Olen istunut elämäni aikana lukuisia tunteja erilaisissa seminaareissa kuunnellen toinen toistaan parempia luentoja hyvinvoinnin ja terveyden alalta. Tällä viikolla sain kunnian osallistua viiden päivän ajan alueelliselle maanpuolustuskurssille työni puolesta, jossa kuulin ehkä elämäni sekä parhaimman että ahdistavimman luennon. Luennon, joka tulee vaikuttamaan omiin valintoihini tulevaisuudessa enemmän kuin kaikki muut kuulemani luennot yhteensä.Tiivistetysti voin todeta, että uusimman ilmastoraportin mukaan maailman on tehtävä täydellinen suunnan muutos ja toimien pitää olla sekä nopeita että laaja-alaisia. Ilmastonmuutoksen vakavuus ja armottomuus rävähti silmilleni  muutamassa minuutissa enkä voi enää elää jatkaa elämääni kuten ennen kaiken tämän kuultuani. Eikä kenenkään pitäisi jatkaa elämäänsä ajattelematta omien valintojensa vaikustusta ilmaston lämpenemiseen. Koska en voi jakaa blogissani sitä tietoa, mitä kuulin alueellisella maanpuolustuskurssilla, niin olen koonnut tämän postauksen tiedot seuraavista lähteistä: Helsingin Sanomat 16.2.2019 Ilmasto kirjoitus sekä täältä, täältä että täältä. 

IPCC on todennut ilmastonmuutoksen aiheuttavan vakavia riskejä ihmisten ja luonnon hyvinvoinnille kaikkialla maailmassa. IPCC arvioi ilmastonmuutoksen aiheuttavan ruokapulaa, vaarantavan maatalous- ja rannikkoelinkeinoja, lisäävän tuhoisia sääilmiöitä, uhkaavan merenpinnan nousun kautta lukuisia suurkaupunkeja ja hankaloittavan yhteiskunnan elintärkeitä peruspalveluja, kuten veden ja sähkön jakelua. Suurimpia kärsijöitä ovat haavoittuvimmat väestöryhmät ja maailman köyhimmät ihmiset. Nykyennusteiden mukaan monet näistä ongelmista uhkaavat jo meidän lapsiamme. Lue lisää täältä.

Muutaman kymmenen vuoden kuluttua on hyvin todennäköistä, etteivät ihmiset enää voi matkustella lomalennoille toiselle puolelle maailmaa, pakolaisten määrä ilmastonmuutoksen takia lisääntyy, asuntojen lämpötilaa on pakko laskea, vedenkäyttöä on säännösteltävä jne. Ilmastonmuutoksen johdosta vanhuutemme voi olla hyvin erilainen kuin se on tällä hetkellä vanhusten osalta, puhumattakaan lastemme elämästä. Olemme jo käyttäneet liikaa fossiilisia polttoaineita, syöneet liikaa tehotuotettua lihaa, hakanneet liikaa metsiä, lentäneet liian paljon jne. Emme voi enää ajatella, että ihan sama mitä itse teen koska muut saastuttavat kuitenkin! Näin on ajateltu jo liian kauan ja tulos on tämä: vahinko on jo tapahtunut, totaalikatastrofia voidaan enää ainoastaan hidastaa. 

Ilmastonmuutos tulee koskettamaan lapsiani ja mahdollisia lastenlapsiani

Intialainen poliitikko ja hengellinen johtaja Mahatma Gandhi on ehkä ilmaissut asian parhaiten: ”Ole itse se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.”

Olen aina ajatellut, ettei asia koske minua ja lapsiani- no todellakin koskee ja vielä enemmän mahdollisia lastenlapsiani! Miten sokea olenkaan ollut kun en ole hankkinut asiasta tietoa ja omalta osaltani tehnyt parempia valintoja ilmaston hyväksi vaikka tietoa on todellakin ollut saatavilla. Miten väärässä olenkaan ollut ajatellessani, että valinnoillani ei ole merkitystä, koska suurimmat saastuttajat ja todelliset maapallon tulevaisuuden kohtalon ratkaisijat ovat suurvallat, Intia ja Kiina – jokaisen valinnoilla on merkitystä! Sekin on tosiasia, että  vaikka suomalaiset hiilivoimalat suljettaisiin, metsiä ei enää hakattaisi ja nautojen tehotuotanto lopetettaisiin, ongelmaa ei tulla koskaan ratkaisemaan Suomessa: Suomen päästöt ovat 0,1 % eli tuhannesosa koko maailman päästöistä. Lisäksi on päivän selvää, että tärkeimmät maapallon tulevaisuuteen vaikuttavat päätökset tehdään eri maiden päivän politiikassa. Mutta se ei silti tarkoita, ettei yksilön valinnoilla ole merkitystä.

Yksi syy miksi en ole tajunnut tilanteen vakavuutta on ehkä se, että ilmastonmuutoksesta ei välttämättä kirjoiteta kovinkaan kansantajuisesti. Esimerkiksi viikonlopun Hesarissa ollut ilmastomuutos artikkeli oli kirjoitettu niin ”ylätasolla”, etten ymmärtänyt siitä juurikaan mitään. Sen vuoksi yritän tässä postauksessa kirjoittaa asiasta hyvin yksinkertaisesti: kyseessä on siis ilmiö, jossa maapallon lämpötila kohoaa kaksinkertaistuneiden hiilidioksipäästöjen seurauksena
. Kuivat alueet kuivuvat entisestään, rankkasateet ja tulvat lisääntyvät kosteilla alueilla, myrskyt lisääntyvät, jäätiköt sulavat, lumipeitteet vähenevät, merenpinta kohoaa jne. Tästä kaikesta seuraa mm. se, että Aasiassa yli miljardia ihmisiä koskettava vesipula pahenee. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua voi olla tilanne, että päiväntasaajan eteläpuolella ei pysty enää elämään kuivuuden ja lämpötilan kohoamisen takia lainkaan. Mitäs siitä sitten seuraa? No tietenkin mittavat pakoilaisaallot- Suomi pystyisi asuttamaan jopa 30 miljoonaa pakolaista toisin kuin monet muut Eurooppalaiset valtiot. No mitäs siitä sitten seuraisi? Todennäköisesti mm. se, että olisimme omassa maassamme vähemmistö kansanryhmä ja valtauskonto olisi ihan jokin muu kuin kristinusko. Eipä ole koskaan edes juolahtanut moinen mieleeni…

Mitä voin itse tehdä?

Ikävin asia tässä on se, että ilmastonmuutosta ei voi enää pysäyttää, sitä voi ainoastaan hidastaa. Kasvihuonepäästöjen vähentäminen on välttämätöntä. Se on meidän jokaisen tehtävä. Mikäli et pätkääkään välitä luonnon ekosysteemistä, niin ajattele lastesi ja lastenlastesi tulevaisuutta. Mitä sitten yksittäinen ihminen voi tehdä? Luettelen tässä muutaman helpon tavan joita meistä jokainen voi toteuttaa omassa elämässään:

Ruoka:

– vähennä lihansyöntiä ja korvaa liha tai osa siitä kasviksilla
– suosi mahdollisimman lähellä tuotettua ruokaa ja luomua
– vähennä naudan lihan (metaani), soijan (sademetsien kaataminen) ja riisin (metaani) syöntiä
– lajittele jätteesi

Jos koko maapallon väestö lopettaisi lihan syömisen, hiilidioksidipäästöt vähenisivät lähes Yhdysvaltojen kokonaispäästöjä vastaavalla määrällä.

Liikkuminen:

– vähennä tai lopeta lentäminen
– liiku autoilun sijasta omilla lihaksilla mahdollisimman paljon
– käytä julkisia kulkuneuvoja

”Vuonna 2035 myydään enää hyvin vähän tavanomaisia bensiini- tai dieselautoja”, sanoo Kalifornian yliopiston liikennetutkimuslaitoksen johtaja Dan Sperling. Maailmanlaajuinen kaupungistuminen helpottaa infrastruktuurin suunnittelemista ja saa ihmiset käyttämään todennäköisemmin junia, polkupyöriä tai apostolinkyytiä.

Asuminen ja eläminen:

– laske asuntosi lämpötilaa muutamalla asteella
– käytä uusiutuvia energialähteitä
– muuta pienempään asuntoon
– vaihda sähkösopimus ympäristöystävälliseen sähköön
– vähennä vedenkulutusta
– osta vähemmän, kierrätä enemmän
– kierrätä jätteet huolellisesti

Testaa oma hiilijalanjälkesi täällä.

Omat tekoni ilmastonmuutoksen eteen

Kysyntä luo tarjontaa, sen vuoksi jokainen valinta on tärkeä. Itse aion vähentää lihan syöntiä, erityisesti naudan lihan.  Vaihdamme sähkösopimuksemme ympäristöystävälliseen vaihtoehtoon tämän vuoden aikana. Mietin jokaista ostopäätöstä tarkemmin. Vähennän vedenkulutusta entisestään. Matkustelu on itselleni se kovin paikka: se saastuttaa ylivoimaisesti eniten enkä haluaisi luopua ulkomaan matkoista kokonaan. Lupaan itselleni kuitenkin sen, että kotimaan lentoja en aio harrastaa enää ollenkaan ja harkitsen vakavasti voisiko osan ulkomaanmatkoista viettää kotimaassa. Pikku juttuja minulle, mutta isoja ympäristölle. Ja olenpahan ainakin tehnyt jotakin. Mitä sinä voit tehdä ja muuttaa omassa elämässäsi?

Puhumattomuuden muuri. Vaietut sanat. Surulliset kohtalot. Sauna, viina ja lumihanki. Itkettämättä jääneet itkut. Tuskainen väistelevä katse. Talvisodan traumat. Iloton nauru. Häpeään painettu katse. Tuskainen ahdistus. Loppuunpalaminen. Uhrautuva kiltteys. Elämättä jäänyt elämä. Loppuelämän syyllisyys. Puolitiehen jäänyt lause. 

Nuo edellämainitut asiat minulle tulee mieleen ensimmäisenä puhuttomuudesta. Kuinkahan paljon meidän sosiaali- ja terveydenhuollon menoista ja ihmisten kivusta ja masennuksesta johtuukaan puhumattomuudesta? Kuinkahan monen suomalaisen on ”pakko” juoda se perjantaipullo sen vuoksi, että pystyisi edes vähän puhumaan tai kestäisi puhumattomuuden aiheuttaman tuskan sisällään? Kuinkahan moni itsemurha ja avioero johtuu puhumattomuudesta? Kuinkahan moni burn out johtuu siitä, ettei vaan ole pystytty sanomaan esimiehelle, että töitä on liikaa ja niistä ei selviä? Kuinkahan monen lapsen ongelmakäyttäytymisen takana on vanhempi, joka ei pysty puhumaan?

Wild Woman Sisterhood

Nuorena en puhunut vaan juoksin tunteitani pakoon. En pystynyt puhumaan vaikeista asioista vaan pakenin. Kun olin saanut toisen lapseni vuonna 1999, isäni soitti minulle eräänä perjantai-iltana. Tuo ilta on jäänyt lähtemättömästi mieleeni vaikka siitä on jo kulunut 20 vuotta. Yleensä isäni soittaa silloin kun on asiaa eli pohojanmaalaiseen tapaan siinä ei turhia höpistä. Mutta silloin kuin pohojalaanen mies puhuu, kannattaa kuunnella. No, isällä oli asiaa. Keskustelu meni näin:

– Soitin sen takia, että haluan että sää sanot mulle kaikki asiat nyt suoraan mitä on jäänyt sanomatta. 
– Äh, öö… Siis mitä tarkoitat? Mitä on jäänyt sanomatta, siis mitä mun pitäisi sanoo?
– Tiedän, että oon isänä tehnyt virheitä kun oot ollu lapsi ja nuori. Haluan, että sanot mulle nyt suoraan, mikä susta on tuntunu pahalta ja mitä mä oon tehny sua kohtaan väärin.
– No, ethän sä nyt mitään pahaa oo tehnyt! Eihän meillä mitään kamalaa tapahtunut! Onhan meillä tapahtunut tuhat kertaa enemmän hyviä kuin huonoja asioita.
–  Ai meinaatko etten mä oo koskaan loukannut sua mitenkään? Nyt ei Satu puhuta hyvistä asioista vaan niistä huonoista.
– No oothan sä nyt joskus loukannut mua, mutta eikös ne nyt oo jo sovittu? Mitä niitä nyt alkaa kaivelemaan?
– No ei niitä oo välttämättä sovittu, eihän meillä paljon puhuttu ku ei tuohon aikaan ollut oikeen tapana käsitellä asioita niin ku olis pitäny. Anna nyt tulla vaan suoraan päin naamaa, mikä on pahin juttu mitä oot joutunut kokemaan mun takia? Haluan, että sä sanot ne asiat nyt ääneen sun ittes takia. Minun takia niitä ei tarvitse sanoo, koska muistan kyllä ite kaiken.
– No oota nyt ees vähän. No se kyllä on jäänyt vähän kaivelemaan kun kerran laskettelemassa ollessamme nauroit ihan kippurassa kun kaaduin hiihtohississä!
– Joo kyllä mä tuon muistan. Anna mulle anteeksi, se oli typerästi tehty. En mä halunnu sua loukata, mutta kyllähän tuommonen loukkaa.
– No saat tietenkin anteeksi.
– No onko muuta?
– En mä nyt oikein muista…
– Satu, nyt sä huijaat ihteesi ja yrität vaan miellyttää mua. Tiedät itekin, että on muutakin. Mieti joku päivä ja soita kun oot valmis puhumaan rehellisesti.
– Joo. Kiitos isä…

Olin kun puulla päähän lyöty, mutta samaan aikaan oli tosi kevyt olo. Ihan kuin olisin leijunut pilvissä. Tiesin itsekin, etten ollut pystynyt sanomaan kaikkia asioita suoraan, en hennonut! Mietin muutaman päivän, keräsin rohkeutta ja itkien sanoin kaikki ne asiat mistä olin pahoittanut mieleni ja joita ei oltu käsitelty. Joka kerta kun en meinannut pystyä puhumaan, isä rohkaisi sanomaan asian ääneen. Isä pyysi vielä lopuksi kaikkea anteeksi. Kyse ei ollut mistään normaalia elämää suuremmista asioista, ei mistään synkistä salaisuuksista vaan asioista, joita ei ollut käsitelty kunnolla sillä hetkellä. Yllätyin totaalisesti siitä, miten tämä kaikki vaikutti minuun: olo oli puhdistunut, selkeä ja kirkas, askel kevyt. Mikään ei ollut enään niin kuin ennen: aikaa myötä aloin tunnistaa omia tunteitani selkeämmin ja ymmärsin, ettei tunne voi väärä, se on minun näkökulmani asiaan. Suhtautumiseni itseeni ja kaikkeen ympärilläni muuttui.

Olin käynyt saman keskustelun aiemmin äitini kanssa. Olimme puhuneet kaikki asiat halki ihan suoraan ja sopineet ne asiat, jotka olivat jääneet kaivelemaan. Aluksi puhuminen oli ihan hemmetin vaikeaa, mutta helpottui koko ajan. Mielestäni tämä asia on ollut paras asia mitä vanhemmat ovat minulle antaneet ja opettaneet. He ovat rikkoneet puhumattomuuden kulttuurin ja päästäneet minut vapaaksi. Hyväksyneet minut juuri sellaisena kuin olen ja tukeneet minua ihan kaikessa, sellaisissakin tilanteissa missä monet vanh
emmat olisivat kääntäneet lapselleen selkänsä. He avasivat häkin oven, joka oli lukittu ulkoapäin, jotta pääsin lentämään vapauteen. 

En tiedä, mistä vanhempani ovat saaneet viisauden toimia näin. Päätin, että tämän asian haluan siirtää eteenpäin omille lapsilleni. Haluan, että he saavat kokea saman vapauden minkä minä olen saanut kokea. Haluan tehdä omalta osaltani kaikkeni, että he pääsevät vapaaksi kaikista henkisistä kahleista ja pystyvät kasvamaan siihen potentiaaliin, johon heillä on mahdollisuus kasvaa. 

Poikani oli ottanut muutama kuukausi ihoonsa tatuoinnin, jossa oli roomalaisin numeroin syntymäaikani. Viime viikolla hän kävi ottamassa syntymäajan alle sanskriitin kielellä tekstin, jonka sain tietää liittyvän minuun. Sain muutama päivä tietää, mitä teksti tarkoittaa. 

– Äiti, tuo teksti sun syntymäajan alla tarkoittaa sanaa KIITOS.
– Ihanko totta? Mistä hyvästä tämä nyt tuli?
– Kiitos siitä, että olet antanut mun olla aina oma itseni ja oot hyväksynyt mut sellaisena kun mä oon. 

Kyyneleet valuivat pitkin poskiani. En ole ollut täydellinen äiti, mutta olen yrittänyt parhaani ja pystynyt tarjoamaan lapsilleni sen, mitä omat vanhempani tarjosivat minulle. Viisaassa kirjassakin puhutaan sukupolvelta toisille siirtyvistä kirouksista, joita kehoitetaan katkaisemaan. Yksi näistä kirouksista on puhumattomuuden kirous. Rakas lukijani, katkaise tuo kirous, katkaise se heti, katkaise se tänään. Palkinnoksi saat vapauden. Älä jätä puhumista kuolinvuoteelle viimeiseen hetkeen vaikka sekin on parempi kuin jättäisit sen kokonaan tekemättä. Aina ei pysty puhumaan kasvotusten: toinen osapuoli ei suostu puhumaan tai läheinen on jo siirtynyt toiseen ulottuvuuteen. Tällöinkin voit vieläkin ”puhua” kirjeen muodossa. Kirjoita siihen kirjeeseen miltä sinusta on tuntunut ja mitä haluat sanoa. Ansaitset tämän kaiken, lapsesi ansaitsevat sen, läheisesti ansaitsevat sen.

Minä ja äitini vuonna 1970 Södertaljessä

Kiitos Eija ja Tauno Raiski mitä olette minulle antaneet. Omalla esimerkillänne olette vapauttaneet minut, tehneet sen tärkeimmän teon mitä vanhempi voi lapselleen tehdä. Olette vapauttaneet myös lapsenlapsenne, sillä ilman teidän esimerkkiänne en olisi ymmärtänyt päästää heitä vapaaksi. Katkaisitte sukupolvien puhumattomuuden kirouksen, olitte rohkeita ja valitsitte rakkauden???