KAUHUKAKSIKKO: Tyhjän ja täyden ruokakupin mysteeri
4Postaus kertoo kahden käyttölinjaisen saksanpaimenkoiran (poikani Allun koira Kara 6 kk ja Tuto 7,5 vuotta) elämästä. Tylberöt asuvat normaalisti eri osoitteissa, mutta Allun jalkaleikkauksen takia tällä hetkellä vielä hetken saman katon alla. Tyttöjen päivät kuluvat mukavasti metsässä lenkkeillen, monia eri lajeja harrastaen, sohvalla köllötellen sekä syöden, syöden ja syöden. Ja syöden. Nimittäin Kauhukaksikko rakastaa ruokaa- sen kaikissa makuvivahteissa, hajuissa ja väreissä. Aamu alkaa ruoan kerjäämisellä, illalla viimeksi tarkastetaan tulevan päivän tarjonta ja siinä välissä on monen monta ruokaan liittyvää ”tapahtumaa”??? Selviä ay-tyyppejä.
 |
| Partners in crime |
Ensimmäistä kertaa kaksin kotona
Ensimmäistä kertaa jätimme eilen Kauhukaksikon kahdestaan kotiin kun lähdimme Allun kanssa salaatille. Erillisiin tiloihin sulkeminen ei tullut kysymykseenkään koska Tylberöt haluavat kyhnätä koko ajan yhdessä, joten jätettiin Neidot alakertaan ihan vapaasti. Makuuhuoneiden, vessojen ja tv-huoneet ovet suljettiin, koska tiesimme entuudestaan että pentukoira Karalla on taipumusta askarteluun yksin ollessaan. Ei siis ole koskaan Allun ja Moonan luona tuhonnut mitään, ainostaan askarrellut wc- ja talouspapereista kaikkea kivaa ja muutoinkin hieman tuunaillut sisustusta omanlaisekseen. Näinhän meillä naisilla on tapana. Tutohan on jo keski-ikäinen (ymmärtääkseni ei kuitenkaan kriisissä), kokenut ja viisas neiti, joka ei edes pentuna tehnyt muita tuhoja kuin irroitti muutaman Guessin merkin minun kengistä ja aurinkolaseista lähti myös DG:n merkki? Siis varsin kilttejä tytsyjä vaikkakin hyvin vilkkaita ja energisiä. Ja näköjään myös kekseliäitä?
Kaiken mahdollistaja- Houdini Tuto
Tutohan osaa avata KAIKKI kaapin ovet ja mielellään niitä availeekin, mutta ei ota ruokaa eikä nameja kaapeista. Meillä kaikki kaapin ja lipastojen ovet ovat vetimettömiä, mutta sehän ei ole houdini Tutolle mikään asteinen ongelma. Välillä kun Kauhukaksikko on ollut kahdestaan alakerrassa, niin Tuto on ystävällisesti availlut Karalle oveja ja laatikoita, ihan vaan edistääkseen nuoren askarteluharrastusta- pitäähän lapsosen saada toteuttaa luovuuttaan. Välillä on ollut jätesäkkirulla vedettynä ympäri taloa ja välillä ihan vaan kaapin sisältöä on tyhjennetty lattialle. Tuto on siis Karan harrastusten mahdollistaja, vähän niin kuin iltapäiväkerhon vetäjä tai vaikkapa lastentarhaopettaja. Joku voisi kutsua jopa takapiruksi. Kun joku laumanjäsen saapuu paikalle kesken askartelun, pyörittelee Tuto paheksuvasti silmiään tyyliin kaikkee-noi-kersat-keksii-ei-vois-kyllä-vähempää-kiinnostaa?
Lähtiessämme heiteltiin nameja vähän lattialle niin kuin meillä on tapana ollut aina toimia Tuton kanssa. Ollaan tehty tätä ennenkin eli ei tehty sitä nyt ensimmäistä kertaa kun jäivät kaksin? Vaikka molemmat ovatkin ahneita possuja, niin eivät ole aggressiivisia ruoasta namitkin on ihan pakko syödä päät yhdessä vaikka ympärillä on tilaa kuinka paljon. Kuunneltiin oven takana nyt kuitenkin muutama minuutti ennen autoon hyppäämistä, olihan tilanne kuitenkin uusi. Kovin oli hiljaista…Lounaalla Allu vilkuili kelloa tuon tuosta ja selvästi nuorta koiranomistajaa jännitti. Rauhoittelin poikaa ja sanoin, ettei tässä nyt ole mitään hätää, neidit ovat jo hyvin tottuneet toisiinsa ja onhan kaksikko ollut paljon yhdessä ala- tai yläkerrassa, pihalla ja terassilla, tosin aina on ihminen ollut lähettyvillä. Ja kuten yleensä äidit ovat oikeassa, niin oli nytkin: Neidit olivat todellakin pärjänneet keskenään vähän liiankin hyvin…
Kotiin tullessamme Neidot olivat selvästi sen
näköisiä, ettei kahdestaan kotona oleminen ollut kovinkaan ahdistava kokemus? Molempien koirien ruokakupit oli jätetty keittiön pöydälle sellaiseen paikkaan etteivät koirat yletä niihin. Noh, yllättäen Karan ruokakuppi löytyi tyhjänä eteisestä, mutta Tuton ruokakuppi oli paikoillaan siinä missä pitikin! Keittiön kiiltävä laatta oli hyvin nuollun näköinen, mistä rikostutkinnan loputtua liikuttavan yksimielisesti päättelimme että ruokakuppi oli selvästi vedetty tai kuonolla työnnetty lattialle ja ruoka oli nautittu siis lattialta eikä kupista. Herran jumala mikä sotku keittiön lattialla on täytynyt olla koska kuppi oli täynnä ruokaa ja vettä? Tietenkin rikospaikan jäljet oli peitetty huolellisesti ja suunnitelmallisesti- pienintäkään ruoan murustakaan ei mistään löytynyt ja jos näin olisi ollut, niin oltaisiin välittömästi kiikutettu molemmat Tylberöt pillit huutaen ambulanssilla eläinlääkäriin koska jotakin olisi ollut vakavasti vialla.
Asiassa on kaksi mysteeriota: miten ihmeessä Karan ruokakuppi on päätynyt lattialle ja toiseksi se suurempi mysteerio: miten hemmetissä Tuton ruokakuppi oli täynnä? Voiko puolivuotias pentu hypätä NOIN korkealle? Jos ja kun voi (Tuto tuskin keski-ikäisenä enää ryhtyy tuommoiseen extreme suoritukseen) niin tuo kupin tiputus ei tietenkään ole mikään ongelma. Yhdessähän tuo ruoka on nautittu, siitä ei ole epäilystäkään. Kumpikin pasko normaalia enemmän, joten sekin puhuu sen puolesta, että ruoka on jaettu kristillisesti tasan viimeistä murua myöten. Lisäksi Tuton maha oli löysällä seuraavana aamuna, sekin vahvistaa sen että herkkämasuinen neiti on päässyt apajille ja syönyt jotakin mikä ei kuulu normaaliin ruokavalioon.
Mutta edelleen ihmetyttää se, että miksi toinen kuppi säästyi? Tultiinko liian aikaisin kotiin? Olisiko se toinenkin kuppi löytynyt tyhjänä mikäli oltaisiin tultu puoli tuntia myöhemmin kotiin? Tylberöt tuntien aivan varmasti! Yksi asia on kuitenkin varmaa: Kauhukaksikko oli nälkäkuoleman partaalla kotiin tultuamme ja molemmat kerjäsivät ruokaa tapatte-meidät-nälkään-tapituksella? On se tuo saksanpainajaisen elämä rankkaa: ruoka tarjoillaan aina väärään aikaan, väärältä alustalta eikä sitä ei ole koskaan riittävästi? Muutoinkin palvelusväki on aina myöhässä eikä palveluntaso ei vastaa nykyajan saksanpaimenkoirien hoidolle asetettuja palvelutavoitteita. Kauhukaksikon mukaan kuulemma ruoan määrälle on asetettu lainsäädännössä minimitaso ja meillä se alittuu selvästi.
Where there is a will, there is always a way???
Varoitus: koiramaailman suurin synti ei ole nykyään esimerkiksi koiransa pahoinpitely ja laiminlyönti vaan inhimillistäminen. Sitä suurempaa syntiä ei maailmassa olekaan. Vaikka some onkin ollut minua kohtaan armollinen, pitää kuitenkin selitellä: vaikka kirjoitankin inhimillistävään sävyyn, niin ymmärrän että koirat ovat koiria ja niiden pitää SAADA olla koiria ja ihmiset ihmisiä. Ja ettei koira ajattele ihmisen tavoin???
Lisää blogin koira-aiheisia postauksia löydät täältä.
Blogin terveellisiä ruoka-ohjeita löydät täältä.
Blogin etusivulle löydät täältä.
Ison Iitan ja Pikku Akan ensikohtaaminen
Postauksessa kerrotaan kahden käyttölinjaisen nartun eli 7-vuotiaan Tuton (Wanda vom Pfälzer-Hof) ja poikani koiran Karan (EG Kilala) ensikohtaamisesta. Tähän saakka Tuto on suhtautunut pentuihin tosi kivasti, mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä miten terävä ja vilkas Neiti suhtautuu siihen, että pentu tulee omalle reviirille. Postaus on täynnä huonolaatuisia kännykkäkuvia, joten koettakaa kestää. Tilanne oli laatuaan sellainen, ettei se sallinut järkkärin käyttöä??
Mamma kertoi, että Allu, jota palvon ja jumaloin (Allu on myös palloilija), tulee tänään kotona käymään jonkun pennun kanssa. Mamma yritti näytellä rentoa ja iloista, mutta kyllä Meikä heti huomasi, että se jännittää. Se on aikamoinen jänishousu. Kuulin kun se puhui Allun kanssa jotakin Meikän terävyydestä, vilkkaudesta ja dominanssista, joten jotain ne juoni liittyen varovaisuuteen ja siihen ettei se Rääpäle säikähtäisi. Mamma yritti näytellä rentoa, mutta se jännitti. Meikä lukee Mammaa kuin avointa kirjaa ja Mamma tietää sen. Ja se hermostuttaa Mammaa vielä enemmän.
Ovikello soi ja siellä se kuningas Allu seisoi oven takana. Meikä pisti kaikki peliin eli keikutin lantiota ja häntää niin paljon kun enää tässä iässä irtoo. Vähän ääntelinkin kun mitenkään ei tunteet pysynyt sisällä ja koko 33 kiloinen kroppa meni ihan pähkinöiksi. Nuo palloilijat kun saa Meikä tytön jalat ihan veteläksi. Joskun Meikä on melkein pyörtynyt kun Allun LISÄKSI meille on tullut monta muutakin palloilijaa?? Sitten Meikä juoksi sohvalle ja heittäytyi narttumaisesti selälleen silittettäväksi, jolloin Adonis rapsutti Meikää hellästi massusta ja puhui matalalla, miehekkäällä äänellä. Meikä kyllä ikävöi Allua kovasti kun se ei enää asu kotona. Allu on niin huipputyyppi kun se on samaan aikaan tosi jämäkkä ja lempeä?? Mamma sanoo aina, että semmoinenhan miehen pitääkin olla. Sitten tunteikas hetki keskeytyi kun Mamma otti hihnan ja yritti sanoa reippaasti (ääni väristen ja kakat melkein housussa), että mennäänpäs Tuto vähän lenkille. Fiilis oli sama kun kisoissa tottikseen mentäessä? Me mentiin edellä tielle odottamaan ja Allu avasi auton peräkontin. Sitten mä näin sen ja se mut. Rääpäle hakkui, Meikä ei. Mamma kehui Meikää ja sanoi, että Rääpälettä jännittää koska se on niin pieni. Ja Meikä on niiiin iso.
Allu otti Rääpäleen autosta ja sitten me mentiin lähimetsään. Meikä oli hihnassa ja Rääpäle oli alkuun vapaana. Mutta sitten Allu laittoi senkin hihnaan vaikka se ei osaa vielä oikein mennä hihnassa kunnolla. Meikä osaa ?? Tuntu aika hienolta mennä pallo suussa, häntä pystyssä eteenpäin kuin Rääpäle tuli perässä kiinnostuneena. Mamma ja Allu tuumasi, että näinhän Rääpäle saadaan hyvin tottumaan hihnaan kun kattoo Meikältä mallia.
Sitten Meikä päästettiin vapaaksi ja Allu istui kivelle Rääpäle sylissään. Meikää ei kiinnostanut Rääpäle yhtään vaan yritin saada Allun huomiota. Allulta löytyy aina pesäpalloja. No sitten Meikä meni haistamaan Rääpälettä, joka tuoksui ihan, noh miten sen nyt sivistyneesti sanois, kakan, pissan ja äidinmaidon sekoitukselta. Rääpälettä jännitti. Sitten äiti sanoi, että Meikä on sen oloinen, että voi laskee Rääpäleen irti jos lähdetään liikkeelle. Lähdettiin kävelemään: Meikä edellä ja Rääpäle perässä. Äiti ja Allu taas kehu Meikää, joka nosti hännän vielä enemmän pystyyn. Jotenkin oli tosi pollee olo, Mammakin oli rentoutuneen oloinen ihan oikeesti. Sitten Mamma taas vähän jähmettyi kun tultiin meidän pihaan eli Meikän reviirille.
Meikä oli vapaana ja Rääpäle istui Allun sylissä. Mamma puhui vakavasti jotakin tarkkana olosta ja siitä, ettei otetaan mitään riskejä. Kuulemma palloja ei oteta pois, se on tarkkaan harkittu juttu ja mietitty monelta kantilta. Meikä pisti pelit pystyyn kun tuota yleisöäkin oli ja Rääpäle kattoi Meikää kunnioittavasti. Meikällä oli yksi pallo suussa ja yksi jalkojen välissä ja välillä Meikä syötteli muille lauman jäsenille. Sitten Rääpäle tuli sylistä pois nurmikolle. Me vähän haisteltiin eikä Meikää pahemmin tuo Rääpäle haitannut. Yhden kerran Meikä vähän tassulla kokeili Rääpäleen kestävyyttä, joka säikähti ja huusi kun hinaaja. Silloin Mamma sanoi matalalla äänellä että ”ei noin Tuto”. Se ääni on sellainen, että kannattaa uskoa vaikka eihän Meikä edes mitään ihmeellistä tehnyt. Mamma on joissakin asioissa ihan ehdoton ja tosi tiukka vaikka muutoin sen hatussa kasvaakin kukkia. Rääpäle meni tuolin alle katselemaan Meikän ottelua, jossa on menossa kolmannen divarin pudotuspelit. Meikä oli ihan varma ettei Rääpäle edes tiennyt että onko kyseessä hyökkäys vai puolustus- HAH HAH?? Meikän laumassa on kaksi tosi palloilijaa: Allu ja Meikä. Iskäkin pelaa golfia, mutta ei NIIN tosissaan. Mammakin on pelannut golfia, mutta lopetti kun voitti YHDEN kilpailun: kuulemma huipulla on hyvä lopettaa?
Sitten tuli kuuma ja mentiin terassille. Rääpäle istui äitin sylissä ja katseli sieltä Meikää. Meikä kävi aina välillä haistelemassa eikä Rääpäle pelännyt yhtään kun sai olla sylissä. Kyllä Meikä onkin varmaan tosi iso! Välillä tuli ikävä Mammaa ja menin Mamman rapsutettavaksi. Sitten Mamma haki kinkkua ja antoi sitä vuorotellen Meikälle ja Rääpäleelle. Meikä sai aina ensiksi ja Rääpäle toiseksi. Joka kerta. Koska oon vanhempi.
Mentiin sisälle ja Rääpäle meni Allun syliin. Silloin Meikää alkoi vasta todella kiinnostaa tuo pikku otus. Kävin haistelemassa jatkuvasti ja putsasin sen pyllyt. Mamma sanoi, että olin tosi nätisti. Meikä on vanhemmiten silleen pehmennyt, että kehut ja silitykset tuntuu melkein paremmilta kuin leikkiminen. Meikä yritti saada Rääpälettä vähän leikkimään, mutta Mamma sanoi, ettei tänään. Edetään hitaasti. Annetaan nyt tyttöjen ensin tutkailla toisiaan rauhassa ja tottua toisiinsa. Kuulemma kokoero on niin valtava eli Meikä on tosi iso ja Rääpäle on tosi pieni.
Sitten Mamma otti Rääpäleen ja meni sen kanssa vessaan meikkaamaan että Allu sai syödä rauhassa. Meikä meni perässä ja rämpytin ovea. Mamma tuli rääpäleen kanssa pois sieltä vessassa ja meni lattialle istumaan. Rääpäle oli Mamman sylissä eikä pelännyt enää yhtään ja Mammakin oli tosi rento. Meikä meni Mamman kainaloon istumaan. Mamma silitti Meikää tosi hellästi päästä ja kehui semmoisella lempeällä ja nukuttavalla äänellä. Olin kuulemma tosi upea tyttö. Se tuntui niin hyvältä. Mamma sanoi myös, että Meikä on aina ykkönen ja Rääpäle on kakkonen.
Sitten Allu ja Rääpäle lähti.Tuli jotenkin tyhjä olo. Mamma sanoi, että ylihuomenna mennään Rääpäleen ja Allun kanssa Harjulle lenkille. Siellä on mahtavat hajut. Meikä meinaa opettaa Rääpäleelle miten haistellaan kunnolla. Merkatahan tuo ei vielä osaa, mutta Meikä on päättänyt opettaa sille myös miten nartut, siis tosi nartut, nostaa takajalkaa oikein kunnolla merkatessaan. Se on taitolaji, koska jalkaa pitää nostaa tietenkin korkeammalle kuin urokset. Joskus se pissa meinaa sitten valua jalkoja pitkin, siis Mamman mielestä- ei Meikä oo mitään huomannut. Merkkaamisen jälkeen tosi nartut myös kaapii jalaoillaan taaksepäin, monta kertaa. Tällöin pään ja hännän asento on tosi tärkeä.
Rääpäleelle pitää myös kertoa, että urokset ovat yksinkertaisia ja niitä pitää katsoa sivusilmällä- tyrkky ei saa olla! Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole vielä rantautunut koirien maailmaan, koska nartuilla on aivoissa enemmän mutkia. Uroksilla ei ole mutkan mutkaa. Mamman mielestä tilanne on sama ihmisilläkin. Meikä kertoo myös Sepestä, johon Meikä ihastui sakemannien mestaruuskisoissa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä vaikka Meikä ei yleensä oikein uroksista piittaakaan. Mutta Sepessä oli sitä jotakin. Nämä on kaikki niitä asioita, joita Rääpäle ei vielä tiedä. Mutta pian tietää.
Rääpäleelle pitää myös kertoa, että urokset ovat yksinkertaisia ja niitä pitää katsoa sivusilmällä- tyrkky ei saa olla! Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole vielä rantautunut koirien maailmaan, koska nartuilla on aivoissa enemmän mutkia. Uroksilla ei ole mutkan mutkaa. Mamman mielestä tilanne on sama ihmisilläkin. Meikä kertoo myös Sepestä, johon Meikä ihastui sakemannien mestaruuskisoissa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä vaikka Meikä ei yleensä oikein uroksista piittaakaan. Mutta Sepessä oli sitä jotakin. Nämä on kaikki niitä asioita, joita Rääpäle ei vielä tiedä. Mutta pian tietää.
Meikä aikoo näyttää Rääpäleelle myös miten tosi nartut jäljestää. Siinä sitä voittajaluokan jäljellä otetaan nartusta mittaa! Rääpäle on tehnyt jo Mamman kanssa kuulemma makkararuudun ja hyvin kuulemma nenä toimi. Meikähän on ihan pro tuossa jäljestämisessä. Tottiksessa saan näyttää Rääpäleelle ainostaan tietyt liikkeet, ei kaikkia? Mitähän se Mamma tuolla tarkoitti??
Eli so good so far? Matkahan on vasta alussa ja kirjoittelen jatkossakin blogiin miten tilanne edistyy, joten pysyhän kanavalla.
Eli so good so far? Matkahan on vasta alussa ja kirjoittelen jatkossakin blogiin miten tilanne edistyy, joten pysyhän kanavalla.
Varoitus: koiramaailman suurin synti ei ole nykyään esimerkiksi koiransa pahoinpitely vaan inhimillistäminen. Sitä suurempaa syntiä ei maailmassa olekaan. Vaikka some onkin ollut minua kohtaan armollinen, pitää kuitenkin selitellä: vaikka kirjoitankin inhimillistävään sävyyn, niin ymmärrän että koirat ovat koiria ja ihmiset ihmisiä. Ja ettei koira ajattele ihmisen tavoin???
Lisää blogin koira-aiheisia postauksia löydät täältä.
Blogin terveellisiä ruoka-ohjeita löydät täältä.
Blogin etusivulle löydät täältä.