Kiitos elämälle vuodesta 2017
0
Vuosi vaihtuu ja taas on tilinteon hetki: mitä vuosi toi tullessaan, mitkä olivat sen kohokohdat, mitkä olivat suurimmat vastoinkäymiset ja ennenkaikkea mitä opin vai opinko mitään. Olen viime päivinä miettinyt paljon julkaisua, jonka jaoin facebook seinälläni muutama päivä sitten. Se kuvastaa hyvin tämänhetkisiä tuntojani ja ajatuksiani. Jaan sen teillekin hieman modattuna ja suomennettuna. En pysty laittamaan lainausta, koska en tiedä kuka tämän tekstin alkuperäinen kirjoittaja on.
Jotkut ihmiset tulevat elämääni siunauksena. Jotkut tulevat, jotta oppisit.
Jos haluat muuttaa maailmaa, mene kotiin ja rakasta perhettäsi.
Jumala ei vaadi meiltä menestystä, ainostaan yrittämistä.
Jos tuomitset ihmisiä, Sinulla ei ole aikaa rakastaa heitä.
Eilinen on mennyt. Huominen ei ole tullut. Meillä on ainoastaan tämä hetki.
Aina kun hymyilet, se on rakkauden teko ja lahja.
Levitä rakkautta kaikkialle.
Mikäli et voi ruokkia satoja ihmisiä, ruoki yksi.
Rauha alkaa hymystä.
Näiden sanojen jälkeen tuntuu ihan turhanpäiväiseltä kirjoitella mitä vuosi 2017 piti sisällään. Oikeastaan millään muulla ei ole väliä kun rakkaudella: niillä hetkillä, jolloin rakastin ja välitin. Tein hyvää itselleni ja muille. Niitäkin hetkiä, jolloin en rakastanut, on turha murehtia koska murehtiminen vie tilaa ja aikaa rakastamiselta. Ja se on ainut asia joka loppuviimein merkitsee yhtään mitään.
Haluan jakaa blogissani hyvää mieltä ja rakkautta. Niitä asioita, joita koen itselleni tärkeäksi ja uskon, että ne tekevät hyvää myös muille. Toivon, että lukijani eivät lue tekstejäni vaaleanpunaisten lasien läpi vaan pureksivat ajatukseni aina ensi omassa päässään. Maailmassa kun ei ole absoluttisia totuuksia ravinto- ja terveysasioissa vaikka joku niin väittääkin. Eikä muissakaan asioissa. Mikäli ihminen kuuntelee sydäntään, silloin mikään ei voi mennä pieleen. Tai jos menee, niin sillä on silloin suurempi tarkoitus, joka palvelee suurempaa hyvää.
PARI SANAA KULUNEESTA VUODESTA
Lopuksi nyt kuitenkin pari sanaa kuluneesta vuodesta?? Vuosi piti sisällään Allun ylioppilasjuhlat, jotka olivat ihanat rakkauden täyttämät juhlat? Kotimme täyttyi lukuisistä ystävistä ja sukulaisista ja yllätin itseni sillä, etten stressannut juhlista yhtään. Olen ollut ihminen, joka stressaa pienemmistäkin asioista. Näköjään ihminen voi muuttua.
Tuton kanssa treenasimme ja kisasimme tuloksena 3 tulosta (1 ykköstulos) ja yksi keskeytys metsäjäljen voittajaluokasta. Alkukausi oli upea, loppukausi tuskainen. Tuska huipentui siihen tietoon, että koiralla on selkäytimen ahtauma ja oikeassa olkapäässä lievää nivelrikkoa, jota nyt on alettu kuntouttamaan. Ihana Tuto yritti parhaansa loppuun asti, mutta treeni- ja kisamäärä oli liikaa. Tämä oli asia, josta eniten opin. Eläinlääkärin luvalla saadaan jatkaa varovaa harrastamista ja jos vielä ensi kaudella kisoihin osallistutaan, niin homma tehdään ihan eri tavalla kuin tänä vuonna. Tärkeintä on koiran hyvinvointi ja nyt se on helpompaa myös toteuttaa kun tietää mitä on vialla.
Nuorempi poikani Noppa täytti 18-vuotta eli nyt on kasvatusvastuu ohi- juridisesti. Vanhempi poikani Allu muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen Jyväskylän keskustaan eli sekin oli iso muutos. Olen huomannut, että ihan sama miten isoja lapset ovat ja tai missä he ovat ja asuvat, niin äitiys on ja pysyy. On ihana huomata, miten lasten siivet kantaa?
Pari reissuakin tuli tehtyä: maaliskuussa koko perheen kanssa Mas Palomasiin ja marraskuussa Karin kanssa kaksin Abu Dhabiin. Marraskuussa aloitin elämäntapamuutoksen, josta olen blogiini kirjoitellut. Se jatkunee alkuvuodestakin kevennettynä syömisenä, josta tulen kirjoittelemaan. Loppuvuodesta aloitimme mieheni kanssa ottamaan yksityisesti tanssitunteja ja näyttääkin siltä, että tässä on nyt uusi harrastus, joka imaisee minut mukaansa ihan täysin. Olen siis ihminen, joka tekee sata lasissa tai sitten ei tee mitään.
Loppuvuodesta huomasin, että minulla on erittäin paha viidenkympin villitys ja mikä hauskinta, olen sen tartuttanut myös mieheeni?? Tulen tästäkin aiheesta kirjottelemaan alkuvuodesta ja voin sen verran jo sanoa, että tämä villitys on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut eikä sillä ole mitään tekemistä perinteisen viinaa ja vieraita miehiä- villityksen kanssa??
Lopuksi vielä haluan kertoa 3 kuukautta sitten aloittamastani DNSR aivotreenistä. Olen tehnyt 3 kuukauden ajan joka päivä tunnin verran aivotreeniä ja voin kertoa, että energiatasoni on sen myötä kohonnut yli puolella. Eikä se ihan alhainen ollut ennen harjoittelun aloittamistakaan. Tämä aika ja menetelmä on syventänyt tietämystäni aivojen merkityksestä ihan kaikkeen: vireystilaan, sairauksiin, painonpudotukseen, koirankoulutukseen jne. Me olemme sitä mitä ajattelemme ja aivojen limbinen järjestelmä lähettää keholle niitä viestejä mitä ajatuksillamme tuotamme- oli ne totta tai valhetta. Todella mielenkiintoista. Olen keskustellut aiheesta ja menetelmästä Helsingin yliopiston aivotutkijan kanssa ja voipi olla, että tästäkin aiheesta kirjoittelen blogiini myöhemmin kun ensin löydän sopivan tulokulman asiaan. Aihe on kaikessa mielenkiintoisuudessaan vaikea, koska asia tulkitaan helposti syyllistämiseksi eikä nähdä mahdollisuutena.
Energistä ja rakkauden täyttämää uutta vuotta kaikille ja kiitos Rakkaat tästä vuodesta? Olen todella liikuttunut suuresta lukijamäärästäni ja haluan sanoa teille jokaiselle, että olette niin rakkaita ja ihania. Muistakaa olla itsellenne se tärkein? Tänä iltana meillä syödään ystäväpariskunnan kanssa kevyttä gluteenitonta suolaista piirakkaa, kääritään matot pois lattialta ja pistetään tanssiksi?
 |
| Meikä toivoo ensi vuodelta treeniä ja ruokaa:) Ja sitä, ettei Meiän karvakamut säikähdä raketteja ja karkaile! |
Palveluskoirien metsäjälkikokeessa- JK3
Keski-Suomen palveluskoirayhdistys järjesti palveluskoirien metsäjälkikokeen Uuraisten upeissa maisemissa. Sää oli erittäin lämmin, suomen alkukesän keliksi jopa kuuma. Kuinkas ollakkaan: kun meillä on koe, niin hellettä pukkaa. Näinhän kävi myös muutama viikko sitten Alavudella samaisessa kokeessa, jolloin lämpö kylläkin nousi koepäivänä kuin puskista. Nyt oltiin saatu sentään muutaman päivän ajan totutella. Eli koe sujui hikisissä tunnelmissa…
Maasto-osuus alkoi esineruudulla
Kokeessa oli peräti 7 voittajaluokan, 1 avoimen ja 2 alokasluokan koiraa eli 10 koiran koe. Tuomarina oli Minna Moisio. Maasto-osuus alkoi meidän osalta esineruudulla. Tuto haki kaikki 3 esinettä, joskin viimeistä etsi taas pitkään kunnes se löytyi lopulta takarajalta keskeltä. Tällä kertaa aika onneksi riitti, toisin kuin Alavudella koira nappasi viimeisen esineen suuhunsa 2 sekunttia liian myöhään. Tuto työskenteli hyvin ja aktiivisesti ja luovutti esineet korrektisti. Ohjaajan ohjaus taas vähän herpaantui loppua kohden kuten yleensä.
 |
| Tottiskentän tunnelmia |
Jälleen kerran vakuttavaa jälkityöskentelyä
Janalla Tuto otti takajäljen kuten viimeksikin, mutta alkoi jäljestää heti oikeaan suuntaan kun sai asiasta huomautuksen. Siinä lähti pisteitä tietty. Maasto oli kuivaa kangasmaastoa ja pysyi samanlaisena koko jäljen ajan. Koira jäljesti erittäin varmasti, yhtään tarkastusympyrää ei tehnyt. Piikit ajoi jopa niin hyvin, että minäkin tiesin, milloin oli piikki. Kolmannen ja neljännen kepin väli oli tosi pitkä ja siinä taas koeteltiin ohjaajan hermorakennetta. Aurinko porotti, koira jäljesti ja minä luotin. Viimein se neljäskin keppi nousi, samoin loput kepit. Eli 6 keppiä taskussa mentiin keppien palautuspaikalle. Täytyy sanoa, että olin ihan älyttömän ylpeä Tutosta, josta on vuosien myötä varttunut melkoisen varma jälkikoira. Itsestänikin olin ylpeä, koska olen alkanut luottaa koiraan yhä enemmän ja enemmän.
Tottiksessa kierrätettiin pareja silleen, että 3 koiraa ilmoittautui yhtäaikaa, jonka jälkeen me mentiin Tuton kanssa lepäämään. Tuto oli tosi hyvässä tunnetilassa ilmoittautumisessa, mutta hämmentyi rajusti kun ei päässytkään kentälle vaan joutui autoon. Sitten kun meidän piti mennä kentälle, niin tuli armoton kiire (luulin, että meidän vuoro olisi vasta yhden suorituksen päästä, mutta se olikin jo aiemmin) enkä ehtinyt valmistella koiraa lainkaan. Sen seurauksena en saanut Tutoa kunnon tunnetilaan lainkaan tottiksen aikana. Se näkyi normaalia voimakkaampana poikittamisena seuraamisessa ja siinä, että koira oli hieman poissaolevan oloinen koko suorituksen ajan.
Liikkeestä istumisessa jäi seisomaan, muut liikkeet seuraamista lukuunottamatta olivat sitten erinomaista tai erittäin hyvää. Noudot olivat tosi hyviä ja Tuto teki erittäin hienon eteenmenon. Eli nyt koira korjasi ne virheet noudoissa mitä teki Alavudella (jäi kapula suussa eteen seisomaan). Se taas johtui siitä, että olin palkannut vauhdista ne kerrat mitä ehdittiin keväällä treenaamaan ja edellisen kerran olin palkannut edestä istumasta 8 kuukautta sitten. Kokonaisuudessaan tottiksesta voi todeta sen verran, että ei olla vielä sillä tasolla millä oltiin viime syyskuussa rotumestiksissä. Tuto on nykyään tottiksessa hyvin rauhallinen aikaisempaan verrattuna vaikkakin tuomari sanoikin että koira työskenteli energisesti. Mutta ei yhtä energisesti kun ennen…
 |
| Tuto odottaa rauhallisesti autossa omaa vuoroaan… |
Tuloksena 1. tulos ja luokkavoitto
Tuloksena oli hieno 1. tulos ja luokkavoitto. Pisteet jakautuivat seuraavasti:
Maasto 189 pistettä
Tottis 89 pistettä
Yhteensä 278 pistettä eli 1. tulos
Tämä oli nyt meidän toinen 1. tulos eli tavoitteena on saada vielä
yksi. Ja tietty se näyttelytulos. Näyttelymaailma onkin minulle ihan vieras ja siihen tarvitaan taas muiden apua. Sitä on tarvittu tähänkin asti ja haluankin taas kerran kiittää kaikkia meitä auttaneita. Erityis kiitos taas ystävälleni Hämäläisen Askolle, joka oli paikalla aamupäivän. Kyllä on Asko taasen pullonsa ansainnut ja hänen ihana vaimonsa Rauni kukkapuskansa:) Askolle myös onnea Tuton velipuolen hienosta FH-tuloksesta viikko sitten. Kiitos myös Keski-Suomen Palveluskoirayhdistykselle upeasti järjestetystä kokeesta. Asialla oli taas kovan luokan ammattilaiset Marja Muhosen johdolla.
yksi. Ja tietty se näyttelytulos. Näyttelymaailma onkin minulle ihan vieras ja siihen tarvitaan taas muiden apua. Sitä on tarvittu tähänkin asti ja haluankin taas kerran kiittää kaikkia meitä auttaneita. Erityis kiitos taas ystävälleni Hämäläisen Askolle, joka oli paikalla aamupäivän. Kyllä on Asko taasen pullonsa ansainnut ja hänen ihana vaimonsa Rauni kukkapuskansa:) Askolle myös onnea Tuton velipuolen hienosta FH-tuloksesta viikko sitten. Kiitos myös Keski-Suomen Palveluskoirayhdistykselle upeasti järjestetystä kokeesta. Asialla oli taas kovan luokan ammattilaiset Marja Muhosen johdolla.
Kiitos myös Ryry`s:lle, joka on menossa mukana Essentian Estate Living ruoalla, jonka ansiosta koiran vatsavaivat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen ja nykyään maha kestää mitä vaan. Kiitos myös Back on Trackille, joka sponssaa Tuton lihas- ja muuta huoltoa ruusunmarjarouheella ja muilla upeilla tuotteillaan. Iso kiitos myös eläinklinikka Almavetille, jonka laserhoitojen ansiosta koiran herkästi jumiutuva etupää pysy siinä kunnossa, että pystytään harrastamaan.
