kesäloma kulunut koiramaisissa merkeissä

Ove on ollut meillä pian kuukauden ajan ja ajattelin kirjoitella taas vähän kuulumisia. Tultiin juuri metsälenkiltä, koirat on syötetty ja molemmat vetelevät sikeitä massut pullollaan. Viimeistä lomaviikkoa viedään, ensi viikolla alkaa työt. Jatkan etätyössä kotona eli en joudu jättämään koiria koko päiväksi kahdestaan kotiin- onneksi. Loma on vierähtänyt hyvin koiramaisissa ja maadoittavissa merkeissä. Ollaan uitu ja lenkkeilty paljon (Ovea välillä kantaen ja lepohetkiä pitäen), käyty Ähtärissä mun kotona ja tietenkin vietetty paljon aikaa pellolla jäljestäen. Katsotaan jos yritän vielä Tutolla FH2:sta syksyllä, ykkösen teki viime syksynä. Ovella on hyvä nenä, uskaltaisinko sanoa jopa Tuton veroinen. Jäljestää innokkaasti ja ärisee kovasti kun jälki loppuu ja kannan sen loppupalkalta autolle:)

Oven eka mallikeikka Pasi Hakalan kuvattava:)

nunnuttava camel boots man

Ove on sellainen nunnuttava camel boots man- mies joka kulkee omia teitään, mutta siitä huolimatta joka välissä on päästävä ihan iholle kiinni. Ove rakastaa läheisyyttä ja on tosi laumaviettinen. Unohtelen palkata sitä namilla koska kehu ja rapsutus riittää. Herra löytyy milloin mistäkin tekemästä kahta asiaa: syömästä ja tai nukkumasta. Välillä se löytyy pihasta Tuton kaivamasta kuopasta kun on nukahtanut sinne ja välillä varastosta syömästä kanan paskaa. Ja muutoinkin on aika tyypillinen äijä: huikopalan jälkeen kellahtaa kyljelleen aina kun mahdollista ja ottaa nokkaunet- jopa kesken lenkin jos jäädään juttelemaan tuttujen kanssa. Ainoastaan kalja ja kaukosäädin puuttuu kädestä, kaukosäädin löytyy kyllä suusta. Anteeksi rakkaat miehet tämä ”hieman” stereotyyppinen” vertaus:) Eli hermot tuntuvat olevat kunnossa, ei reagoi ääniin eikä oikein mihinkään. Ei hauku, ärisee sitäkin enemmän. Niin ja jos Ove on tyypillinen äijä, niin Tuto on sitten tyypillinen nainen: aina touhottamassa, haukkumassa ja heiluttamassa kaulinta- pitäähän jonkun heiluttaa rytmikapulaa tässäkin huushollissa, eihän muutoin mistään tule mitään.

Kuva Pasi Hakala/Studio Varjo

ove taluttaa tutoa

Tuto ja Ove ovat kuin paita ja peppu. Nukutaan vierekkäin, kaikki tehdään yhdessä ja lenkillä mennään kylki kyljessä. Ove edelleen taluttaa Tutoa liinasta ja antaa napakoita pakotteita Tuto raukalle! Ja mulla on liinat solmussa sen takia. Olen antanut sen kantaa liinaa kun ei mälvää eikä pure sitä- haluaa vaan kantaa:) Mutta ollaan me aika hupaisan näköinen ilmestys lenkillä: Tutolla aina joku vinkulelu suussa, Ove taluttaa Tutoa, minä talutan molempia liinat solmussa ja yritän olla kompastumatta jalkoihini. Ovekin on alkanut kantamaan suussa isoja keppejä- häntä pystyssä tietenkin! Autossa oloa Ove rakastaa yli kaiken: pyörii ensin häkissä selän kauttaa kyljeltä kyljelle jalat levällään ja sitten nukahtaa muutaman minuutin kuluttua. Ei huuda eikä vinku vaikka treeneissä aika pitkiä aikoja autossa onkin. Tein alkuun paljon tunnetilaa autossa olemiseen ja en tiedä, onko se vaikuttanut siihen, että rakastaa autossa oloa niin paljon vaan tykkääkö sitten ihan muuten vaan.

Käytiin sosiaalistumassa kaupungilla. Pääsin Mamman kanssa parturiin ja Ursulan syliin. Mikäs siellä oli olla naisten hellittävänä.

nivelten kuntoutusta ja maaperän bakteereja

Kuten tuossa alussa mainitsinkin, niin olen uittanut Tutoa todella paljon tänä kesänä. Eikä pelkän huvin ja liikunnan vuoksi vaan ihan ajatuksella. Olen kuntouttanut uimalla sen toisen olkapään nivelrikkoa, asteittain rasitusta nostamalla. Tänä kesänä ei etupää ole oireillut millään tavalla ja aiotaankin jatkaa uimista järvessä pitkään syksylle, jonka jälkeen siirrytään koirauimalaan. Tuto on muutoinkin tosi sutjakassa kunnossa, lihaksiakin on tullut lisää. Ei uskoisi 9,5 vuotiaaksi. Ovehan ei vielä ui, ainoastaan kahlaa järvessä. Se ei oikein tykkää kun munat kastuu, niitä pitää sitten nuolla huolella, jos näin pääsee käymään. Toinen asia, johon olen ”panostanut” tänä kesänä, on maaperän bakteerit. Syötän koiria paljon maasta (siis muuallakin kun pellolla), jotta ne saisivat maaperän bakteereita mahdollisimman paljon ennen talvea. Tuton suolisto ei ole koskaan ollut niin hyvässä kunnossa kuin tällä hetkellä: kestää taas raakaa lihaa ja luita! Ihan käsittämätöntä. Kirjoitan aiheesta ihan oman postauksen myöhemmin.

Seuraa Tuton ja Oven elämää instassa: 2blackgsd

LUE LISÄÄ VIIMEAIKAISIA KOIRAPOSTAUKSIA

• Helpotuksen huokaus
• Koko-oven koiraportti- tukevaa tekoa ja kivan näköinen
• ”Hieman” erilainen loman aloitus!
• Pennun valinta- kuka valitsi ja kenet
• Tuleeko meille toinen saksanpaimenkoira- tuponeuvottelujen lopputulos:)
• Järki vai sydän
• Saksanpaimenkoiran karvanlähtö- miten selvitä ilman hermoromahdusta?

Tuto eli Wanda vom Pfälzer-Hof BH, TK1, AVO3, JK3 ja FH1 täyttää tänään 9 vuotta:) Eli tänään on juhlapäivä:) Aloitettiin aamu rauhallisella kahvittelulla: löhöiltiin vierekkäin lampaantaljoilla ja samalla kun nautin aamukahvia, niin rapsuttelin synttärisankaria massusta 🙂 Tasainen kuorsauksen jylinä kaikui 6 metriä korkeassa olohuoneessa. Näissä hetkissä on jotakin niin pysäyttävän kaunista: kaksi vanhenevaa narttua vierekkäin sohvalla, onnellinen koira, hiljaisuus, kuppi kuumaa kahvia ja tieto siitä, että ihan pian päästään lenkille lumisateeseen.

lenkillä fokus on kävyissä

Tehtiin meidän vakkari metsälenkki. Tuto sai kantaa taas paskapussinsa roskikseen ja ilmaista käpyjä- voi sitä riemua kun Mummukka löytää kävyn tai kepin. Tänään koira sai päättää mitä reittiä mennään ja koira valitsikin kaikista pisimmän lenkin (pitkä lenkki=paljon käpyjä) mitä vaan voi valita. Tuto sai olkapään nivelrikkoon kortisonipistoksen tammikuussa, jonka vaste on ollut todella hyvä.  Samalla saatiin tietää, että nivelrikko onkin ainoastaan toisessa olkapäässä eikä molemmissa kuten viimeksi kirjoitin. Toisen olkapään seudulla oli vuosi sitten häikkää niveltupessa eikä nivelessä. Edellisen piikin koira sai vuosi sitten ja sillä pärjättiin loistavasti vuosi, kunnes alkuvuoden todella liukkaat kelit aiheuttivat kipuilua.  Voikin sanoa, että Tuto on taas oireeton ja me otetaan tilanteesta kaikki irti: liike on lääke eli paljon liikuntaa (ei liikaa), jotta saadaan lihaksia vahvistettua. Ja liikunnan vastapainoksi lihasten huoltoa. Tänään oli taas lenkillä vauhtia vaikka muille jakaa, vaikka lenkin fokus on vauhdin sijasti tietty niissä kävyissä 😎 😉 Ja edelleen jalka nousee pissatessa korkeammalle kuin uroksilla (se tärkein pointti) eli valtakunnassa kaikki hyvin.

elämä on yhtä nappuloiden tarkistusta

Lenkin jälkeen Kari laittoi Tuton ruoan sekaan nameja ja sekö sai Mummukan hyrräämään tyytyväisyydestä. Ruoka on Tutolle vielä tärkeämpi juttu kuin kävyt. Illalla Tuto varmistaa monta kertaa onko nappulat turpoamassa. Aamulla ekana varmistetaan onko nappulat turvonneet. Ja vielä ennen aamulenkkiä pitää käydä katsomassa, että nappulat ovat valmiina kipossa. Ja lenkillä viimeiset pari sataa metriä Neito maiskuttaa huuliaan. Eteisestä koira pitää vielä hallinnassa syömään etteivät seinät kaadu tai tule törmätessä henkilövahinkoja, kun on niin kiire ruokakupille. Ja voi sitä masennuksen ja mökötyksen määrää kun ruoka on loppu ja pitää odottaa iltaan ennen seuraavaa kattausta. Semmoista se elämä on meillä vanhenevilla nartuilla: mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän elämä alkaa pyöriä syömisen ja nukkumisen ympärillä 😎

portaiden alla oma linnanmäki

Tuto sai lahjaksi ison pehmon, jota se rakasti yli kaiken. Koiralla on portaiden alla oma huvipuisto: muutama vinkupossu, kaksi isoa vinku Onttua (toinen raahattiin loppuvuodesta Floridasta, muistatteko?) ja pehmoleluja. Sieltä se aina hakee suuhunsa jotakin kannettavaa: mitä täydempi suu, sitä tyytyväisempi koira. Aina kun joku tulee kotiin, Tuto ottaa suuhunsa lelun ja juoksee jalkojen välistä useita kertoja lantio rytmikkäästi puolelta toiselle keinuen. Aina välissä se vaihtaa lelua, jotta show pyörii oikeaan suuntaan.

rakastan koiria enemmän kuin ihmisiä

Että semmoista tänään. Näillä ikävuosilla meillä jokainen päivä on juhlapäivä. Ja niinhän se tulisi olla jokaisen koiran kanssa, myös nuorempien. Mä en oikeasti tiedä onko maailmassa mitä ihanampaa kuin koira? Tai tiedän mä, ei ole. Mikään voi voittaa koiraa ehdottomassa rakkaudessa, luottamuksessa ja kiintymyksessä. Päivä päivältä muutun enemmän itsekseni: olen sosiaalinen itnrovertti, joka rakastaa koirien seuraa paaaaaljon enemmän kuin ihmisten.  Muuttaisin mielelläni keskelle metsää ja ottaisin muutaman koiran lisää. Jokainen hetki (tai no, ei ehkä nyt IHAN jokainen) Mummukan kanssa tuntuukin siltä kuin ilmassa olisi tähtipölyä.

SEURAA TERVEYSTIETOISTA MATKAANI BLOGISSA, FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA

Instani löydät nimellä satusjoholm.

Blogin painonhallintaan, uneen, palautumiseen ja terveelliseen elämään liittyvät postaukset löydät kootusti täältä.

Blogin vähähiilihydraattisia ruoka- ja herkkuohjeita kuvineen löydät kootusti täältä.

Blogin meditaatio-ja hengitysharjoituksia löydät täältä.

Blogin uusimmat terveyteen ja painonhallintaan liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä .