Hae
Kutsu vapauteen

Tuto 9 vuotta- juhlapäivän kulku:)

Tuto eli Wanda vom Pfälzer-Hof BH, TK1, AVO3, JK3 ja FH1 täyttää tänään 9 vuotta:) Eli tänään on juhlapäivä:) Aloitettiin aamu rauhallisella kahvittelulla: löhöiltiin vierekkäin lampaantaljoilla ja samalla kun nautin aamukahvia, niin rapsuttelin synttärisankaria massusta 🙂 Tasainen kuorsauksen jylinä kaikui 6 metriä korkeassa olohuoneessa. Näissä hetkissä on jotakin niin pysäyttävän kaunista: kaksi vanhenevaa narttua vierekkäin sohvalla, onnellinen koira, hiljaisuus, kuppi kuumaa kahvia ja tieto siitä, että ihan pian päästään lenkille lumisateeseen.

 

lenkillä fokus on kävyissä

 

Tehtiin meidän vakkari metsälenkki. Tuto sai kantaa taas paskapussinsa roskikseen ja ilmaista käpyjä- voi sitä riemua kun Mummukka löytää kävyn tai kepin. Tänään koira sai päättää mitä reittiä mennään ja koira valitsikin kaikista pisimmän lenkin (pitkä lenkki=paljon käpyjä) mitä vaan voi valita. Tuto sai olkapään nivelrikkoon kortisonipistoksen tammikuussa, jonka vaste on ollut todella hyvä.  Samalla saatiin tietää, että nivelrikko onkin ainoastaan toisessa olkapäässä eikä molemmissa kuten viimeksi kirjoitin. Toisen olkapään seudulla oli vuosi sitten häikkää niveltupessa eikä nivelessä. Edellisen piikin koira sai vuosi sitten ja sillä pärjättiin loistavasti vuosi, kunnes alkuvuoden todella liukkaat kelit aiheuttivat kipuilua.  Voikin sanoa, että Tuto on taas oireeton ja me otetaan tilanteesta kaikki irti: liike on lääke eli paljon liikuntaa (ei liikaa), jotta saadaan lihaksia vahvistettua. Ja liikunnan vastapainoksi lihasten huoltoa. Tänään oli taas lenkillä vauhtia vaikka muille jakaa, vaikka lenkin fokus on vauhdin sijasti tietty niissä kävyissä 😎 😉 Ja edelleen jalka nousee pissatessa korkeammalle kuin uroksilla (se tärkein pointti) eli valtakunnassa kaikki hyvin.

 

 

elämä on yhtä nappuloiden tarkistusta

 

Lenkin jälkeen Kari laittoi Tuton ruoan sekaan nameja ja sekö sai Mummukan hyrräämään tyytyväisyydestä. Ruoka on Tutolle vielä tärkeämpi juttu kuin kävyt. Illalla Tuto varmistaa monta kertaa onko nappulat turpoamassa. Aamulla ekana varmistetaan onko nappulat turvonneet. Ja vielä ennen aamulenkkiä pitää käydä katsomassa, että nappulat ovat valmiina kipossa. Ja lenkillä viimeiset pari sataa metriä Neito maiskuttaa huuliaan. Eteisestä koira pitää vielä hallinnassa syömään etteivät seinät kaadu tai tule törmätessä henkilövahinkoja, kun on niin kiire ruokakupille. Ja voi sitä masennuksen ja mökötyksen määrää kun ruoka on loppu ja pitää odottaa iltaan ennen seuraavaa kattausta. Semmoista se elämä on meillä vanhenevilla nartuilla: mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän elämä alkaa pyöriä syömisen ja nukkumisen ympärillä 😎

 

 

portaiden alla oma linnanmäki

 

Tuto sai lahjaksi ison pehmon, jota se rakasti yli kaiken. Koiralla on portaiden alla oma huvipuisto: muutama vinkupossu, kaksi isoa vinku Onttua (toinen raahattiin loppuvuodesta Floridasta, muistatteko?) ja pehmoleluja. Sieltä se aina hakee suuhunsa jotakin kannettavaa: mitä täydempi suu, sitä tyytyväisempi koira. Aina kun joku tulee kotiin, Tuto ottaa suuhunsa lelun ja juoksee jalkojen välistä useita kertoja lantio rytmikkäästi puolelta toiselle keinuen. Aina välissä se vaihtaa lelua, jotta show pyörii oikeaan suuntaan.

 

rakastan koiria enemmän kuin ihmisiä

 

Että semmoista tänään. Näillä ikävuosilla meillä jokainen päivä on juhlapäivä. Ja niinhän se tulisi olla jokaisen koiran kanssa, myös nuorempien. Mä en oikeasti tiedä onko maailmassa mitä ihanampaa kuin koira? Tai tiedän mä, ei ole. Mikään voi voittaa koiraa ehdottomassa rakkaudessa, luottamuksessa ja kiintymyksessä. Päivä päivältä muutun enemmän itsekseni: olen sosiaalinen itnrovertti, joka rakastaa koirien seuraa paaaaaljon enemmän kuin ihmisten.  Muuttaisin mielelläni keskelle metsää ja ottaisin muutaman koiran lisää. Jokainen hetki (tai no, ei ehkä nyt IHAN jokainen) Mummukan kanssa tuntuukin siltä kuin ilmassa olisi tähtipölyä.

 

 

SEURAA TERVEYSTIETOISTA MATKAANI BLOGISSA, FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA

Instani löydät nimellä satusjoholm.

Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja terveelliseen elämään liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.

Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.

Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä .

Nivelrikko saksanpaimenkoiralla- miten ollaan pärjätty

upea loppuvuosi

Olen viimeksi kirjoittanut Tuton kuulumisia viime syksynä kun tehtiin vielä tulos peltojäljeltä. Ennen kun jatkat lukemista eteenpäin, niin lue postaus täältä niin pääset kärryille koiran nivelrikosta. Kuten postauksessa kirjoitin viime kesä oli huippu ja niin oli syksy ja loppuvuosikin: koira oli nivelrikosta huolimatta TOSI hyvässä kunnossa. Lenkkeiltiin paljon pehmeällä alustalla ja nautittiin elämästä. Tottistakin tehtiin välillä lenkillä minuutti kerrallaan ja se piristi eläkeläisen mieltä selvästi- voi sitä hymyn määrää. Suolisto-ongelmatkin ovat loistaneet poissaolollaan jo usean vuoden ajan ja liitän sen tottiksen tavoitteellisen treenamisen lopettamiseen. Koira mitä ilmeisemmin halusi miellyttää minua ja viettiä nostamalla teki liikkeet vaikka ei olisi oikeasti siihen enää pystynytkään. Tämä aiheutti tietty stressiä, joka ilmeni suolisto-ongelmina. No tottis tietenkin lopetettiin heti kun sain tietää röntgenkuvien karun todellisuuden: olkapään nivelrikko oli edennyt reilussa vuodessa lievästä erittäin vakavaksi. Järkytys oli erittäin kova eikä mun pää pysynyt tässä hommassa mukana: miten voin nivelrikko edetä NOIN nopeasti, häh?

metsäpolut muuttuivat luistinradaksi

Vielä joulukuun lopussa Tuto halusi tehdä tunnin lenkkejä eikä oireillut oikeastaan mitenkään etupäätään. Kelit alkoivat yllättäen lämpenemään ja lumen sijasta alkoi sataa vettä! Metsäpolut muuttuivat luistinradoiksi ja kävelytiet hiekoitettiin tietenkin. Uudenvuoden päivänä söimme päivällistä koko perheen kanssa. Yleensä Tuto nukkuu pöydän alla jaloissa kun perhe on koolla: siellä kuuden jalkaparin rapsutettavana on mukava ja turvallinen kölliä. Mutta ei tällä kertaa: huomasimme, että koira oli mennyt eteisen liukuovien taakse istumaan ja sieltä katseli meitä surullisena. Todella poikkeavaa vetäytymistä eikä lainkaan koiralle tyypillistä käytöstä. Illalla koira tuli luokseni korvat alhaalla päätään roikottaen ja paino päänsä syliini. Voi paska, se oli kipeä. Kipu ei ollut mitään todella pahaa, koska ei valittanut eikä läähättänyt.

douppaus tramalilla ja Neurontinin nosto

Tuto doupattiin 3,5 päivän ajaksi Tramalilla, joka selkeästi auttoi. Ja tietty pidettiin levossa. Liukkaat kelit kuitenkin jatkuivat ja edelleen jatkuvat, joten tilanne on jälleen pahentunut ja vaihtelee päivittäin. Välillä koira on lenkillä ihan onnessaan ja välillä tulee metrin perässä. Varsinkaan asfaltilla koira ei halua lenkkeillä enää ollenkaan, mutta metsässä innostuu juoksemaan vanhaan malliin. Tietenkään muutoinkaan ei harrasteta asfalttilenkkejä, mutta nyt on välillä ollu pakko noiden kelien takia. Ollaan lyhennetty lenkkejä ja illat vietetty sylikkän meidän Nopan huoneen sängyssä: minä kirjoitan ja luen ja koira nukkuu siinä vieressä. Yöt koira nukkuu levollisesti Back and Trackin verkkoloimi päällä eikä muuta kipukäyttäytymistä juurikaan esiinny kuin tuota liikkumishaluttomuutta ja sitäkin vaan asfaltilla.

kortisonipistoksia vai ei

Ollaan mietitty kortisonipistoksen uusimista, niitähän voi laittaa puolen vuoden välein ja edellisestä on jo vuosi. Eilen eläinlääkäri päätti nostaa Neurontinin määrää eli sitä annetaan jatkossa kolme kertaa päivässä eli yhteensä 900 mg päivässä. Cartrophen menee kerran kuussa. Parin viikon kuluttua katsotaan tilannetta uudestaan . Koirien uimahalliinkiin mennään uimaan heti kun tilanne helpottaa ja hierojallakin käytiin muutama päivä sitten Vaajakosken Mustissa ja Mirrissä. Kuten arvelin, Tuto oli ihan umpijumissa.

päivä kerrallaan

Tilanne siis aaltoilee tällä hetkellä ja menossa on selvä pahenemisvaihe. Koiralla ei kuitenkaan ole jatkuvaa kipua eikä se ole levoton. Lääkitystä nostettiin ja koira saa itse päättää miten paljon se haluaa liikkua. Käytössä on kolme erilaista Back and Trackin takkia, säälle kuin säälle.  Tuto saa rakkautta, hellyyttä ja pussaan sen kuonon ihan märäksi monta kertaa päivässä. Eläinlääkäriin ollaan yhteydessä heti jos tilanne pahenee. Ymmärrän, että Tuto ei välttämättä elä kanssamme enää pitkään ja aion huolehtia siitä, että sen elämän viimeiset hetket on elämisen arvoisia. Tällä hetkellä kaikki on hyvin: koira makaa sängyssä jaloissani ja aina välillä tulee ihan kiinni minuun. Välillä lopetan kirjoittamisen ja silitän tuota rakasta päätä ja yritän olla miettimättä huomista ja aika ajoin ilmestyvää kuristavaa tunnetta kurkussani. Nautin joka hetkestä kun saan vielä tuijottaa noihin viisaisiin silmiin, joissa vielä paistaa elämänilo nivelrikosta huolimatta<3

Ps. Viikon kuluttua meidän perhettä kuvataan yhteen tv-ohjelmaan 6 päivää, joten Tuto tullaan näkemään televisiossa vielä tämän kevään aikana. Valitettavasti en voi vielä paljastaa ohjelman nimeä, mutta kirjoitan kyllä siitä blogissani heti kun ohjelman nimen saa julkaista.

Myohemmin lisätty: Tuto sai kortisonipistoksen olkapäähän toissapäivänä ja on toipunut hyvin. Valoa tuli tunnelin päähän muutoinkin: sain tietää, että rikko onkin VAIN toisessa olkapäässä eikä molemmissa kuten olen luullut!!🙏🙏 Eli uuteen nousuun…

 

SEURAA TERVEYSTIETOISTA MATKAANI BLOGISSA, FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA

Instani löydät nimellä satusjoholm.

Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja terveelliseen elämään liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.

Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.

Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä .