Äijämäistä ärinää, kanankanan syöntiä ja peltohommia

Yleinen | 18.8.2020

kesäloma kulunut koiramaisissa merkeissä

Ove on ollut meillä pian kuukauden ajan ja ajattelin kirjoitella taas vähän kuulumisia. Tultiin juuri metsälenkiltä, koirat on syötetty ja molemmat vetelevät sikeitä massut pullollaan. Viimeistä lomaviikkoa viedään, ensi viikolla alkaa työt. Jatkan etätyössä kotona eli en joudu jättämään koiria koko päiväksi kahdestaan kotiin- onneksi. Loma on vierähtänyt hyvin koiramaisissa ja maadoittavissa merkeissä. Ollaan uitu ja lenkkeilty paljon (Ovea välillä kantaen ja lepohetkiä pitäen), käyty Ähtärissä mun kotona ja tietenkin vietetty paljon aikaa pellolla jäljestäen. Katsotaan jos yritän vielä Tutolla FH2:sta syksyllä, ykkösen teki viime syksynä. Ovella on hyvä nenä, uskaltaisinko sanoa jopa Tuton veroinen. Jäljestää innokkaasti ja ärisee kovasti kun jälki loppuu ja kannan sen loppupalkalta autolle:)

Oven eka mallikeikka Pasi Hakalan kuvattava:)

nunnuttava camel boots man

Ove on sellainen nunnuttava camel boots man- mies joka kulkee omia teitään, mutta siitä huolimatta joka välissä on päästävä ihan iholle kiinni. Ove rakastaa läheisyyttä ja on tosi laumaviettinen. Unohtelen palkata sitä namilla koska kehu ja rapsutus riittää. Herra löytyy milloin mistäkin tekemästä kahta asiaa: syömästä ja tai nukkumasta. Välillä se löytyy pihasta Tuton kaivamasta kuopasta kun on nukahtanut sinne ja välillä varastosta syömästä kanan paskaa. Ja muutoinkin on aika tyypillinen äijä: huikopalan jälkeen kellahtaa kyljelleen aina kun mahdollista ja ottaa nokkaunet- jopa kesken lenkin jos jäädään juttelemaan tuttujen kanssa. Ainoastaan kalja ja kaukosäädin puuttuu kädestä, kaukosäädin löytyy kyllä suusta. Anteeksi rakkaat miehet tämä ”hieman” stereotyyppinen” vertaus:) Eli hermot tuntuvat olevat kunnossa, ei reagoi ääniin eikä oikein mihinkään. Ei hauku, ärisee sitäkin enemmän. Niin ja jos Ove on tyypillinen äijä, niin Tuto on sitten tyypillinen nainen: aina touhottamassa, haukkumassa ja heiluttamassa kaulinta- pitäähän jonkun heiluttaa rytmikapulaa tässäkin huushollissa, eihän muutoin mistään tule mitään.

Kuva Pasi Hakala/Studio Varjo

ove taluttaa tutoa

Tuto ja Ove ovat kuin paita ja peppu. Nukutaan vierekkäin, kaikki tehdään yhdessä ja lenkillä mennään kylki kyljessä. Ove edelleen taluttaa Tutoa liinasta ja antaa napakoita pakotteita Tuto raukalle! Ja mulla on liinat solmussa sen takia. Olen antanut sen kantaa liinaa kun ei mälvää eikä pure sitä- haluaa vaan kantaa:) Mutta ollaan me aika hupaisan näköinen ilmestys lenkillä: Tutolla aina joku vinkulelu suussa, Ove taluttaa Tutoa, minä talutan molempia liinat solmussa ja yritän olla kompastumatta jalkoihini. Ovekin on alkanut kantamaan suussa isoja keppejä- häntä pystyssä tietenkin! Autossa oloa Ove rakastaa yli kaiken: pyörii ensin häkissä selän kauttaa kyljeltä kyljelle jalat levällään ja sitten nukahtaa muutaman minuutin kuluttua. Ei huuda eikä vinku vaikka treeneissä aika pitkiä aikoja autossa onkin. Tein alkuun paljon tunnetilaa autossa olemiseen ja en tiedä, onko se vaikuttanut siihen, että rakastaa autossa oloa niin paljon vaan tykkääkö sitten ihan muuten vaan.

Käytiin sosiaalistumassa kaupungilla. Pääsin Mamman kanssa parturiin ja Ursulan syliin. Mikäs siellä oli olla naisten hellittävänä.

nivelten kuntoutusta ja maaperän bakteereja

Kuten tuossa alussa mainitsinkin, niin olen uittanut Tutoa todella paljon tänä kesänä. Eikä pelkän huvin ja liikunnan vuoksi vaan ihan ajatuksella. Olen kuntouttanut uimalla sen toisen olkapään nivelrikkoa, asteittain rasitusta nostamalla. Tänä kesänä ei etupää ole oireillut millään tavalla ja aiotaankin jatkaa uimista järvessä pitkään syksylle, jonka jälkeen siirrytään koirauimalaan. Tuto on muutoinkin tosi sutjakassa kunnossa, lihaksiakin on tullut lisää. Ei uskoisi 9,5 vuotiaaksi. Ovehan ei vielä ui, ainoastaan kahlaa järvessä. Se ei oikein tykkää kun munat kastuu, niitä pitää sitten nuolla huolella, jos näin pääsee käymään. Toinen asia, johon olen ”panostanut” tänä kesänä, on maaperän bakteerit. Syötän koiria paljon maasta (siis muuallakin kun pellolla), jotta ne saisivat maaperän bakteereita mahdollisimman paljon ennen talvea. Tuton suolisto ei ole koskaan ollut niin hyvässä kunnossa kuin tällä hetkellä: kestää taas raakaa lihaa ja luita! Ihan käsittämätöntä. Kirjoitan aiheesta ihan oman postauksen myöhemmin.

Seuraa Tuton ja Oven elämää instassa: 2blackgsd

LUE LISÄÄ VIIMEAIKAISIA KOIRAPOSTAUKSIA

Pennun valinta- kuka valitsi ja kenet

Yleinen | 10.7.2020

6 Likes

perhosia vatsanpohjassa

Eilen kävimme katsomassa Ovea ensimmäisen kerran Hollolassa, jossa Kennel Webekhet`s sijaitsee. Pennut syntyivät ja ovat kasvaneet emänsä luona, mutta ovat Kennel Evergreysin pentuja. Mua jännitti ihan kamalasti, että mitäs jos yksikään uroksista ei osoita mitään kiinnostusta meitä kohtaan? Tai että jos kaikki ovatkin ihan samanoloisia ja vielä kotimatkallakin mietitään, että mikä niistä on meidän pentu? Tai mikä pahinta, entäs jos myöhemmin jossittelemme, että oliko pentu sittenkään oikea? Tai se kaikista pahin vaihtoehto: haluankin ne kaikki kolme 😛

Kuva Riitta Vainontaus

pennun emä teki vaikutuksen

Kun saavuimme pihaan iso musta saksanpaimenkoira juoksi luoksemme. Avatessani auton oven se hyppäsi suoraan paikalleni ja meni nuolemaan Karin naaman. Sen jälkeen se juoksi luokseni häntä heiluen, nuoli naamani ja kiepahti iloisesti kainalooni. Oltiin Karin kanssa ihan myytyjä! Emä on Tuton siskon tyttö ja ihan Tuton kaksoisolento ulkoisesti. Luonteeltaan on ihan erilainen eli paljon avoimempi ja ystävällisempi vieraita kohtaan. Tutohan vahtii ja tarkkailee vieraita tosi pitkään. Ei ole aggressiivinen, mutta jos silmä välttää, niin käyttäytyy vieraita kohtaan dominoivasti eli tekee selväksi, kenen reviirille ovat saapuneet. Joskus käy niin, että hänen ylhäisyytensä menee vieraan eteen istumaan rapsutettavaksi. Tätä tapahtuu todella harvoin. No siinä tilanteessa sitten onkin suuren urheilujuhlan tuntua 😎

yhteys syntyi heti

Pennut nukkuivat ulkona tarhassa kun saavuimme. Katselimme niitä hetken aikaa. Ensimmäisenä heräsi violetti uros, jota olimme jo kuvien perusteella veikanneet Oveksi. Violetti meni suoraan Karin luokse vaikka tarhassa oli useita muitakin ihmisiä. Se tervehti Karia, jonka jälkeen merkkasi minut. Se tuli luokseni, kiipesi syliin ja nuoli naamaani tosi pitkään lievästi sanottuna iloisesti. Sitten se nukahti levollisesti syliini eli sai rauhan sylissäni. Ja siinä se nukkui pitkän aikaa. Ajan kanssa muutkin pennut tulivat tervehtimään, mutta kukaan niistä ei osoittanut meitä kohtaan niin intensiivistä huomiota kuin violetti. Se kirjaimellisesti liimautui syliini, ihan kuin olisi aina ollut siinä. Tilanne oli lievästi sanottuna mystinen eikä kenellekään jäänyt epäselväksi mikä noista pennuista on meidän pentu! Yhteys syntyi heti!

Löysin rauhan Mamman sylissä

Ove valitse meidät, ihan niin kuin Tutokin aikoinaan

Olen aina sanonut, että pentu valitsee ihmisen eikä toistepäin. Tai ainakin minun kohdallani se pitää mennä niin päin. Sama juttu oli yli 9 vuotta sitten Tuton kohdalla. Pihalla oli kolme pentua ja kun Tuto näki meidät, niin sitä riemua ei voi sanoin kuvailla. Sen olemus huuti, että nytkö te tulitte hakemaan mut kotiin. Tuto ei muuten nähnyt eilen Ovea vaan odotti autossa. Toki haisteli mun vaatteita kovasti kotona. Mutta kyllähän se vaistoaa mitä kahden viikon kuluttua tapahtuu, siitä ei ole epäilystäkään. Tuoksun vieläkin aivan pennulta, sillä en malttanut mennä illalla suihkuun:) Don`t worry: menen kyllä suihkuun tänään eli en aio olla kahta viikkoa pennun tuoksuisena:) Vaikka mun pää onkin tällä hetkellä suloisesti sekaisin<3

tuton ja oven oma instakanava

Olen perustanut Tutolle ja Ovelle oman kanavan instagramiin. Sinne lataan kuvia noista kahdesta enemmän kuin omaan instaani ja facebookiin. Toki niihinkin laitan kuvia aina silloin tällöin. Tuu seuraamaan kahden mustan saksanpaimenkoiran elämää ja treenijuttuja. Insta löytyy nimellä 2blackgsd.

Lue myös

’

viimeisimmät postaukset

Tuu instaan: 2 blackgsd ja satusjoholm