Ketoosissa ollaan! Ai mistäkö tiedän? Siitä, kun sitä ei voi mitenkään olla huomaamatta, ei siis mitenkään. Ostin eilen ketostickejä kun luulin, että mun pitää mitata olenko ketoosissa- hah! Nyt kun sataprosenttisella varmuudella tiedän miltä ketoosi tuntuu, niin ymmärrän, että tämähän on minulle hyvinkin tuttu olotila. En vaan ole ajatellut aiemmin olleeni ketoosissa ja ketoosissa olo on ollut hyvin lyhytaikaista. Olen paastonnut ensimmäisen kerran 12-vuotiaana, joten ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Vielä eilen meinasin lopettaa koko homman kun luin blogini facebookista ihmisten antamia tarkkoja ohjeita proteiinin rajoittamisesta, suolan syönnistä ja sun muusta. Kadutti koko homma. Tätäkö jaksaisin tehdä lopun elämäni koska siitähän tässä on kysymys. Yhtäkkiä kaikki näytti minun silmilläni katsottuna vankilalta: rajoituksia ja tarkkoja ohjeita, ei kiitos. Lisäksi maanantai aamuna tilanne oli todella epämiellyttävä…

Jos ihmettelet kirjoituksia nyt, niin lue aiheeseen liittyvä aikaisempi postaus täältä.

Silmät turvonneena työreissuun

Aloitin hiilareiden rajoittamisen lauantaina. Minulla oli tietenkin heikko olo ja luin ”jostakin” facesta, että ketoosi on diureettinen tila, joten alkuun (ei siis loppuelämää) pitää vetää suolaa, kaliumia ja mankkua. Ja minähän vedin. Sunnuntainakin heikotti, joten jatkoin suolan lisäämistä veteen. Päivän aikana nautin noin 2 tl hyvälaatuista suolaa (kyllä hyvälaatuinen suola turvottaa, jos sitä nauttii liikaa) veden mukana. Maanantai aamuna heräsin huonoon oloon ja kun katsoin itseäni peilistä en ollut uskoa näkemääni: silmäni olivat niin turvoksissa etten ollut uskoa näkemääni. Eihän se muuten olisi haitannut, mutta tunnin kuluttua piti lähteä pariksi päivää työreissuun. Kiva juttu. Manasin suolan alimpaan helvettiin ja mietin hetken, että olisin mä voinut vähän miettiä asiaa omilla aivoillanikin. Päivän aikana turvotus laski siedettäväksi kun litkin vettä hullun lailla. Mutta olisitte nähneet kollegani ilmeen kun näki minut? Vatsakaan ei toiminut pariin päivään ja turposi hieman mikä oli myös uutta. Toki on ihan normaalia, että aluksi keho reagoi rajusti alentuneeseen hiilarimäärään.

Eilen minua alkoi ahdistamaan kaksi asiaa: jos ketogeeninen dieetti vaatii alkuun viikkojenkin ajan ylimääräisen suolan ja kaliumin nauttimista (joo tiedän, että vähempikin määrä olisi riittänyt) ja proteiinin rajoittamista noin 1-1,5 grammaan per kilo, niin tämä ei ole mun juttu (todellisuudessa mun proteiinin määrä kyllä pysyykin noissa raameissa kuta kuinkin). Vaikka olen kokenut makrojen laskija, niin kahden eri jutun laskeminen tuntui hankalalta eikä sitä yhtään helpota mun jatkuva reissaaminen. En ihmettele yhtään, että ihmiset joutuvat osallistumaan maksullisille kursseille, jos rajoittavat sekä protskun että hiilarin saantia. Onneksi chattailin sitten illalla hotelliin päästyäni Yazka Loven ja Heikkilän Antin kanssa: molemmat vakuuttivat minulle, ettei minun tarvitse rajoittaa muuta kuin hiilareiden saantia. Lisäksi ylimääräistä suolaa ja kaliumia ei tarvitse nauttia eikä se ole välttämättä edes järkevää. Huomaan kyllä sitten jos alan lihomaan rajusti, että on tullut syötyä protskua liikaa. Huom! minähän en ryhtynyt ketogeeniselle ruokavaliolle laihdutuksen takia. Kiitos Yazkalle ja Antille- teidän kahden ansiosta en heittänyt hanskoja tiskiin ja jatkoin hiilarien välttelyä ja se kannatti, sillä ketoosi oli lähempänä kuin osasin kuvitellakkaan?

Rouva ketoosi

Eilen illalla söin ihanan ketosalaatin, josta laitoin muuten kuvankin instaani. Mieli oli hyvä ja kepeä kun ei tarvinnut laskea enää protskuja. Hiilarien välttämisen taas koen superhelpoksi. Nämä neljä päivää olen ottanut hiilarini ainoastaan vihreästä salaatista, kurkusta, avokadosta ja yrteistä. Seuraavan yön nukuin tosi huonosti: olo oli älyttömän pirteä ja väsynyt yhtä aikaa ja katsoin koko ajan kelloani, että milloin pääsen syömään. Aamulla menin kuitenkin suhteellisen pirteänä hotelli Ilveksen aamupalalle, jossa söin munia ja pekonia. Turvotus oli muuten tipotiessään kun en lisännyt enää suolaa juomaveteen ja vatsakin toimi ihan normaalisti! Lähdin kävelemään kokouspaikalle ja sitten alkoi tapahtua kummia: minulla tuli valtava tarve kävellä koko ajan kovempaa ja kovempaa. Kokouspaikalla ihmettelin outoa makua suussani ja sitä, ettei minun tehnyt yhtään mieli mitään hiilaripitoista toisin kun edellispäivänä. Halatessani kollegoitani oli pakko hengittää sisäänpäin. Olo oli mielettömän euforinen ja energinen- meinasin kaataa kollegani vesilasinkin? Tajusin olevani ketoosissa JES? Aloin tietenkin mainostaa asiaa kollegaparoilleni vaikka olin pyhästi päättänyt pitää suuni kiinni ja minua kutsuttiinkin sitten kokouksessa rouva ketoosiksi? 

Tullessani kotiin reissusta lähdimme Tuton kanssa lenkille. Teki valtavasti mieli juosta ja juoksinkin jonkin verran, mutta varovasti. En halua rasittaa elimistöäni nyt runsaalla liikunnalla, koska sillä on ihan tarpeeksi töitä selvitäkseen tästä muutoksesta. Ehdin kyllä taas hyöryämään kuntosaleilla ja lenkillä myöhemmin kun keho ja mieli on tottunut uuteen tilaansa. Kaikki on juuri tällä hetkellä tosi hyvin jos ei lasketa huonounisuutta: hermosto selvästi otti itseensä tästä muutoksesta ja se on näkynyt unen laadussa kahden yön ajan. Mutta minulla on onneksi unenlaadun parantamiseen toimivia keinoja ja unirytmikin varmaan tasaantuu ajan kanssa. Nyt mä menen tekemään itselleni ihanan päivällisen, laitan siitäkin kuvia taas instaan illalla. Eli jos olet kiinnostunut siitä mitä syön, niin kannattaa seurata minua instagramissa, löytyy nimellä satusjoholm. Ja keto-ohjeita tulee ihan varmasti blogiin lisää, runsaastihan niitä sieltä löytyy jo nytkin. Muutkin perheen jäsenet ovat aidosti kiinnostuneita ketogeenisestä ja miettivät kovasti sen aloittam
ista. Mieheni Karin suurin huoli tuntuu olevan tällä hetkellä se, että voiko ketogeenisessä ruokavaliossa syödä pullan päivässä? Sovittiin, että hän aloittaa aiheeseen perehtymisen googlettamalla mikä on hiilihydraatti.

HUOM! Kerron tässä postauksessa ainoastaan omia kokemuksia ketogeenisestä ruokavaliosta, en edes yritä esiintyä ketogeenisen ruokavalion asiantuntijana. Eli jos tarvitset apua asian tiimoilta, niin suosittelen sinua kääntymään ihan oikean asiantuntijan puoleen. Haluan tehdä asiat omalla tavallani omaa kehoani kuunnellen ja intuitiivisesti syöden- nyt vaan ilman hiilareita. Pidän teidät ajantasalla lähes päivittäin mun ketoilusta sekä blogissa että instassa ja lupaan kirjoitella jatkossa ruokapäiväkirja postauksia kuvineen sun muuta mukavaa?

Blogin facebooksivustolle  on tullut niin runsaasti viestejä kertoessani omasta ketogeenisestä ruokavaliokokeilustani, että katsoin parhaaksi kirjoittaa postauksen aiheesta. Olen noudattanut hiilaritietoista ja gluteenitonta ruokavaliota niin kauan kuin muistan ja ketoillutkin olen, mutta olen tehnyt sen ilmeisesti väärin, koska se ei mielestäni sopinut minulle. Ilmeisesti söin liian vähän rasvoja. Nyt aion katsoa tämän homman kuitenkin ihan tappiin asti ja lupaan kirjoittaa kokemuksistani tänne blogiin säännöllisesti, alkuun ainakin jopa kerran viikossa tai useamminkin. 

Paras vhh pizzaohje löytyy täältä

Inhoan nykyään kaikkea ääripää juttuja ja olenkin viime aikoina toitottanut, että maidoton ja ketogeeninen ovat ne ruokavaliot, joita en ikinä aio noudattaa. Mielestäni maitoproteiini sopii minulle vaikka en ole koskaan (en edes lapsena) ollut maidon litkijä vaan päinvastoin. En pidä maidon mausta, mutta luonnonjogu ja juustot ovat maistuneet kyllä. Huvittavinta tässä on se, että viime perjantaina kun olimme mieheni Karin ja ystäväni Kaarina Krogeruksen kanssa ajamassa Helsinkiin, niin vannoin jälleen kerran, että ketogeeniseen ja maidottomaan en lähde?? Ja se on varma se. Mikä sitten muutti mieleni?

No lääkärin vastaanotto tietenkin! Ymmärrättehän Mussukat, että suuren seuraajamääräni vuoksi en mitenkään voi ilmoittaa julkisesti lääkärini nimeä varsinkaan kysymättä häneltä ensin asiaan lupaa. Kauttani (kun laskee kaikki somekanavani) tavoittaa tällä hetkellä pitkästi yli 10 000 henkilöä ja tämän kokoisen seuraajamäärän kanssa homma voi lähteä eskaloitumaan suuntaan tai toiseen. Menin lääkärin vastaanotolle lähinnä ennaltaehkäisevässä mielessä eli en niinkään minkään akuutin oireen tai sairauden vuoksi. Vahvan autoimmuunigeeniperimän vuoksi lääkäri ehdotti minulle maidotonta ruokavaliota ja mainitsi myös sen, että saattaisin hyötyä ketogeenisestä. Minulla on pahimmat 1. ja 2. tyypin diabetes geenit ja on ihan käsittämätön juttu ettei diabetes ole minulle vielä puhjennut. Autoimmuunisairauksista kilpirauhasen vajaatoiminta minulla jo on ja äärimmäisen hankala ja kivulias intersititielli kystiitti, joka on ollut remissiossa jo yli 20 vuotta. 

Ensin ajattelin, että ryhdyn ainoastaan maidottomalle ruokavaliolle, siinäkin on jonkin verran opettelemista. Sitten päätin kuitenkin kokeilla tuon ketogeenisen samalla. Alkuun olin ihan pihalla mitä voin syödä, mutta sitten muistin, että blogini pursuaa vhh ja maidottomia ruoka- ja herkkuohjeita? Sinäkin löydät vhh ohjeita täältä. Vaikeinta tässä ei siis ole ohjeet, niitä minulla on lievästi sanottuna omasta takaa vaan se, että miten paljon voin syödä ja missä suhteessa. Sitä olen tässä yrittänyt nyt selvittää. Nyt olen pari päivää syönyt siten, että rasvaa on ollut noin 70, protskua 25 ja hiilaria 5 %. Onneksi olen tottunut laskemaan ruoka-aineiden makroja ja kaloreita, joten se ei ole ongelma.

En aloita ketogeenistä laihduttamisen vuoksi, toki ei haittaa vaikka pari kiloa putoaisi, mutta enempää ei saa tippua missään nimessä. Kirjoittelen jatkossa ruokavaliostani ihan kuvien ja ruokapäiväkirjojen muodossa. Olkaa niin ihania, että autatte jos näyttää siltä, että menee vika suuntaan? En ole siis vielä mikään asiantuntija tässä asiassa, mutta pian olen. Hiilarit olen nyt ottanut vihersalaatista ja kookosöljyssä paistetusta kaalista ja sipulista, jonkin verran aion syödä myös marjoja kookosjogurtin kera (kai) ja tietenkin eri proteiininlähteitä. Ja rasvakahvia on myös mennyt. 

Että tässä sitä nyt sitten taas ollaan: olen aiemminkin kirjoittanut siitä, että jos menen vannomaan tyyliin koskaan-en-aio-tehdä-sitä-ja tätä, niin JOKA KERTA elämä pistää minut polvilleen ja huomaan tekeväni juuri sitä mitä olen vannonut etten tee! Eli ihan itse taas tilasin tämän asian elämääni. Aion ihan varmasti kirjoittaa rehellisesti kokemuksistani ja mikäli ketogeeninen ei minulle sovi, niin lopetan sen sitten ja palaan vanhaan ruokavaliooni. Mutta kuten sanoin, nyt tämä homma katsotaan ihan loppuun asti!

Kiitos kun olette ehdottaneet minulle henkilöitä joita kannattaa somessa seurata. Kysyn kuitenkin vielä, että tiedättekö ketään joka liikkuu paljon ja on ketogeenisellä? Itselleni tulee helposti se tunti pari päivässä liikuntaa, joten liikkua pitäisi jaksaa. Toki nyt alkuun en rasita elimistöäni runsaalla liikunnalla, koska sillä on ihan tarpeeksi hommaa sopeutuessaan uuteen tilanteeseen. Ja haasteita on tietty heti tulossa: huomenna aamulla lähden kukonlaulun aikaan työreissuun, jossa viivyn pari päivää?? Saas nähdä kuinka muijan käy??

Ps. Lupaan laittaa blogin facebooksivulle kuvia aterioistani, saatte sitten kommentoida jos niissä on jotakin epäilyttävää? Kiitos kun olette just sellaisia kun olette?