Hae
Kutsu vapauteen

Hiusten värjääminen mustalla ja punaisella kasvivärillä

Postaus kertoo hiusten värjäämisestä mustalla ja punaisella kasvivärillä. Postaus on toinen yhteistyöpostaus Marianne Lepän kanssa. Ensimmäisen aiheena oli detox jooga harjoitus, joka löytyy täältä: http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/10/detox-jooga-puhdistusta-keholle-ja.html.

Olen pyrkinyt vähentämään kemikaaleja ihan kaikessa missä pystyn eli kodin puhdistusaineissa, kosmetiikassa, hiustenhoitotuotteissa, deodorantissa, huonekaluissa jne. Mutta hiuksiani olen värjännyt pari kertaa vuodessa, koska en ole keksinyt mitään vaihtoehtoa synteettiselle värjäämiselle. Alkuvuodesta päätin, etten enää värjää hiuksiani ollenkaan. Juurikasvu yhdistettynä auringonpolttamaan haalistuneeseen kestoväriin ajoi minut kuitenkin lähes hulluuden partaalle viime heinäkuussa- tiedät varmaan tunteen? En enää kestänyt, vaan kävin värjäämässä hiukset taas kerran synteettisesti. En halunnut väriä kuitenkaan päänahkaani ja hiukseni värjättinkin tumman ruskealla kestovärillä ns. foliotekniikalla, jossa väriaine ei ole kosketuksessa päänahan kanssa. 

Kasvivärjäys sopii punatukkaisille, ei bruneteille- näin olen ymmärtänyt. Olen useita kertoja vuosien varrella kysellyt kampaajilta tummista kasviväreistä ja niiden toimivuudesta kuullen ettei tumma kasviväri ole kovinkaan toimiva. Ongelmia saattaisi olla värin pysyvyydessä ja siinä, että lopputulos voisi olla vihertävä, mikäli hiukset ovat kovin vaaleat.

Paikallisessa ekokaupassa vieraillessani silmiini osui ensimmäistä kertaa tumman ruskea ja musta kasviväri. Kyselin myyjiltä sen toimivuudesta ja sain tietää, että kyllä se toimii ihan hyvin. Toki pysyvyys ei tietenkään ole kestovärjäyksen luokkaa, tuoksu saattaa olla melko voimakas, väri on vihreää jauhetta, joka itse sekoitetaan lämpimään veteen jne. Kiinnostus heräsi entisestään ollessani ystäväni ja yhteistyökumppanini Marianne Lepän kanssa lounaalla. Sain nimittäin tietää, että hänellä on monivuotinen kokemus kasvivärillä värjäämisestä. Mariannella on luonnonkiharat todella syvän punaiset puolipituiset hiukset. Kyselin tarkkaan miten värjäys suoritetaan, kauanko väri pysyy, mitä tuotetta hän suosittelee, paljonko maksaa ja mistä hän ostaa tuotteet. Tätä on pakko kokeilla!


 Keltanokka ja kokenut kasvivärjääjä


Olen värjännyt hiukseni kasvivärillä kokonaiset kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli marraskuussa 2016. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä minulla oli noin 6 sentin juurikasvua lukuun ottamatta vielä synteettistä väriä hiuksissa puolen vuoden takaisesta värjäyksestä johtuen. Oli täysi kysymysmerkki miten kasviväri tarttuu synteettisesti värjättyyn hiukseen. Olin lukenut, että lopputulos paranee sitä mukaa, mitä enemmän kasvivärjäyksiä on takana. Annoin Khadi merkkisen kasvivärin vaikuttaa kaksi tuntia. Olin lopputulokseen tyytyväinen. Väri oli helppo levittää, tarttui hyvin, hajukaan ei häirinnyt vaikka oli kyllä kieltämättä voimakas eli väri tuoksui kasville ja oli väriltään vihreää. Hiukset olivat värjäyksen jälkeen todella hyvän ja hoidetun tuntuiset. Väri oli kuitenkin ehkä hieman liian vaalea minulle. Päätin kokeilla kuukauden kuluttua indigoa eli mustaa…

Marianne Leppä (kuva alla) taasen tutustui hennavärjäykseen ensimmäisen kerran 90 -luvun puolessa välissä ja värjäili luonnonkiharia hiuksiansa eri hennasävyillä ja tottui olemaan punapää. Vuonna 2002 hän halusi saada oman vaalean värin takaisin ja koska hennaa on tosi vaikea ellei mahdoton saada pois värinpoistolla, hän leikkautti lyhyet hiukset. Alkuun ystävät/tuttavat luulivat, että hän oli värjännyt hiukset vaaleiksi ja kerrottuaan ettei hän ole oikeasti punapää ystävät totesivat, että olivat luulleet niin, koska punainen väri sopii hyvin. Muutamia vuosia hän viihtyi blondina, jota tosi sävytteli/värjäili kaupan väreillä vaaleammaksi tai punasävyiseksikin välillä. Vuonna 2009 hän palasi takaisin hennaan ja on ollut tosi tyytyväinen. Marianne toteaa, että hennaaminen kotona on tietenkin oma ohjelmanumeronsa, mutta tulos on aina yhtä tyydyttävä. Hiukset ovat hyväkuntoiset ja leikkauskin hyvä, kiitos ammattitaitoisen kampaajan. Marianne hoitaa hiuksiaan säännöllisesti kookosöljyllä, samoin kuin minäkin.


Marianne ja hänen ihanat luonnonkiharat punaiset hiuksensa

Sugarilta testiin musta kasviväri ja Flown luomu hiustenhoitotuotteita

Sain Sugarilta testiin mustan Radico merkkisen kasvivärin, 4 shampoopalaa ja kaksi Kanerva hiushuutelua. Olen jo pitkään etsinyt laadukkaita luomu hiustenhoitotuotteita, niitä kuitenkaan löytämättä. Flown tuotteet kiinnostivat erityisesti sen vuoksi, koska shampoopaloista löytyy mm. tummien, punaisten ja vaaleiden hiuksien väriä syventäviä shampoopaloja. 


 Värjäsin hiukseni mustalla Radicon kasvivärillä puolitoista viikkoa sitten muutamaa tuntia ennen ylioppilasjuhliin lähtöä. Eli luotto oli kova:) Tuoksu oli todella mieto kasviväriksi. Vihreä jauhe sekoitettiin lämpöiseen veteen, levitettiin pestyihin hiuksiin ja annettiin vaikuttaa myssyn alla. Pakkauksessa oli mukana myssyn ja värin lisäksi myös suti, joka helpottaa värin levittämistä. Annoin värin vaikuttaa 2,5 tuntia. Väri huuhdeltiin pois pelkällä vedellä ja se irtosi todella helposti ihosta ja vaatteista. Pesin hiukset shampoolla vasta muutaman päivän kuluttua värjäyksestä. Hiukset olivat uskomattoman pehmeän tuntuiset värjäyksen jälkeen. En havainnut hiuksissa mitään kasvin tuoksua värjäyksen jälkeen päinvastoin kuin edellisellä kerralla, jolloin käytin Khadin hiusväriä. 



Hiuksista tuli todellakin mustat, käsittämätöntä. Ei sellaiset kovan sinisen mustat, vaan jos voi tällaista ilmaisua käyttää, niin pehmeän mustat. Tai hiilen mustat on vielä parempi ilmaisu. Jopa kaksi vaaleaa raitaa meni peittoon, mutta ovat parin pesun jälkeen alkaneet kuultaa värin alta läpi. Kun lopputulos vielä syvenee toistuvien värjäysten myötä, niin olen täysin vakuuttunut, että pärjään loppuelämäni kasvivärillä. Väri pysyy noin 4 viikkoa ja värin pysyvyyteen pystyy vaikuttamaan positiivisesti siten, että käyttää luomu hiustenhoitotuotteita. Hiukset ovat olleet ihanan hoidetun tuntuiset värjäyksen jälkeen ja olenkin vakuuttunut siitä, että kasvivärjäys todella hoitaa päänahkaa ja hiuksia. Ei enää ikinä synteettistä väriä. Ihanaa!!

Lue lisää Radico kasviväristä täältä:
http://www.luonnonkosmetiikka.fi/tuotesarjat/radico

Tältä hiusten väri näyttää kahden pesun jälkeen värjäyksestä

Flown hiusten omaa väriä syventävät shampoopalat ja hiushuuhteet


Flown shampoopaloista itse olen käyttänyt tummille hiuksille tarkoittua Brunette shampoota ja Mariannelle annoin Punatukan eli punaisten hiusten väriä syventävän shampoon. Aluksi olin epäileväinen, miten tuote toimii sillä se näyttää ihan käsisaippualta. No toimii ihan mielettömän hyvän ja onkin tähän asti testaamistani ekoshampoista ylivoimaisesti  paras. Hiukset kastellaan ja shampoopalaa hierotaan päänahkaan. Shampoo vaahtoutuu todella helposti eikä saippuaa todellakaan tarvitse paljoa laittaa. Voin vaan kuvitella miten kauan yksi shampoopala kestää eli melkoisen ekologinen ja edullinen tuote.

Lue lisää Flown shampoopaloista täältä:
http://www.flowkosmetiikka.fi/epages/flowkosmetiikka.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/20110413-11092-34237-1/Products/308


Ollaan testattu Marianne kanssa myös Kanerva Hiushuuhdetta, joka parantaa värin pysyvyyttä. Veden sekaan sekoitetaan ruokalusikallinen hiushuuhdetta ja kaadetaan hiuksiin, annetaan vaikuttaa hetken ja huuhdellaan pois. Tuote palauttaa hiuspohjan ja hiusten luonnollisen pH:n. Olin todella vaikuttunut tuotteen tehosta, sillä hiukset olivat niin kammattavat ja sileät, etten meinannut uskoa lopputulosta. Rehellisesti sanottuna, en pidä tuotteen tuoksusta, mutta muutoin todella upea tuote. Ehdottomasti alan käyttämään tätä tuotetta säännöllisesti.

Lue lisää Flown hiushuuhteesta täältä:
täältä: http://www.flowkosmetiikka.fi/epages/flowkosmetiikka.sf/fi_FI/?ObjectID=369407&ViewAction=FacetedSearchProducts&SearchString=hiushuuhde+flow

Sugarin  nettisivut löydät täältä:
http://sugarhelsinki.com/


Kasvivärjäyksen positiivisia ja negatiivisia puolia:

Positiivista:

* Ekologisuus
* Ei synteettisiä kemikaaleja
* Edullisuus (yksi kasviväri maksaa 10-20 euroa ja puolipitkiinkin hiuksiin väriä riittää kahdeksi värjäyskerraksi, lyhyisiin hiuksiin useammaksi kerraksi)
* Helppo levittää
* Helppo puhdistaa iholta, vaatteista, pinnoilta 
* Hoitaa hiuksia ja päänahkaa
* Voi olla hyvä vaihtoehto kemiallisille hiusvärille allergisoituneille (toki kasvillekin voi olla allerginen)

Negatiivista:
* Värin kesto noin 4 viikkoa
* Saatavuus ei ole synteettisten värien luokkaa eli värejä myyvät lähinnä ekokaupat ja tietenkin netistä voi tilata
* Tuoksu saattaa olla häiritsevä ainakin joissakin merkeissä

Huomioithan tätä postausta lukiessani, että minulla on todellakin kokemusta kasvivärjäyksestä sen kokonaiset kaksi kertaa. Eli mistään ihan huippuasiantuntijuudesta tässä suhteessa ei voi puhua. Aion jatkaa värjäämistä ja myös postailua asian tiimoilta, samoin kuin hiusten hoitamisesta luonnonmukaisin keinoin. Kerrothan omista kasvivärjäys kokemuksistasi blogin kommenttikenttään. Olisi mielenkiintoista kuulla!

Vähän hirvittää, että eikai tuo Mamma vaan meinaa mun turkkia alkaa kasvivärjäämään?

Rakkauden alkuhuumasta parisuhteen tappavaan arkeen


Tämä postaus sisältää ajatuksia parisuhteesta; rakkauden alkuhuumasta, tappavasta arjesta ja siitä kuka viime kädessä on vastuussa omasta onnellisuudestaan.
Alkuhuuma

Ihminen, joka on joskus ollut rakastunut, muistaa sen kutkuttavan tunteen vatsanpohjassa kun katselee omaa rakastaan vaalean punaisten silmälasien läpi. Kaikki toisessa on täydellistä, olemme niin samankaltaisia. Hän on se puoliskoni, jota olen koko elämäni kaivannut. Jota ilman en koskaan ole kokonainen. Erossa vietetyt hetket ovat tuskallisia ja niin usein sinut yllätetään kaukainen katse silmissäsi unelmoimassa rakkaastasi. Tuosta täydellisestä ihmisolennosta, joka saa sinut tuntemaan itsesi rakastetuksi, maailman tärkeimmäksi ihmiseksi. 

 Ollessasi rakastunut, tunnet kuinka haavasi alkavat umpeutua ja niihin laitetaan rakkauden balsamia. Aina kun tuo täydellinen kumppanisi katsoo tai koskettaa sinua rakastavasti, tunnet eläväsi joka solulla. Olet elossa! Jokainen askel tuntuu niin keveältä, haluat ostaa uusia vaatteita, muuttaa ruokavaliotasi terveellisemmäksi, näyttää niin hyvältä kuin mahdollista. Ja näytätkin, koska aito rakkaus hohtaa kasvoiltasi eikä tuota loistetta voi peittää meikkivoiteella eikä puuterilla. Työkaverisikin huomaavat muutoksen ja uteliaana kyselevät mitä elämässäsi on tapahtunut.

Kun olet hänen kainalossaan, kaikki huolet ja murheet unohtuvat. Lisämunuaiset tuottavat vähemmän stressihormooneita, syke laskee kunnes taas kiihtyy rakkauden palavasta nektariinista. Toisen kainolossa voi jopa olla selvä sinun mentävä kolo. Tunnet niin syvästi, että sinut tai hänet on rakennettu sinun tai hänen puuttuvasta kylkiluusta. Tätä tunnetta on turha yrittää selittää kenellekään, kuitenkin teet sitä lakkaamatta. Kiusaat ystäviäsi ja työkavereitasi kertomalla tosiasioita onnestasi. Etkä jaksa kuunnella sarkastisia ja väsyneitä kertomuksia, kuinka alkuhuuma katoaa kahden vuoden kuluttua. Petettyjen sielujen katkeraa vuodatusta – ajattelet. 

Arki

Mikäli sinulla on puolisosi kanssa täysin samanlainen energiataso, elämä voi ilmeisesti olla yhtä harmoniaa ja täydellistä tasapainoa. Toinen vaistoaa toisen mielenliikkeet pelkästä olemuksesta ja ehtii tehdä asiat ennen kuin toinen ehtii edes pyytää. Tai osaa antaa puolison tarvitsemaa hiljaisuutta ja rauhaa juuri kuin toinen on sen tarpeessa ja joskus jopa ennen kuin tämä itse sitä tajuaa. Suhde on aivan varmasti tasapainoinen, onnellinen ja stressitön, mutta tapahtuuko siinä kasvua? Hioutuvatko särmät lainkaan mikäli koskaan ei ole ristiriitoja tai erimielisyyksiä? Ehkäpä nämä särmät hiutuvat sitten työelämässä, ystävyyssuhteissa tai vaikkapa omien lasten kanssa. Eihän kaikki ihmisenä kasvu tarvitsekaan tapahtua parisuhteessa, kasvaa voi muutenkin. Mutta kun kuulen pelottavan lauseen ”Me ei koskaan riidellä”, kylmät väreet menevät pitkin selkärankaani enkä pysty mitenkään sanomaan, ”Ai kun ihanaa”. Mieleeni tulee ensimmäisenä iso persialainen kallis matto, jonka alle on lakaistu paljon asioita ja jonka alustaa ei koskaan siivota. On helpompi imuroida pelkästään maton päältä, maton alla haisee se itse.

Pitkässä parisuhteessa, jossa eletään normaalia joskus hektistäkin arkea, alkuhuuman vaaleanpunaiset silmälasit joudutaan jossakin vaiheessa riisumaan pois. Tällöin puoliso ja parisuhde näyttäytyvät realistisessa valossa. Jokainen meistä varmasti tunnistaa tilanteen, jossa puolison ilme, äänenpaino tai joku tietty ärsyttävä tapa nostaa kierroksia hetkessä nollasta sataan ja lisää ärsytystä pikku hiljaa johtaen kunnon riitaan. Toinen mököttää, toinen huutaa ja itkee, toinen ottaa kylmän anna-mun-olla-ei-vois-vähempää-kiinnostaa- ilmeen kasvoillensa ja marttyyrikortit vedetään esiin. Tunne on täydellinen vastakohta rakastumisen tunteelle. Se repäisee meidät ihan eri maailmaan, eri energioihin. Mitä on tapahtunut, eikö kumppanini olekaan minulle tarkoitettu? Eikö hän olekaan täydellinen? Todennäköisesti kumppani on se oikea juuri minulle, mutta täydellinen hän ei ole. Enkä minäkään.

”On yhtä vaikeaa elää sen kanssa, jota rakastaa, kuin rakastaa sitä jonka kanssa elää.” Jean Rostand
Miten usein sortuukaan ajatteluun, että päiväni oli niin täydellinen kunnes puoliso sanoi tai teki niin ja näin ja pilasi päiväni! Tai kun avaat aamulla silmäsi ja ensimmäisenä haistelet hänen ruusuntuoksuista hengitystään ja kuulet kuinka puolisosi röyhtäisee eliset valkosipulin tuoksut, niin mietit miten ihmeessä voi päivä tästä hyvänä jatkua? Ja kun olet tuhat kertaa sanonut samasta asiasta ja se ”pöhlö” ei vaan tajua ja tekee juuri päinvastoin kun olen pyytänyt, toivonut ja rukoillut. Hän tekee sen ihan varmaan tahallaan, jotta päiväni olisi pilalla. Kaikista pahinta on kun huomaa toistavansa niitä lapsuudenkodin vanhoja epäterveitä malleja, joista on sanoutunut irti omassa parisuhteessaan. Lähtiessään kotoa on ikäänkuin pakannut mukaan matkalaukun, joka on täydetty niillä hyvillä oman lapsuudenkodin parisuhdemalleilla. Ei ole voittajaolo, kun huomaa narisevansa juuri samalla äänensävyllä ja ilmeellä kuin omat vanhempansa. Enhän minä tuota asiaa laukkuuni pakannut, enkö siis hallitse omaa elämääni?
Kenen vastuulla on oma onnellisuu
teni?
Olisinko onnellinen, jos minulla olisi hienompi koti, iso auto tai pankkitilillä enemmän rahaa? Jos olisin menestyneempi tai terveydentilani olisi parempi? Tai mikäli lapseni olisivat tehneet mielestäni parempiä valintoja elämässään? Tai jos puolisoni tekisi sen tai tämän asian toisin?  Varmaan monet edellämainitut ja monet muutkin asiat toisivat hetkellistä iloa ja helpotusta  elämääni, mutta tuskin mitään pysyvää onnellisuutta. 

Inhimillisen elämän  arvopohja ja parisuhdemallit muovautuvat lapsuudessa. Mitä enemmän lapsi saa rakkautta, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on selviytyä elämän myrskyistä omissa ihmissuhteissaan. Rakkauden puute lapsuudessa saattaa aiheuttaa helposti ongelmia aikuisuuden ihmissuhteissa. Tämä puolestaan saattaa johtaa sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriintymiseen ja vetäytymisen kautta jopa syrjäytymiseen mihin alkoholi, huumeet ja väkivalta voivat tuoda hetken helpostusta. Rakkauden ja rajojen kautta lapselle kehittyy eheä persoonallisuus ja terve itsetunto, jonka avulla hän pystyy vetämään terveet rajat oman persoonallisuutensa ympärille ja ottaa vastuunsa omista tunteistaan ja onnellisuudestaan.

”Ihminen, joka aidosti rakastaa itseään ei tunne tarvetta saada toisia vakuuttumaan omasta erinomaisuudestaan. Oma sisäinen hyväksyntä riittää.” Wayne W. Dyer

Rakkauden tarve on ihmisen perustarve. Kyky rakkauden antamiseen ja sen vastaanottamiseen on mielestäni suorassa yhteydessä itse kunkin itsetuntoon ja kykyyn rakastaa ja hyväksyä itsemme juuri sellaisena kuin tässä ja nyt olemme.  Rakkauden tunnustaminen vaatii rohkeutta: olemme sen edessä haavoittuvaisia, koska paljastamme syvimmät tunteemme ja meitä on silloin helppo loukata. 

 Arki ei aina ole yhtä juhlaa, mutta jos parisuhde pohjautuu vahvaan rakkaudelliseen kokemukseen, niin se antaa hyvän pohjan yhteiselle elämälle. Turvallinen, lämmin ja kannustava ilmapiiri perheessä mahdollistaa luovuuden ja ihmisenä kasvamisen. Silloin on helppo olla oma itsensä. Rakkauden ”riski” kannattaa ottaa, sillä ihminen on tarkoitettu elämään rakkaudessa. Kun rakastat toista ihmistä, niin tottakai haluat tehdä hänet myös onnelliseksi. Jokainen on kuitenkin viime kädessä oman onnensa seppä eli itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. 

  ”Vain pikkupojat ja vanhat miehet tuhahtavat rakkaudelle.”Louis Auchincloss;

Tämä postaus on kirjoitettu
yhdessä mieheni Kari Sjöholmin kanssa.