Kirjoittelen vähän kuulumisia, koska mulla on nyt aikaa. Ollaan oltu viime lauantaista saakka Turussa lomalla ja huomenna lähdetään Jyväskylään. Ollaan tavattu ystäviä (täällä niitä on paljon!), lenkkeilty, shoppailtu ja nukuttu. Mä olen myös joogannut päivittäin. En muista milloin olen viimeksi nukkunut niin paljon kun viimeisen viikon aikana! Tuton kuolema, työt ja VHH Teho verkkokurssin myyntiin saattaminen on näköjään vienyt voimia enemmän kun olin ajatellutkaan. Olen nukkunut yhdeksää tuntia yhteen putkeen ja sen lisäksi silloin tällöin päikkärit. Tuton kuolemasta tuli kuluneeksi tänään kaksi viikkoa. Ikävä ei ole helpottanut ja päivittäin muistellaan Mummukkaa. Ensi viikolla saadaan Tuton uurna kotiin, sitä odotan kovasti. Ja ensimmäisenä kotiin päästyäni sytytän taas kynttilän Tuton kuvan viereen olohuoneen pöydälle. Tilasin myös ison canvastaulun Tuton valokuvasta ja eilen paketti saapui perille postin ilmoituksen mukaan.

Mitäs tässä MUN joogahetkessä aina käy näin

Vuokrattiin Turun keskustasta kerrostaloasunto ihan Mikaelin kirkon läheltä. Asunto on tosi kiva, mutta pieni. Ei tajuttu kuvien perusteella, että yksiö on alle 20 neliötä (kokoa ei mainittu ilmoituksessa). Mutta hyvin me ollaan pärjätty kun ollaan opittu tekemään asioita eritahtisesti. Esimerkiksi eteiseen mahtuu vain yksi ihminen kerrallaan ja tietenkin Ove, joka tunkee itsensä aina juuri sinne ahtaimpaan rakoon! Ovea ei todellakaan läheisyys haittaa. Ollaan vähän ajateltu, että ostaisimme tulevaisuudesta Turusta kerrostalo-asunnon ja alkaisimme asustelemaan täällä enemmänkin. Noh, katsotaan miten asian kanssa käy. Mutta mikäli sulla on myynnissä kaksio vanhasta (mita vanhempi sen parempi) kivitalosta, niin tarjoa ihmeessä.

Mulla on vielä ensi viikko lomaa. Aion käydä kuntosalilla, joogata, lenkkeillä ja treenailla Oven kanssa. VHH Teho verkkokurssin viimeiselle viikolle pitää myös vielä tehdä muutama video. Verkkokurssin materiaalit ilmestyvät kurssialustalle viikon välein ajastetusti, joten laitoin kurssin myyntiin vaikka se ei ollut aivan valmis viidennen viikon osalta. Kurssi on otettu vastaan innostuneesti, siitä on kiitollinen olo. Ja varmaan tulee tehtyä someakin eli enhän minä koskaan täysin lomalla ole. Tosin ei sisällön tuottaminen työltä tunnu vaikka se toki sitä on. Toivon myös, että ensi viikolla itken vähemmän, olen riittävästi läsnä tässä hetkessä ja alan taas nauttimaan siitä, mistä olen aina nauttinut eniten eli arjesta.

kaikki tapahtui salaman nopeasti

Meille niin rakkaan Tuto Mummukan aika oli lähteä eilen. Kaikki tapahtui salaman nopeasti eli ihan eri tavalla kun olin asian etukäteen ajatellut. Tuto oli viime viikot poikkeuksellisen hyvässä ja kovassa kunnossa. Se ei koskaan ole juossut Oven kanssa niin paljon kun kahden viimeisen viikon aikana. Se suorastaan haastoi Ovea juoksemaan ja rintakehät vierekkäin ne päästelivät menemään pitkin pihaa niin kovaa vauhtia että ihan hirvitti. Pehmeä turkki kiilsi kilpaa auringon kanssa eikä koira ollut edes harmaantunut. Loppuvuodesta takaapää alkoi heikentymään, mutta ostin laserin jonka teho yllätti täysin eli laserointi poisti oireet kokonaan.

Toki ainahan minä sanoin, että Tuto lähtee saappaat jalassa, mutta ajattelin, että ehdin hyvästellä koiran ja että lähtö olisi rauhallinen. Näin se ei mennyt vaikka toki koira sai olla sylissäni loppuun saakka. Olin hätääntynyt ja niin olivat kaikki muutkin huoneessa olijat. Hätäisesti ehdin vielä kerran ottaa pään käsieni väliin, katsoa silmiin ja kiittää kaikesta. Ja sitten Mummukka oli poissa ja meidän sydän on vereslihalla.

BH, TK1, AVO3, JK3 ja FH2 Wanda vom Pfälzer-Hof ”Tuto” 12.3.2011-23.3.2023. Kuva Studio Art for You.

aamulla kaikki oli vielä hyvin

Eilen aamulla juuri 12-vuottanut täyttänyt Tuto pyysi tapansa mukaan kahdeksalta ulos. Tai siis eihän se mitään pyytänyt vaan vaati. Taas oli kova kiire pelaamaan vesisateeseen. Katselimme naureskellen kun pentumainen Mummukka pelasi sadepuku päällä terassilla jääpalalla pallo suussa Oven levätessä lampaantaljalla meidän välissä sohvalla. Terassilta kuului tavanomainen rytinä ja lumi pöllysi eli aamu oli hyvin tyypillinen: Mummukka iloisena täydessä työn touhussa! Tuto oli iloinen koira ja se oli niin onnellinen kun sillä oli tekemistä. Ja ainahan sillä oli. Mummukka oli tekijä eikä olija. Ihan niin kuin minäkin. Sitä oli ihan turha rauhoitella, ei se rauhoittunut ennen kuin kun oli rättiväsynyt.

iltapäivällä kunto romahti

Päivällä koirat nukkuivat aamulenkin jälkeen. Kaikki oli kuten aina ennenkin. Tuto söi ruokansa hyvällä ruokahalulla kuten aina. Mulla oli webinaari iltapäivällä, jossa pidin puheenvuoron. Puoli neljän maissa Tuto tuli yläkertaan pyytämään multa apua niin kuin se teki aina jos sillä oli kipuja. Se läähätti ja rohisi. Pyysin Karia antamaan koiralle nopeasti Tramalin, koska olin itse vielä kiinni palaverissa. Hyvin nopeasti huomasin kuitenkin, että nyt on asiat huonosti ja poistuin palaverista. Tuto pyysi ulos ja laittaessani sille pukua päälle huomasin, että koira oli kauttaaltaan turvoksissa kylkiluiden kohdalta. Päästin koiran terassille, jossa se meni lumeen makaamaan eikä lähtenyt enää Oven kanssa pihaan juoksemaan. Aloin soittamaan eläinlääkäreitä läpi, mutta ei saatu aikaa mihinkään vaan oli mentävä päivystykseen. Laitoin pojille viestin asiasta ja pojat ilmoittivat, että lähtevät tulemaan paikalle.

Kuva Studio Art for You.

olisin toivonut koiralle kivuttoman lähdön

Klinikalle päästyämme pääsimme heti lääkärin vastaanotolle. Saimme nopeasti kuulla, että mitään ei ole enää tehtävissä. Keuhkot olivat täynnä nestettä ja Tuto haukkoi henkeään. Kysyin vielä, että eikö mitään voi tehdä koiran pelastamiseksi. Ei voinut. Hoputin rauhoitteen antamisessa, että Tuton ei tarvitsisi kärsiä. Kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä. Olisin pysäyttänyt koiran sydämen itse jos olisin pystynyt. Vieläkään en tiedä oliko rauhoitteen antamisesta mitään apua vai oliko Tuto menettänyt jo tajunsa ennen kuin rauhoite alkoi vaikuttaa. Olisin toivonut Tutolle kivutonta lähtöä, mutta kohtalo päätti toisin. Enkä minä voinut tehdä yhtään mitään muuta kun pitää kiinni.

Pojat saapuivat klinikalle pian sen jälkeen kun Tuto oli muutanut olomuotoa ja hyvästelyn jälkeen kantoivat koiran autoon. En pystynyt jättämään Tutoa klinikalle vaan halusin itse viedä koiran tuhkattavaksi. Oli niin vaikea jättää Tuto ja tulla kotiin pannan, hihnan ja toppapuvun kanssa. Jääkaapissa Mummukan iltaruoka odotti kupissa valmiina. Voi kunpa olisin antanut aamulla sen iltaruoankin:(!!!

hiljainen ja tyhjä koti

Kotona oli hiljaista ja tyhjää. Ikävä on kova. Suuri persoona on poissa ja poissaolon huomaa ja tuntee joka solulla. Tuto ei ollut huomaamaton koira. Tuto oli äärimmäisen viisas, villi, taitava, älykäs, äänekäs, toimelias ja vaikka mitä, mutta ei huomaamaton. Tuto oli koira joka ajoi tiehensä murtovarkaat kun lomailimme Floridassa ja epäilemättä nautti joka hetkestä. Se oli koira, jonka kanssa osallistuin 26 kertaa palveluskoira- ja tokokokeisiin ja sitä paremmin se suoriutui mitä haastavampi oli tilanne. Tuto oli koira, joka suojeli laumaansa henkensä kaupalla eikä hetkeäkään epäröinyt toimia mikäli lauma oli vaarassa. Päinvastoin: Tuto yleensä toimi vaikka vaaraa ei ollutkaan. Ja kun tuollainen koira on poissa, niin sen jättämä aukko on valtavan suuri!

ove makaa maassa ja tuijottaa eteensä

Ove on tosi hiljainen. Makaa vaan maassa ja tuijottaa eteensä. Äärimmäisen tiukka, mutta mustavalkoinen laumanjohtaja on poissa. Mä en pysty shokilta syömään enkä edes ymmärtämään mitä on tapahtunut. Äsken peruin ylihuomisen uintiajan, koska Tuto ei enää ui. Oli vaikea kirjoittaa sähköpostiin, että ei voi tulla koska koira on kuollut. Aamulenkille lähtiessä oli niin tuskallista kävellä pihassa, jota Tuto rakasti yli kaiken. Romahdin täysin kun huomasin, että Tuto oli jättänyt meidän parvekkeen oven eteen kävyn, jonka se kantoi pihaan meidän viimeiseltä lenkiltä. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen koira ilmaisi lenkillä jokaikisen kävyn eikä suostunut liikkumaan ennen kuin potkin sitä käpyä. Ja sitten se kantoi parhaan kävyn pihaan jossa pelit jatkui. Nyt se käpy on meidän olohuoneen lasipöydällä kynttilän ja Tuton kuvan edessä. Mummukka on poissa ja meillä on pelkkä käpy. Ja runsaasti ihania muistoja elämämme koirasta. Tällä hetkellä nuo muistot tuntuvat tosi kipeiltä.

Kiitos viesteistänne. Niitä on tullut satoja. Niin moni ymmärtää miltä tuntuu menettää Rakas koira. Paras ystävä, harrastuskaveri ja selustanturvaaja. Nyt Tuto turvaa mun selustaa toisesta ulottuvuudesta. Sen tiedän, että mulla on nyt parhaista parhain suojelusenkeli<3 Kiitos Rakas Tuto ja anteeksi kun en pystynyt antamaan sulle kivutonta viimeistä hetkeä. Olimme kuitenkin loppuun saakka yhdessä ja sait parhaan mahdollisen elämän. Just sellaisen mitä ansaitsit ja jonka jokainen koira ansaitsisi. Me yritetään nyt pärjätä ja opetella elämään ilman sua tässä tyhjyyttä kaikuvassa kodissa. Olit simply the Best!