Kun stressi stressaa
0Viime vuosien aikana suhtautuminen jouluun ja jouluhössötykseen on muuttunut- ainakin somessa. Trendikäs tulee-se-joulu-ilman-hössötystä- ajattelu pitää tietenkin paikkansa ja leviää kulovalkean tavoin ihmisten postauksissa. Muutama vuosi sitten aloin kyseenalaistamaan joka vuotista kaappien siivous perinnettä ennen joulua, kun somessa törmäsi jatkuvasti aiotko-viettää-joulusi-kaapissa- lauseeseen. Minä olen näköjään sitten viettänyt lukuisia jouluja kaapissa, ajattelin. Sittemmin tuo tapa tai perinne on jäänyt eli enää en siivoa kaappeja ennen joulua, mutta joskushan ne on kuitenkin siivottava. Ainakin jos haluaa tietää mitä kaapeissa on tai luopua ylimääräisestä tavarasta.
Yllättääkö joulustressi enää ketään muuta ihmistä maailmassa kuin minut? Olenko ainut yksinäinen perinteisiin kangistunut, suorittamisella arvoani ansaitseva ja erityisesti epätrendikäs hörhö, joka vielä käyttää aikaansa sellaiseen ponnistukseen kuin esimerkiksi joulusiivoukseen? Tarkoitan tietenkin joulusiivouksella hieman normi viikkosiivousta suurempaa ponnistusta, jossa joku saattaa vielä jonkun laatikonkin siivota uskaltamatta sitä tietenkään ääneen tunnustaa. Jatkuvasti luen facebookista päivityksiä tähän tyyliin: ”Siivoukset tekemättä ja lahjat ostamatta- istun sohvalla viinilasi kädessäni stressaamatta asiasta. Tulee se joulu näinkin!” Ihanan rento asenne ja niin totta. Tulee se joulu vähemmälläkin, muistutan itseäni. Sitä paitsi stressaaminen on mielettömän epätrendikästä ja epäterveellistä; jokainen tietää tasan tarkkaan miten epäedullisesti se vaikuttaa esimerkiksi kehon immuunipuolustukseen sun muuhun.
Olen joogannut ja meditoinut säännöllisesti 15 vuotta. Pyrin välttämään stressiä ja elämään terveellisesti ja tässä hetkessä. Lenkillä haluan aistia metsän tunnelman, tavatessani ystäviäni nautin joka solullani, keskustellessani lasteni kanssa tallennan ne hetket sydämeni sopukoihin. Mutta myönnän potevani joulustressiä vaikka en muista pyhistä stressaakaan. Ja se stressaa että stressaa. Joulu on erilainen, siinä on niin monta liikkuva osaa ja paljon muistettavaa: lahjat, syömiset, siivoukset, loppuvuoden työkiireet jne. Jokainen vuosi päätän, että tänä vuonna en stressaa pätkääkään, vaan teen kaikki valmistelut ajoissa ja hyvällä mielellä. Niin piti olla tänäkin vuonna, mutta eilen se iski taas vieläpä kesken joogaharjoituksen. Yritin keskittää mieleni hengitykseen sitä pidentäen ja puhaltaen stressiä ulos voimakkaasti. Mitä voimakkaammin hengitin, sen voimakkaammin kaikki tekemättömät asiat tulivat mieleeni. Annoin periksi, nousin matolta ja pyysin perheen miehet keittiön pöydän ympärille ja kerroin, että se iski taas! En ole muuttunut vieläkään täydelliseksi superäidiksi, jonka koti kiiltää ja tuoksuu leivonnaisilta, joka tekee kaiken yksin ja hoitaa vielä työnkin siinä sivussa- ilman stressiä tietenkin.
Sovittiin työnjako tälle viikolle: Noppa pesee peilit ja lasikaiteet, Allu pesee vessat ja jääkaapin, Kari ostaa ruoat ja loput lahjat, Tuto vahtii kinkkua jne. Helpotti valtavasti, ihan kuin suuri kivi olisi otettu hartioilla painavasta repusta pois ja oli paljon helpompi hengittää. Tajusin jälleen kerran, ettei minun tarvitse jaksaa kaikkea yksin, minua autetaan ja vieläpä mielellään. Jos vaan pyydän. Enkä suostu enää kantamaan huonoa omaa tuntoa siitä, että stressaan välillä tekemättömistä töistä ja että haluan, että koti on puhdas ja kaunis jouluna. Enkä piilota päätäni pensaaseen vaikka siivoisin ne kaappinikin:) Haluan vapauttaa itseni kaikista oletuksista, millainen joulun pitäisi olla tai mitä joulua ennen pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Hyväksyn sen, että olen hermostunut välillä kun kaikki tekemättömät asiat kaatuu päälle, mutta lupaan tehdä sen asian eteen töitä, että suoritan vähemmän ja elän enemmän.
Hyväksyn myös sen, että olen eittämättä A-tyypin persoonallisuus, jolle on luonteenomaisempaa tekeminen kuin sohvalla rentoutuminen. Se on myös yksi syy minkä vuoksi tarvitsen joogaa ja meditaatiota. Hyväksyn myös sen kaikista epämiellyttävimmän asian itsessäni eli sen, että rasitan itseäni välillä liikaa ja olen kuin kiveä pyörittävä saksanpaimenkoira. Ja tämä piirre persoonassani korostuu ennen kaikkea joulua edeltävänä aikana. Armahdan itseni, mutta matka jatkuu ja samalla opettelu kohti rennompaa elämänasennetta. Olen syntynyt maanpäälle oppimaan asioita ja sen aion myös tehdä vaikka välillä otankin taka-askeleita.
 |
| Mamma heitti mulle kovan homman kun pitää tuota kinkkua vahtia. Ihan tässä stressiä pukkaa… |
Jokainen viettää joulua omalla tavallaan tai ei vietä sitä lainkaan. Toinen tekee suursiivouksen toukokuussa, toinen joulukuussa. Toinen viestittää rakkauttaa lahjoilla, toinen sanoilla ja yhdessäololla ja kolmas näillä kaikilla. Toinen on vegaani eikä voisi koskaan maistaakaan kinkkua, toiselle juuri paistetun kinkun maistaminen on vuoden kohokohta. Toinen haluaa tehdä alusta asti kaikki mahdolliset ja mahdottomat jouluruoat, toiselle riittää vaatimattomampi kattaus. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää ja olla. Sen sijaan rakkaudetto
muus ja armottomuus itseään ja muita kohtaan tuhoaa ihmisen hitaasti mutta varmasti. Tärkein joulun sanoma mielestäni on rakastaa lähimmäistä ja itseään sillä ihminen on tarkoitettu elämään rakkaudessa.
muus ja armottomuus itseään ja muita kohtaan tuhoaa ihmisen hitaasti mutta varmasti. Tärkein joulun sanoma mielestäni on rakastaa lähimmäistä ja itseään sillä ihminen on tarkoitettu elämään rakkaudessa.
Rakastin eilen itseäni kun pyysin perheeltäni apua. Rakastin myös heitä kun annoin heille mahdollisuuden auttaa ja kokea itsensä hyödylliseksi. Rakastin itseäni myös siinä hetkessä kun nousin joogamatolta ja annoin periksi harhaileville ajatuksilleni ja loppurentouksen sijasta rentoutin mieleni keskustelemalla mieltä painavista asioista. Kuinka monesti olenkaan pakottanut itseni loppurentoukseen, koska se kuuluu aina tehdä. Ihan aina. Se mitä oikeasti kuuluisi aina tehdä, on kuunnella omaa sydäntään ja sisintään. Sieltä kuuluu viisaita viestejä, jotka liian usein jäävät niiden asioiden jalkoihin joita pitää tehdä.
Haluan rakastaa tänä jouluna kaikkea ja kaikkia. Ihmisiä, eläimiä, siivoamista, leipomista, kauppojen hälinää, itseäni ja Sinua, joka luet tätä nyt. Haluan toivottaa Sinulle itsesi näköistä joulua kaapissa tai kaapin ulkopuolella, sillä se joulu on juuri oikeanlainen Sinulle. Yhtä kaunis kuin Sinä itse.
Mikäli joulustressi yllättää Sinutkin, tästä linkistä löytyy meditaatioharjoitus stressin poistoon:
Ja mikäli joku muukin tekee joulusiivousta, niin tästä linkistä löytyy keittiön siivous meditaatio:
Piparkakut tuorejuustotäytteellä- VHH, viljaton ja maidoton
Kaupallinen yhteistyö: https://www.fitnessfirst.fi/
Varmaan kaikki maailman ihmiset rakastavat pirarkakkuja- paitsi minä! En voi sietää niitä, enkä myöskään joulutorttuja. Laatikoista ja kinkusta nyt puhumattakaan. Mutta tontuista minä tykkään, samoin lahjojen antamisesta ja saamisesta?? Perheemme jouluperinteisiin on kuulunut tietenkin pipareiden leipomiset ja meidän pojat ovat yleensä hoitaneet sen homman ihan pienestä pitäen. Tänä vuonna leivottiin Allun kanssa yhdessä: minä tällä omalla ohjeellani ja Allu valmiista piparkakkutaikinasta. Ja arvatkaapa mitä: kuulemma tällä minun ohjeellani tehdyt oli parempia! Tämä on blogin virallisen laadunvarmistajan eli meidän Nopan ihan virallinen lausunto. Meinasin vetäistä voitontanssit sen kunniaksi, koska viimeiseen asti Allu meinasi, että tolla ohjeella ei voi tulla hyviä. Sain kuulla asiasta melkoista kuittailua siihen asti kunnes poika maistoi varovasti tekeleitäni ja taputti isällisesti olkapäälle sanoen: ”Nyt kyllä sä äiti onnistuit”. Nämä ovat varmaan niitä elämän highlitejä, joita sitä kiikkustuolilla muistelee hymy huulilla:)
Näissä piparkakuissa on täytettä, jonka tietenkin voi jättää pois. Halusin täytteen sen vuoksi, että piparkakut näyttäisivät herkullisimmalta ja noh- pakko tunnustaa- eivät maistuisi niin paljon piparkakuilta vaan paremmilta. Mikäli haluat vaalia perinteitä, niin jätä täyte suosista pois. Minun mielestäni piparkakut tuorejuustotäytteellä olivat kyllä parhaita piparkakkuja joita olen eläissäni maistanut. Ja mistään ei tule kyllä niin jouluista tunnelmaa kun piparkakkujen paistamisesta.
Huomio! Täyte kannattaa levittää juuri ennen piparien syömistä, muutoin se kosteuttaa piparkakkuja ja niistä tulee pehmeitä. Piparkakut ovat vähähiilarisia mikäli käytät makeuttamisessa karppisokeria. Siirapista nyt tulee hieman hiilareita. Jauhot voit tietenkin korvata melkein millä tahansa jauhoilla oman ruokavaliosi reunaehtoja myötäillen. Mikäli korvaat manteli- tai lupiinijauhon esimerkiksi kookosjauholla, gluteenittomilla jauhoilla, riisjauholla, maissijauhoilla, gluteenittomilla kaurajauhoilla tai vaikkapa spelttijauholla (sisältää viljaa), niin hiilarimäärä nousee. Ja agavesiirapin voi korvata normi siirapilla halutessasi. Maidottomat käyttävät maidotonta margariinia ja maidotonta tuorejuustoa.
Nyt sitten kaikki isot ja pienet tontut pipereita vääntämään. Ja muistakaahan olla kiltisti, sillä tontut kurkkivat ikkunoiden takana myös meitä aikuisia. Minä alan olemaan kiltti vasta aaton aattona ja siinäkin on tekemistä ja pinnistelemistä jouluaattoon asti. Mutta ilmeisesti pukki ymmärtää sen, että tämäkin aika on minulle niin suuri ponnistus että vastaa normi ihmisen muutaman kuukauden kilttinä olemista. Perustelen tätä asiaa sillä, että liiallinen kiltteys on tukahdutettua vihaa ja kyllähän korvatunturin tyypit ton tietää? Kuten kuvista näkyy, toimme jo sisälle kolme tonttua (enkä nyt tarkoita tällä perheemme miehiä) varastosta joulutunnelmaa tuomaan. Paljon muita joulukoristeita (kynttilöitä ei tietenkään lasketa) meiltä ei sitten löydykään. Eikös se ole niin, että joulu on ihmisen sydämessä, mielentilassa ja tietenkin piparkakuissa.
Ohje (3 pellillistä):
200 g voita tai maidotonta margariinia
1,5 dl blendattua karppisokeria
2 rkl agavesiirappia
2 tl tai enemmän piparkakkumaustetta
0,5 tl kardemummaa
1 muna
2 tl leivinjauhetta
Täyte:
200 g maustamatonta tai maidotonta tuorejuustoa
0,5-1 tl aitoa vaniljaa
1 rkl blendattua karppisokeria
2 liivatetta
tilkka vettä
Sulata rasva kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää sokeri ja siirappi rasvan sekaan ja kiehauta. Lisää jäähtyneeseen seokseen kananmuna ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita hyvin. Muotoile taikinasta levy ja peitä se esimerkiksi kelmulla. Anna taikinan levätä yön yli jääkaapissa. Leivo haluamasi muotoisia piparkakkuja ja paista uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia.
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen vähintään 5 minuutiksi. Sekoita täytteen ainekset keskenään. Kiehauta pieni tilkka vettä (maksimissaan 0,5 dl) ja lisää liivatteet kiehuvan veden sekaan (purista ensin ylimääräinen vesi pois liivatteesta). Sekoita tasaiseksi ja lisää varovasti tuorejuustoseokseen koko ajan sekoittaen. Laita seos jääkaappiin jähmettymään vähintään puoleksi tunniksi. Täytä piparkakut juuri ennen tarjoilua, etteivät ne pehmene täytteen vaikutuksesta.
OHJEESSA ESIINTYVISTÄ TUOTTEISTA
Ohjeessa esiintyviä tuotteita voi tilata edullisesti *täältä. Koodilla ”kutsuvapauteen” saat -10%:n alen normaalihintaisesta FitnessFirstin tuotteista.
KAIKKI BLOGIN VHH RUOKA- JA HERKKUOHJEET LÖYTYVÄT KOOTUSTI YHDELTÄ SIVUSTOLTA ELI TÄÄLTÄ
SEURAA TERVEYSTIETOISTA MATKAANI BLOGISSA, FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA
Instani löydät nimellä satusjoholm.
Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja terveelliseen elämään liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.
Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.
Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.
Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä .