomiseen hermojärjestelmään, ääreishermoston, sisäeritysjärjestelmän ja immuunijärjestelmän kautta koko ihmiseen”. (Lindh, 1998)

näkökyky kirkastui ja pumpulimainen olo

Kun oppilas on valmis, opettaja saapuu paikalle, taas yksi jooginen sanonta. Muutaman viikon kuluttua löysin itseni asthangajoogatunnilta, joka oli juuri rantautunut kotikaupunkiini. En voi sanoin kuvailla sitä kotiintulemisen tunnetta, jonka koin ensimmäisellä tunnilla- siitä huolimatta, että linnun luisiin ranteisiini sattui voimakkaat aurinkotervehdyssarjat. Sain sitä mitä kaipasin: fyysisyyttä, kurinalaisuutta ja säännöllisyyttä. Harjoitus oli minulle edelleen pelkästään fyysinen, mutta muistan sen pumpulimaisen hyvänolon tunteen, joka seurasi aina harjoituksen jälkeen. Ihan kuin kaikki olisi hidastunut ja kirkastunut yhtä aikaa. Kaamoksen pimeydessä loistava liikennevalojen kirkkaus otti silmiini ihan uudella tavalla- paransiko harjoitus näköäni, mitä ihmettä!. Olin kuin uusi luomus. Jäin koukkuun enkä tuolloin tiennyt edes mihin.

Lue myös: Autonominen hermosto ei tasapainotu hetkessä- hengityksen merkitys

rauhoittumista, olemista ja pohjatonta rakkautta

Opiskelin joogaohjaajaksi ja vuosien myötä joogaharjoitukseni on muuttunut paljon niin kuin on joogikin. Olen ymmärtänyt joogan syvemmän merkityksen, joka on paljon muutakin kuin asanaharjoitusta. Se on soljuvaa hengitystä, pysähtymistä, rauhoittumista, maadoittumista, väkivallattomuutta itseäni ja muita kohtaan, armollisuutta, itsensä kuuntelua, pohjatonta rakkautta ja ennenkaikkea kehon ja mielen yhteyttä. Fyysisen harjoituksen myötä kehoni yhdistyy hengityksen kautta mieleeni, jonka seurauksena autonominen hermosto pääsee rentoutumisen ja palautumisen tilaan. Keho ja mieli saavat hetken lepotauon, jolloin parasympaattinen hermosto eli rentoutumisjärjestelmä aktivoituu. Sen seurauksena hypotalamuksesta erittyy oksitoniinihormoonia, joka aiheuttaa pumpulimaisen hyvänolon tunteen. Olen jäänyt koukkuun tuohon tunteeseen, koska tunnen sen olevan osa aidointa minua. Se osa, joka ei vaadi suorittamaan, tekemään ja menestymään. Sille riittää se, että vaan olen. Ja nykyään tiedän mistä tuossa pumpulimaisessa olossa ja näkökentän kirkastumisessa on kysymys<3

Tänään instassa @satusjoholm hermostoa rauhottava LIVE harjoitus klo 19.00- tuu mukaan!