ulkona nukkuminen on kiinnostanut jo pitkään

Ulkona nukkuminen tuli taas mieleeni toissa yönä herätessäni aamuyöstä siihen, että oli liian kuuma vaikka ilmalämpöpumppu oli päällä ja parvekkeen ovi sepposen selällään. Kadehdin Ovea, joka nukkui parvekkeella ja päätin toteuttaa viimein monivuotisen haaveeni ulkona nukkumisesta. Meidän makuuhuoneen yhteydessä on iso parveke, joka on ollut pari vuotta tyhjillään sen jälkeen kun siellä oleva sohvasänky vietiin mökille. Löysin eilenTori.fi:stä parvekkeelle sopivan sängyn ja kävin ostamassa siihen sopivan patjan ja viime yönä nukuin ensimmäisen yön ulkona. Ja voi luoja kun nukuin sikeästi! Aamulla klo 5.30 lisäsin ohuen silkkipeittoni päälle viltin kun hieman paleli ja jatkoin unia yhdeksään saakka. Olen aina nukkunut paremmin viileässä ja sen vuoksi meillä on talvellakin parvekkeen ovi pikkasen raollaan.

meidän parveke on kuin tehty nukkumiseen

Parvekkeelle ei paista aamuaurinko eikä meillä ole koskaan hyttysiä ja mäkäräisiä, joten parveke on kuin tehty nukkumiseen. Korvatulpat vaimentaa sopivasti kovimpia ääniä, joten ympäristön melukaan ei ole ongelma, tai ei ainakaan viime yönä ollut. Aamulla oli todella virkistynyt ja levännyt olo enkä voi sanoin kuvata, miten hyvältä pieni tuulenvire tuntui kasvoilla aamulla herätessä. Olo oli niin hyvä, että ajattelin aamulla etten halua enää koskaan nukkua sisällä:)! Sanoinkin Karille, että aion jatkaa ulkona nukkumista niin pitkään kun pystyn eli ihan heti en siitä aio luopua. Kaipa sitä pystyisi makuupussissa nukkumaan ulkona talvellakin ainakin lehtijuttujen perusteella. Vai pystyisikö?

Muistan lukeneeni vuosia sitten eräästä opettajasta, joka nukkuu ympäri vuoden teltassa oman kotinsa pihassa. Hänellä on hyvä makuupussi, kylmyyttä eristävä makuualusta ja sopivasti vaatetta ja hyvin kuulemma onnistuu ulkona nukkuminen. Hän kertoi haastattelussa miten monella tapaa ulkona nukkuminen on parantanut hänen elämänlaatuaan ja terveyttä. Voi kun löytäisin vielä tuon haastattelun jostakin! Näenkin jo sieluni silmissä, että nukun ensi talvena teltassa meidän parvekkeella:) No katsotaan miten tämä asia etenee ja kauanko mun innostus kestää, mutta voisihan sitä kokeilla. Sen voin kuitenkin sanoa, että olen tällä hetkellä asiasta niin innostunut, että aivan varmasti ainakin tämän kesän nukun ulkona. Ja Ovesta saan tähänkin asiaan kaverin, nimittäin poika on hyvin tyytyväinen kun sai mut parvekkeelle nukkumaan:)

TV-mainoksen kuvaus

Muista kuulumisia sen verran, että torstai-iltana mua kuvattiin Etelä-Korealaiseen TV-mainokseen. Kyseessä oli kaupallinen yhteistyö korealaisen yrityksen kanssa ja mainosta aletaan näyttämään televisiossa reilun kuukauden kuluttua. Kuvauksissa ilmeni, että kyseessä oli ns. ”pienelokuvan” kuvaukset ja myös Karia ja Ovea kuvattiin. On kyllä mielenkiintoista nähdä minkälainen mainoksesta tulee! Korealaiset ovat kuulemma erittäin kiinnostuneita tällä hetkellä ketoruokavaliosta ja hiilihydraattien vähentämisestä ja maa on tunnettu korealaisesta ihonhoitorutiinistaan. Eli terveys ja kauneus on lähellä korealaisten sydäntä.

Mulla on töitä vielä kaksi viikkoa ja sen jälkeen jään neljän viikon lomalle. Ollaan varmaan mökillä aika paljon ja tarkoituksena on treenata Oven kanssa mikäli ei ole ihan järkyttävät helteet. Mökillä en kyllä uskalla nukkua ulkona, ties vaikka yöllä heräisin suden tuijotukseen, apua! Meidän mökki on niiiiiiin korvessa eli olisi hieman eri asia nukkua siellä ulkona kuin kotona parvekkeella. Kirjoittelen jatkossakin tästä aiheesta- jännä katsoa tuleeko tästä tapa vai alkaako Tempur patja houkutella:) Nukkuuko kukaan muu parvekkeella tai ulkona?

Niin ja tiedoksi, että laitan viimeistään huomenna KETO RISE UP verkkokurssin kesäalennukseen, ilmoittelen siitä myöhemmin lisää.

Tuu instaan @satusjoholm.

Tunnen vahvasti, että elämässä on kääntymässä uusi sivu. Tai jos elämää ajatellaan vaikkapa kirjana, niin uusi kappale. Mulla on ollut tämä tunne jo pidemmän aikaa, mutta Tuton kuoleman jälkeen se on vaan vahvistunut vahvistumistaan. Eilen kun saimme kolmen viikon ja yhden päivän odotuksen jälkeen tytön uurnan kotiin, niin tuo tunne valtasi mut ihan kokonaan eikä se ole hävinnyt mihinkään tänäänkään. Mitä tuo uusi sitten on? Ei aavistustakaan. Mutta sen tiedän, että sitten kun se uusi ovi mun elämässä aukeaa, niin mä astun siitä sisään. Aina kun mun elämässä on tapahtunut isoja muutoksia, niin olen tuntenut ne jo paljon aikaisemmin. Ja nyt tuo tunne on voimakkaampi kuin koskaan aikaisemmin.

Elämä on riisunut mua valtavasti viime aikoina. Turhia oksia on karsittu pois kovalla kädellä. Nellin kuolema aloitti tuon riisumisen ja Tuton tukehtuminen mun käsivarsille viimeisteli tuon prosessin. Olo on tosi tyhjä ja turta. Mieli on täynnä surua ja kaipausta, mutta kaikessa kurjuudessa tässä kaikessa on jotakin valtavan kaunista ja puhdasta. Ei voi mennä uutta kohti ellei vanha kuole ja anna tilaa uudelle. Ja nyt sitä tilaa on tehty. Eräässä viisaassa kirjassa puhutaan pienten alkujen päivistä. Omalla kohdalla en ole vielä tuossa vaiheessa kuitenkaan. Mun on ensin mentävä tämä surun, ahdistuksen ja tyhjyyden läpi. Ja selvittävä jokaisesta päivästä päivä kerrallaan. Kuten insta videolla kerroinkin, niin Tuton draaginen kuolema ei ole suinkaan ainut suru, jota olen ja jota meidän suku on viime aikoina käynyt läpi. Mutta koen , että Mummukan kuolema viimeistelee sen työn mikä on jäänyt surun osalta kesken. Varmaan hyvä niin vaikka se ei nyt siltä tunnu.

En siis tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Maanantaina palaan töihin 2,5 viikon lomalta, jonka aikana sain VHH Teho verkkokurssin myyntiin. Aloitin itse verkkokurssin viidennellä viikolla tulevan detoxin, joka on tehnyt tosi hyvää. Kuona-aineet ovat poistuneet kehosta ja ehkä myös mielestä. Luulen, että jatkan detoxia pitkään eli se on vasta alussa. Nyt on sen aika. Samalla teen tilaa sille uudelle, joka odottaa oven takana. Mitään en tee kuitenkaan väkisin, vaan omaa sydäntäni kuunnellen. Yhdestä asiasta tulevaisuuden suhteen olen kuitenkin varma: Oven kanssa jatkamme treenaamista entistä tavoitteellisemmin eli menemme Tuton jalanjälkiä. Ove ei kuitenkaan astu Tuton isoihin saappaisiin. Sen ei tarvitse. Ove saa olla oma itsensä eikä se ikinä korvaa Tutoa. Molemmat ovat omia persoonia ja täysin erilaisia ja erilaisina täydellisiä.

Sen myös tiedän, että en nyt ainakaan vielä lopeta tätä blogia. Olin nimittäin tätä jo lopettamassa alkuvuodesta kun mua ei kiinnostanut bloggaaminen enää pätkääkään. Enkä nytkään tiedä kiinnostaako tämä enää, mutta en ole tätä pystynyt lopettamaan. Joten ainakin vielä tänään tämä blogi saa olla vielä mun elämässä. Mikäli tulevaisuudessa tämä blogi jatkaa olemassa oloaan, niin ainakin yksi (todennäköisesti muutoksia tulee enemmän) muutos tulee tapahtumaan: jatkossa tämä blogi on ENTISTÄ epämuodollisempi ja epätäydellisempi. Eli enemmän vapaata tajunnanvirtaa, kirjoitusvirheitä (varsinkin niitä yhdyssanavirheitä) ja kaikkea ei niin harkittua eli täysin vastapainoa mun kahdelle työlle. Ja se jota tämä muutos ahdistaa, niin voi lopettaa tämän blogin seuraamisen. Tänään ja nyt heti. Enää en aio miellyttää ketään. Sen sijaan haluan rakastaa jokaista eteen tulevaa ihmistä juuri sellaisena kun ihminen on. Nimittäin minuakin on rakastettu ja rakastetaan. Ja tässä maailmassa millään muulla asialla ei ole niin suurta merkitystä kuin rakkaudella.

Rakkaudella Satu

Tuu instaan @satusjoholm