En ole ihminen, joka ensimmäisenä valittaa facebook päivityksissä tai varsinkaan täällä blogissa. Pidän omat ongelmani omana tietonani ja puhun niistä muutamalle erittäin luotettavalle ystävälleni ja kotona omalle perheelleni. Yritän jakaa ympärilleni hyvää mieltä ja hyvää oloa, koska tämä maailma on usein aika kylmä paikka enkä halua rasittaa muita omilla huolillani. Sitä paitsi monilla muilla on asiat paljon huonommin, tunnen itseni onnekkaaksi monessa asiassa. Siitä huolimatta kaikki ei ole aina niin hohdokasta miltä somen kautta näyttää. Alkuvuoteni on ollut tosi inhottavaa, suoraan sanottuna ihan paska?

Kaikki alkoi 6.1 juuri kun poikani Allu, hänen avovaimonsa Moona ja heidän saksanpaimenkoiransa Kara oli lähtenyt Kuopioon omaan kotiinsa. Mieheni huusi minulle, että Tuto ontuu pahasti. Tutkin koiran ja huomasin, että vasemmassa kintereessä oli iso kova patti ja koira todellakin ontui. No annoin kipulääkettä, ontuminen loppui nopeasti ja eläinlääkärin ohjeella ajateltiin seurata asiaa. Patti pieneni pikku hiljaa ja kaikki näytti menevän hienosti. Ei siis hätää…

Samoihin aikoihin kilpirauhaslääkkeeni (Lio) loppui yllättäen kaikista Suomen apteekeista ja Saineen Ninan avustuksella sain hankittua itselleni eläinperäistä lääkettä, jota en ollut koskaan ennen käyttänyt. Jouduin vaihtamaan lääkkeen lennosta (mitä ei pitäisi koskaan tehdä), jonka seurauksena kärsin kovista päänsäryistä. Vähensin siis lääkitystä ja menin selvästi vajaatoiminnalle. Päänsärky loppui, mutta kaikki hidastui: aineenvaihdunta, puhe, ajattelu jne. Puhuttamattakaan muista vajaatoiminnan oireista. En uskaltanut lisätä lääkettä kuin puoli tabua kahdessa viikossa, joten 6 viikkoa oli melkoista vajiksen kanssa kärvistelyä. Muistin samalla, miten inhottava tila vajis on!

Pää edellä lattialaattaan

Eräänä päivänä tulin koiran kanssa lenkiltä ja kuinkas sitten kävikään: liukastuin icebugit jalassa meidän kuraeteisessä siten, että lensin suoraan pää edeltä naamalleni lattialle. Kuului ihan järkky pamaus kun vasen silmäkulmani pamahti lattialaattaan? Mieheni Kari näki sen ja ihmetteli miten joku voi kaatui sillä tavalla! Kipu oli aivan hirvittävä, mutta siitä kun pääsin ylös niin silmäkulmassa näkyi ainoastaan pieni punainen patti kulmakarvan yläpuolella. Huokaisin helpotuksesta, näköjään selvisin vähällä. Noh, muutaman päivän kuluttua totuus selvisi: koko vasen silmäluomeni oli sininen, samoin silmän alaosa puhumattakaan turvotuksesta. Vaati normaalia enemmän itseluottamusta mennä pitää puheita tai toimia puheenjohtajana salilliselle asiantuntijoita silmä mustana ja samalla kärsiä pahoista vajiksen oireista- hyvä, että pysyin pystyssä. Tuntui, että puhe oli välillä mongerrusta, sanoja unohtui, väsytti ja tietty tuo musta silmä kruunasi olotilan täydellisesti. Ja mikä ihaninta, tuo musta silmä kesti yli kuukauden. Ajattelin jo, että se oli pysyvästi jäänyt seurakseni. Samoihin aikoihin aloin totaalisesti kyllästymään tähän  blogiin, joka alkoi tuntua todella typerältä ja turhalta- aloin miettimään, että voisihan sitä vähää vapaa-aikaansa toisinkin viettää…Ja töissä oli tietenkin vuoden kiireisin aika- kuinkas muutenkaan.

Röntgen paljasti karun totuuden

Kun tilanne alkoi hieman rauhoittumaan silmän osalta ja sain lisättyä kilpparilääkitystäkin jo hieman, niin Tuto alkoi 3 viikkoa sitten ontumaan etupäätään. Noh, tramalia nopeasti ja eläinlääkäriin. Lekuri oli huolissaan koiran kintereestä, joka ei ollut kunnossa ja oli tietty kipeyttänyt etupään painonsiirron takia. Hilmatsu pääsi unille ja läpivalaisuun. Tässä vaiheessa huolena oli jo todella ikävät asiat. Hyvin nopeasti tilannekuva selvisi: kintereessä oli ”vaan” rasitusvamma, muut nivelet ok, mutta oikea olkapää ihan sökönä eli 1,5 vuotta sitten todettu lievä nivelrikkomuutos oli edennyt pitkälle ja vakavaksi? Olo oli ihan turta. Olen ollut siitä asti niin maassa, etten ole halunnut puhua/kirjoittaa asiasta yhtään kenellekään. Toki viime lokakuun piirinmestiksissä huomasin, että koiralla oli tottiksessa vaikeaa, mutta tehtiin kuitenkin voittajaluokasta vielä tulos ja Tuto tuli seitsemän koiran kisassa kolmanneksi eli on se aikamoinen sissi! 

Tilanne nyt

Tuto sai eilen kortisoni-injektion olkapäähän ja on saanut jo kolme viikkoa gapabentiniä, joka jatkuu nyt vielä ainakin muutaman kuukauden. Eilen saatiin tietää, että kinner on onneksi kunnossa eli jotakin hyvääkin. Koira on muutoin hyväkuntoinen, mutta eihän tuo nivelrikko koskaan parane, joten me nautitaan nyt jokaikisestä päivästä ja hetkestä. Hyvällä onnella edessä voi olla vielä monta vuotta yhteistä taivalta jos paino pysyy kurissa ja liikuntaa an
nostellaan sopivasti. Harrastaakin kuulemma vielä voidaan, jos kortisonilla on vastetta mutta se katsotaan sitten myöhemmin. Tilannehan on se, että Hilmatsu harrastaa joka tapauksessa, jos ei minun kanssani niin sitten yksin eli jotakin pitää tietenkin aktiivisen neidon kanssa tehdä. Ja lenkkejä on pakko lyhentää eikä voi Karan kanssa enää päivätolkulla riehua, ei se nyt auta? Mutta aivan järkyttävä luopumisen pelko on läsnä päivittäin- yritän työntää sitä kauemmaksi ja nauttia näistä hetkistä, mutta vaikeaa on…

Kilpparilääkitys on onneksi alkanut auttamaan ja olo on siltä osin normalisoitunut. Tuntui todella oudolta kun pää ja ajatus yhtäkkiä kirkastuivat, värit palasivat näkökenttään, mieliala alkoi muuttumaan valoisammaksi, väsymys helpotti ja jaksoin jo keskustellakin ihmisten kanssa. Silmäkään ei ole enää musta? Viime viikon oli alueellisella maanpuolustuskurssilla ja se toi mukavaa vaihtelua tähän harmaaseen alkuvuoteen. Töissä on edelleen tosi kiirettä, mutta eiköhän se nyt tästä…

”Tätä” on ollut nyt liikkeellä: useat ystäväni ovat kertoneet poikkeuksellisen inhottavasta ja raskaasta alkuvuodesta. On ollut läheisten kuolemaa, uupumusta, kiputiloja ja muuta vastaavaa eli jotenkin poikkeuksellisten matalissa energioissa ollaan saatu alkuvuosi tarpoa eteenpäin. Itse olen pitänyt kiinni päivittäisestä hiljentymisestä ja meditoinnista, teen sitä vähintään puoli tuntia joka päivä. Ja aion jatkaa vaikka olisi kuinka kiirettä…

Olen istunut elämäni aikana lukuisia tunteja erilaisissa seminaareissa kuunnellen toinen toistaan parempia luentoja hyvinvoinnin ja terveyden alalta. Tällä viikolla sain kunnian osallistua viiden päivän ajan alueelliselle maanpuolustuskurssille työni puolesta, jossa kuulin ehkä elämäni sekä parhaimman että ahdistavimman luennon. Luennon, joka tulee vaikuttamaan omiin valintoihini tulevaisuudessa enemmän kuin kaikki muut kuulemani luennot yhteensä.Tiivistetysti voin todeta, että uusimman ilmastoraportin mukaan maailman on tehtävä täydellinen suunnan muutos ja toimien pitää olla sekä nopeita että laaja-alaisia. Ilmastonmuutoksen vakavuus ja armottomuus rävähti silmilleni  muutamassa minuutissa enkä voi enää elää jatkaa elämääni kuten ennen kaiken tämän kuultuani. Eikä kenenkään pitäisi jatkaa elämäänsä ajattelematta omien valintojensa vaikustusta ilmaston lämpenemiseen. Koska en voi jakaa blogissani sitä tietoa, mitä kuulin alueellisella maanpuolustuskurssilla, niin olen koonnut tämän postauksen tiedot seuraavista lähteistä: Helsingin Sanomat 16.2.2019 Ilmasto kirjoitus sekä täältä, täältä että täältä. 

IPCC on todennut ilmastonmuutoksen aiheuttavan vakavia riskejä ihmisten ja luonnon hyvinvoinnille kaikkialla maailmassa. IPCC arvioi ilmastonmuutoksen aiheuttavan ruokapulaa, vaarantavan maatalous- ja rannikkoelinkeinoja, lisäävän tuhoisia sääilmiöitä, uhkaavan merenpinnan nousun kautta lukuisia suurkaupunkeja ja hankaloittavan yhteiskunnan elintärkeitä peruspalveluja, kuten veden ja sähkön jakelua. Suurimpia kärsijöitä ovat haavoittuvimmat väestöryhmät ja maailman köyhimmät ihmiset. Nykyennusteiden mukaan monet näistä ongelmista uhkaavat jo meidän lapsiamme. Lue lisää täältä.

Muutaman kymmenen vuoden kuluttua on hyvin todennäköistä, etteivät ihmiset enää voi matkustella lomalennoille toiselle puolelle maailmaa, pakolaisten määrä ilmastonmuutoksen takia lisääntyy, asuntojen lämpötilaa on pakko laskea, vedenkäyttöä on säännösteltävä jne. Ilmastonmuutoksen johdosta vanhuutemme voi olla hyvin erilainen kuin se on tällä hetkellä vanhusten osalta, puhumattakaan lastemme elämästä. Olemme jo käyttäneet liikaa fossiilisia polttoaineita, syöneet liikaa tehotuotettua lihaa, hakanneet liikaa metsiä, lentäneet liian paljon jne. Emme voi enää ajatella, että ihan sama mitä itse teen koska muut saastuttavat kuitenkin! Näin on ajateltu jo liian kauan ja tulos on tämä: vahinko on jo tapahtunut, totaalikatastrofia voidaan enää ainoastaan hidastaa. 

Ilmastonmuutos tulee koskettamaan lapsiani ja mahdollisia lastenlapsiani

Intialainen poliitikko ja hengellinen johtaja Mahatma Gandhi on ehkä ilmaissut asian parhaiten: ”Ole itse se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.”

Olen aina ajatellut, ettei asia koske minua ja lapsiani- no todellakin koskee ja vielä enemmän mahdollisia lastenlapsiani! Miten sokea olenkaan ollut kun en ole hankkinut asiasta tietoa ja omalta osaltani tehnyt parempia valintoja ilmaston hyväksi vaikka tietoa on todellakin ollut saatavilla. Miten väärässä olenkaan ollut ajatellessani, että valinnoillani ei ole merkitystä, koska suurimmat saastuttajat ja todelliset maapallon tulevaisuuden kohtalon ratkaisijat ovat suurvallat, Intia ja Kiina – jokaisen valinnoilla on merkitystä! Sekin on tosiasia, että  vaikka suomalaiset hiilivoimalat suljettaisiin, metsiä ei enää hakattaisi ja nautojen tehotuotanto lopetettaisiin, ongelmaa ei tulla koskaan ratkaisemaan Suomessa: Suomen päästöt ovat 0,1 % eli tuhannesosa koko maailman päästöistä. Lisäksi on päivän selvää, että tärkeimmät maapallon tulevaisuuteen vaikuttavat päätökset tehdään eri maiden päivän politiikassa. Mutta se ei silti tarkoita, ettei yksilön valinnoilla ole merkitystä.

Yksi syy miksi en ole tajunnut tilanteen vakavuutta on ehkä se, että ilmastonmuutoksesta ei välttämättä kirjoiteta kovinkaan kansantajuisesti. Esimerkiksi viikonlopun Hesarissa ollut ilmastomuutos artikkeli oli kirjoitettu niin ”ylätasolla”, etten ymmärtänyt siitä juurikaan mitään. Sen vuoksi yritän tässä postauksessa kirjoittaa asiasta hyvin yksinkertaisesti: kyseessä on siis ilmiö, jossa maapallon lämpötila kohoaa kaksinkertaistuneiden hiilidioksipäästöjen seurauksena
. Kuivat alueet kuivuvat entisestään, rankkasateet ja tulvat lisääntyvät kosteilla alueilla, myrskyt lisääntyvät, jäätiköt sulavat, lumipeitteet vähenevät, merenpinta kohoaa jne. Tästä kaikesta seuraa mm. se, että Aasiassa yli miljardia ihmisiä koskettava vesipula pahenee. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua voi olla tilanne, että päiväntasaajan eteläpuolella ei pysty enää elämään kuivuuden ja lämpötilan kohoamisen takia lainkaan. Mitäs siitä sitten seuraa? No tietenkin mittavat pakoilaisaallot- Suomi pystyisi asuttamaan jopa 30 miljoonaa pakolaista toisin kuin monet muut Eurooppalaiset valtiot. No mitäs siitä sitten seuraisi? Todennäköisesti mm. se, että olisimme omassa maassamme vähemmistö kansanryhmä ja valtauskonto olisi ihan jokin muu kuin kristinusko. Eipä ole koskaan edes juolahtanut moinen mieleeni…

Mitä voin itse tehdä?

Ikävin asia tässä on se, että ilmastonmuutosta ei voi enää pysäyttää, sitä voi ainoastaan hidastaa. Kasvihuonepäästöjen vähentäminen on välttämätöntä. Se on meidän jokaisen tehtävä. Mikäli et pätkääkään välitä luonnon ekosysteemistä, niin ajattele lastesi ja lastenlastesi tulevaisuutta. Mitä sitten yksittäinen ihminen voi tehdä? Luettelen tässä muutaman helpon tavan joita meistä jokainen voi toteuttaa omassa elämässään:

Ruoka:

– vähennä lihansyöntiä ja korvaa liha tai osa siitä kasviksilla
– suosi mahdollisimman lähellä tuotettua ruokaa ja luomua
– vähennä naudan lihan (metaani), soijan (sademetsien kaataminen) ja riisin (metaani) syöntiä
– lajittele jätteesi

Jos koko maapallon väestö lopettaisi lihan syömisen, hiilidioksidipäästöt vähenisivät lähes Yhdysvaltojen kokonaispäästöjä vastaavalla määrällä.

Liikkuminen:

– vähennä tai lopeta lentäminen
– liiku autoilun sijasta omilla lihaksilla mahdollisimman paljon
– käytä julkisia kulkuneuvoja

”Vuonna 2035 myydään enää hyvin vähän tavanomaisia bensiini- tai dieselautoja”, sanoo Kalifornian yliopiston liikennetutkimuslaitoksen johtaja Dan Sperling. Maailmanlaajuinen kaupungistuminen helpottaa infrastruktuurin suunnittelemista ja saa ihmiset käyttämään todennäköisemmin junia, polkupyöriä tai apostolinkyytiä.

Asuminen ja eläminen:

– laske asuntosi lämpötilaa muutamalla asteella
– käytä uusiutuvia energialähteitä
– muuta pienempään asuntoon
– vaihda sähkösopimus ympäristöystävälliseen sähköön
– vähennä vedenkulutusta
– osta vähemmän, kierrätä enemmän
– kierrätä jätteet huolellisesti

Testaa oma hiilijalanjälkesi täällä.

Omat tekoni ilmastonmuutoksen eteen

Kysyntä luo tarjontaa, sen vuoksi jokainen valinta on tärkeä. Itse aion vähentää lihan syöntiä, erityisesti naudan lihan.  Vaihdamme sähkösopimuksemme ympäristöystävälliseen vaihtoehtoon tämän vuoden aikana. Mietin jokaista ostopäätöstä tarkemmin. Vähennän vedenkulutusta entisestään. Matkustelu on itselleni se kovin paikka: se saastuttaa ylivoimaisesti eniten enkä haluaisi luopua ulkomaan matkoista kokonaan. Lupaan itselleni kuitenkin sen, että kotimaan lentoja en aio harrastaa enää ollenkaan ja harkitsen vakavasti voisiko osan ulkomaanmatkoista viettää kotimaassa. Pikku juttuja minulle, mutta isoja ympäristölle. Ja olenpahan ainakin tehnyt jotakin. Mitä sinä voit tehdä ja muuttaa omassa elämässäsi?